Minä olen aina ihmetellyt isä-nimitystä tämän tähden:
“Isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.” (Matt 23:9)
Ei Jeesus luonnollisia isiä tarkoittane vaan hengellisiä… Mutta Paavali tosin kutsui itseään isäksi niille, jotka olivat tulleet uskoon hänen kauttaan:
“En kirjoita tätä häväistäkseni teitä, vaan niinkuin rakkaita lapsiani neuvoen. Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa.” (1.Kor 4:14-15)
Lieneekö tämä nyt yksi esimerkki siitä, että vakiintunut perinne voittaa Kirjoitukset? Tosin puhutaanhan kirkkoisistäkin ihan yleisesti ja täysin luontevasti, eli perinne juontaa todella kauas alkukirkon aikoihin - mutta ei kuitenkaan Uuden testamentin aikaisiin käytäntöihin. Alkukirkolla oli joka tapauksessa aika lailla erilaiset seurakunnankokoukset kuin myöhemmillä kirkkolaitoksilla. Voimme iloita siitä, että kristinusko elää monenlaisten rakenteiden sisällä.