Näin vaikkapa pääsiäisen 2023 aikaa on hyvä herättää tämä aihe esille.
Monet ajattelevat, että uskossa on joiden kirjoitusten totena pitämistä tai sitä että mielessään uskoo Jumalan olemassaoloon jne.
Lisäksi vielä joidenkin hyvien Jumalan tahdon mukaisten asioiden tekeminen.
Tai että pääsy Jumalan luo tämän elämän jälkeen on omasta tahdon ilmauksesta kiinni.
Nämä edellä mainitsemani kuvaukset ovat eräänlaista usko, jota nimitän Kornelius uskoksi. Tämä on sellaista esim. Katolis/luterilaista uskoa.
Todellinen usko on elämistä hengessä Jumalan kanssa. Jatkuvassa nöyryydessä Herran Pyhän Hengen kautta tulevan johdatuksen mukaan. Vain tällä tavoin Jeesuksesta on meille pelastavaa uskoa tarjolla, jossa hän muuttaa meidät ylösnousemukseen kelvollisiksi.
Olet tässä aivan oikeassa. Meitä kuitenkin löytyy myös luterilaisista herätysliikkeistä ja myös muista kirkkokunnista, joten jako Kornelius-uskoon ei ole täysin toimiva, vaikkakin osaksi ehkä noinkin. Oleellista on uudestisyntymän tuoma usko ja pelastus. Pelkkä nimijäsenyys ei vielä ole sitä. Totenapitäminen on kuitenkin jo askel parempaan suuntaan.
Tämä kuulostaa juuri siltä kaikkein tuskastuttavimmalta teolta. Kun en koskaan tiedä olenko tarpeeksi nöyrä tai kuljenko johdatuksen mukaan. Tällainen ajoi Lutherin tappeluun katolisen kirkon kanssa.
Luulen, että kyse on vaan väärästä opetuksesta ja ymmärryksestä. Se tekee tuskaiseksi ei iloiseksi.
Erittäin lyhyesti: nöyryydellä ei ole asteita, jos olet nöyrä niin käännyt usein Jeesuksen puoleen pitkin päivää lyhyesti ja etsit johdatusta. Me voimme tehdä sen mihin me tällä hetkellä olemme valmiita. Kasvamme tässä pitkän ajan kuluessa paremmiksi. Hän tuo kasvun meissä ja synti vähenee meissä. Ei meidän omien tekojen kautta vaan Hänen tekojen kautta meissä, kun olemme jatkuvassa yhteydessä. Hän on armollinen niille, jotka nöyrtyvät Hänen puoleensa. Herran kanssa on ihana olla. Väkevä on Hänen voimansa.
Pelkkä usko Jumalaan olemassaoloon voi jonkun kohdalla olla sellainen oikea usko. Jos on vaikka ateisti tai muunlainen jumalankieltäjä. Pelkkä usko Jumalan olemassaoloon voi tuoda rauhan iankaikkisuusasioihin jollekin.
Aina on pitänyt tehdä tekoja pelastuksen saamiseksi. Jeesuskin sanoi ihmisille siitä kun he vain hokivat Herran nimeä kuin jotain loitsuja mutta eivät tehneet kuten itse Jeesus sanoi. Tekojen kautta myös ihminen tuomitaan Raamatun mukaan. Pelastus on koko elämän kaaren mylläävä tapahtuma eikä se tule kuin Manulle illallinen.
Jeesuksen opetuksista saa helposti kasattua opin siitä, ettei pelastus ole yksin armosta ja uskosta. Jos sana evankeliumi määritellään pelastukseksi yksin armosta ja uskosta, evankeliumi pysyy peitossa, jos keskittyy evankeliumien lukemiseen, joissa Jeesus edellyttää paljon seuraajiltaan ja sanoo jopa niin, ettei ihminen kelpaa hänelle ilman ristinkantamista ja sitä, että häntä rakastetaan enemmän kuin muita ihmisiä (Matt. 10:35-38). Jeesus tarvitsee sitä, että häntä pidetään ykkösenä, tai hyviä tekoja Jeesuksen määrittelemässä mielessä ei toteudu, jos ihminen ei pidä Jeesusta kaiken keskipisteenä.
Olet niin väärässä kuin olla ja voi. Juuri se hankalalta tuntuva evankeliumi, evankeliumi jossa vaaditaan paljon, juuri niitä tekoja ja kuuliaisuutta pitää niellä. Vain sillä tavoin ihminen voi uudestisyntyä ja nähdä taivasten valtakunnan.
Jeesus käski tekemään.
Jeesus käski etsiä yhteyttä Jumalaan.
Jeesus käski tehdä parannuksen.
Jeesus käski anoa ja kolkuttaa pyhää henkeä.
Jeesus käski kantamaan ristiä.
Kaikki nämä ovat tekoja ja kuuliaisuutta.
Minulle ainakin Jeesuksen opetukset ovat tärkeitä. Jeesuksen opetukset evankeliumiteksteissä ovat kaiken ydin.
En minä usko pelastukseen yksin armosta ja uskosta. Kirjoitin, että JOS sana evankeliumi… Minä en usko mihinkään uskoon. Suomessa on luterilainen usko vallalla. Siinä uskossa pelastuksen ajatellaan tulevan uskosta ja armosta. Oppisi ei ole luterilainen, ortodoksinen eikä katolinenkaan. Ne ovat tämän foorumin pääuskoja.
Mistähän tämä ylipäätään johtuu että esimerkiksi luterilaiset vastustavat kiivaasti teoilla pelastumista? Olen koittanut pähkäillä toisinaan. Pitää varmaan lukea enemmän luterilaista kirjallisuutta.
Ajatus siitä, ettei teoilla pelastuta, pohjautuu luterilaisuudessa raamatullisesti esim. seuraavaan Paavalin kirjeen kohtaan.
Room. 3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
Näin ei kuitenkaan mikään kirkkokunta ole perinteisesti opettanut. Jumala on antanut meille Raamatun kokonaisuudessaan, ilman mitään muuta tärkeys- tai arvojärjestystä kuin sen, että kaikki Vanhan testamentin kohdat eivät enää koske Uuden liiton aikaa.
Eikö mikään kirkkokunta todellakaan ole sitä mieltä että Jeesus on Jumala (lue: Herra) ja Paavali on vain ihminen (palvelija)? Onko todella näin? Hänmästyn jos on.
On toki. Jeesus on Jumala, Paavali on ihminen. Mutta se osa Paavalin kirjoituksista, joka on Raamattuun asti päätynyt, on siellä Jumalan tahdosta ja Jumalan inspiroimaa tekstiä. Sen auktoriteetti ei perustu Paavalin henkilöön, vaan Jumalaan. Myös Jeesuksen sanat Raamatussa ovat tavallisten ihmisten sinne kirjoittamia, eivät Jeesuksen itsensä. Siinäkin on Jumala johdattanut prosessia.