Mitä tarkoittaa isä tittelinä?

Antti, pahoittelut epäselvästä ilmaisutavastani tässä asiassa.

Tässä X = “Miksi Jeesus kielsi kutsumasta ketään muuta Isäksi?” ja Y = “Oliko Paavalin ja Vanhan testamentin tieto ja ymmärrys Jumalasta parempi kuin Jeesuksen?”

Eli jos kysymykseen X osaa vastata, jää kysymyksen Y pohdinta turhaksi. Tässä “osaa vastata” tai “oikea vastaus” edellyttää Jeesuksen kanssa yhtenevän näkemyksen hyväksymistä. Ja vielä, tämän yhtenevän näkemyksen hyväksymisen voi tehdä joko “sokean uskomisen” kautta tai siihen voi vaatia itseltään enemmän - eli tietoista ajatteluprosessia. En tuomitse ensimmäistä, mutta kannustan jälkimmäiseen.

Itse asiassa ovat ennemmin halunneet sitä. Toki tämän konteksti on omanlaisensa…

En tiedä, tarkoittaako Pyhä isämme tuossa tuota aivan kirjaimellisesti, samassa merkityksessä kuin ymmärtää maallistunut suomalainen. Toki Taivaallinen Isämme on viime kädessä se, jonka lapsia ennen kaikkea olemme. Jumala on perhettä tärkeämpi.

Eihän me tässä maallistuneista ihmisistä puhuta.

1 tykkäys

Jos olet luterilainen, niin kirkon opin mukaan isä-titteli ei käsittääkseni ole käytössä-

Asiasta ei ole mitään kirkon oppia.

Ei pidä paikkaansa.

Siis oletko “isä” luterilaisella “luvalla” vai Room. kat. kirkon luvalla vai Raamatun luvalla?

Olen luterilaisen kirkon pappi ja titteli kuvaa asemaani Jumalan ja Kristuksen pappina (luterilaisen kirkon kautta).

Tittelisi kiinnosti, koska en ole vielä törmännyt luterilaiseen isä-nimityksen käyttöön.
Jos sinulla vielä harrastusta tähän asiaan riittää, niin varmaan voit laittaa viitteen millä tuet “Ei pidä paikkaansa” - väittämää. Tarkoitan, että se olisi evlut oppi.

1 tykkäys

Se, että jokin on kirkon oppi, tarkoittaa, että sitä on olemassa jokin virallinen lausuma jossain. Tästä ei ole. Ja en ole ainut isä evl:ssa. Käytäntö ei ole sama asia kuin oppi.

Ei ollut tarkoitus halkoa hiuksia, jos oppi ja käytäntö katsotaan kuuluvan samaan säikeeseen.
Muuten selvä juttu.

Tervehdys! Hienoa keskustelua. Olen uusi täällä enkä ole varma, sopiiko viimevuotista keskustelua tällä tavoin vielä palauttaa.

Jos kuitenkin “isää” tarkasteltaisiin etymologisesta tulokulmasta, mitä ei vielä täällä ole tehty. Voisivatko “isä” ja “iso” olla sukulaissanoja? Entä onko arabian Jeesusta tarkoittava sana “Isa” sukua “isälle”?

Ikivanhojen sanojen alkuperiä lie mahdotonta osoittaa täysin varmaksi sen enempää kuin kumotakaan, mutta näitä on ihan mielenkiintoista miettiä.

Minä olen aina ihmetellyt isä-nimitystä tämän tähden:

“Isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.” (Matt 23:9)

Ei Jeesus luonnollisia isiä tarkoittane vaan hengellisiä… Mutta Paavali tosin kutsui itseään isäksi niille, jotka olivat tulleet uskoon hänen kauttaan:

“En kirjoita tätä häväistäkseni teitä, vaan niinkuin rakkaita lapsiani neuvoen. Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa.” (1.Kor 4:14-15)

Lieneekö tämä nyt yksi esimerkki siitä, että vakiintunut perinne voittaa Kirjoitukset? Tosin puhutaanhan kirkkoisistäkin ihan yleisesti ja täysin luontevasti, eli perinne juontaa todella kauas alkukirkon aikoihin - mutta ei kuitenkaan Uuden testamentin aikaisiin käytäntöihin. Alkukirkolla oli joka tapauksessa aika lailla erilaiset seurakunnankokoukset kuin myöhemmillä kirkkolaitoksilla. Voimme iloita siitä, että kristinusko elää monenlaisten rakenteiden sisällä.

Ko. Matt. 23:9 voidaan käsittääkseni tulkita tarkoittamaan Isää Jumalana?

Ortodoksisessa lastenlehdessä käsiteltiin aikoinaan isä-nimitystä.

Mielestäni Jeesus puhuu tuossa opetuslapsilleen, mutta Marko Mäkinen kirjoitti :

Evankeliumissa Jeesus sanoo aikansa oppineille…

Jeesus varottaa omia oppilaitaan, etteivät he olisi samanlaisia kuin teeskentelyyn ja vääränlaisen kunnioituksen halajamiseen taipuvaiset fariseukset ja lainopettajat. Koko jakso on monia esimerkkejä luetteleva kuvaus. Juutalaisten opettajat tekevät Jeesuksen mielestä itsestään liian tärkeitä ja ovat vieläpä epärehellisiä. Yhtenä sanana joukossa on “isä”.

Mäkinen ei kovin paljon perustele kirkkonsa käytäntöä.

Tässä hän tekee hauskan kielioppivirheen:

Jeesus varoitti heitä siitä, etteivät he torjuisi omia erityisiä opettajiaan seuraamalla taivaallista Isää.

Toki muusta yhteydestä selviää, mitä halutaan sanoa.
Mutta sanajärjestys on siis väärä, koska viittauksen tulee kohdistua mahdollisimman lähellä olevaan lauseen osaan.

“…torjuisi taivaallista Isää omia erityisiä…” olisi oikeakielinen ilmaus. Uutiskielestä näitä virheitä voi bongata paljonkin😄.

Itse asiasta. Toki Paavalilla hengellinen isä on eri merkityksessä ja asiayhteydessä kuin Jeesuksen varotuspuheessa.

Silti voi perustellusti kyseenalaistaa katolisen ja ortodoksisen perinteen, jos ottaa vakavasti Jeesuksen opetuksesta pari kohtaa:

Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.

teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä.

Tätä näkökulmaa vastaan voi taas ehkä nostaa sen, että apostolit kuitenkin Jeesuksen käskyynkin vedoten ohjeistivat seurakunnan kokoontumisia ja järjestäytymisiä useissa kohdin muun muassa kuvailemalla seurakunnan johtajien ja paimenten edellytyksiä. Tästähän isä -sanassa vanhoissa kirkoissa on kysymys. Kaikki ovat veljiä, ja sisaria, Kristuksessa - mutta joillakin on tehtäviä ja virkoja joita kunnioitetaan.

1 tykkäys

Hyvin, hyvin moni muukaan ei ole ja pitää sitä myös vieraana.

Näin on minullakin. Isä Jumala on runsaassa käytössä ja sitten myös biologinen isä vielä enemmän. Ei ole ollut mitään ongelmaa.
Pystyn hyväksymään katolisten papin isänä ihan tottumuksesta enkä sekoita heitäkään Isä Jumalaan. Hassua on tosin, että Jeesus on Herra ja Kristus, mutta ei koskaan Isä. Jumala Jeesus kyllä on.

Isä on isä ja Poika on Poika, koska Poika lähtee Isästä, mutta Isä ei Pojasta.

Ja Henki lähtee Isästä, mutta ei Pojasta. :innocent:

1 tykkäys