Mitä tuomiopäivänä tapahtuu?

Oppi
1

Jatkoa ketjulle Vihaako Jumala ketään?:

Minun on tosi vaikea hahmottaa tätä asiaa. Onko tulossa tuomiopäivä, jolloin jokainen tutkitaan? Olen jotenkin ajatellut asian niin, että Jeesus tulee noutamaan omiaan. Hän kokoaa yhteen lampaansa. Hänen omansa tunnistavat hänet ja menevät Hänen luokseen. Sitä en tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu.Onko täällä näkynyt @Miknius vähään aikaan? Tai mitä @AnttiValkama tai @ooperi on mieltä asiasta? En nyt tässä yritä rajata, etteikö mua kiinnostaisi kenen tahansa käsitys asiasta, mutta noiden edellä mainittujen kirjoituksista saan yleensä jotain tolkkua ja ehkäpä näkemykseni asioista usein myös näiden kirjoituksia sivuaa.

1 tykkäys
2

Vastaan jotain vaikka minulta ei kysytty. Viimeisistä ajoista on varmaan monenlaisia käsityksiä. Reformoidut puhuvat ylöstempauksesta, jossa seurakunta nostetaan ylös ennen pahimpia aikoja. En ole varma mitä tuosta sanoisin. Siitä olen kuitenkin varma, että vaikka tuomiopäivä tulisikin, tuomio olisi vapauttava Kristuksen vanhurskautuksen vuoksi niille, jotka uskovat, sillä tuomio on jo kärsitty ja kaikki maksettu.

1 tykkäys
3

Minua on jostain syystä viime aikoina mietityttänyt se, että selvitetäänkö tuomiolla kaikki ne ihmissuhdesotkut, jotka jäivät selvittämättä tässä elämässä…

1 tykkäys
4

Mitäkö tuomiopäivänä tapahtuu?

“Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt. 25:46)

1 tykkäys
5

Kiitos luottamuksesta. Melko vaikea kysymys kuitenkin minulle. Jossain kai on opetettu, ja Raamatussakin sanottu, että me kaikki joudumme viimeiselle tuomiolle. Vaikka meillä kristityillä olisi vapautus Kristuksen veressä, niin olisihan se hurja ajatus, että sitten kuitenkin pitäisi Jumalan edessä kohdata oikeasti syntinsä ja syvimmät pahat ajatuksensa.

Toisaalta, jos sitten Taivaassa kaikki on ohi, sovitettu ja puhdistettu, ei se synti enää kulje mukana. Se on minusta vielä vaikeampi kuvitella. Minkälainen minä olisin ilman syntiä? Mitä on minuus ilman syntiä, kun nyt syntisyys on niin iso osa minun persoonaani?

1 tykkäys
6

Joku on sanonut, että kristinuskon koko merkitys ihmiselle on siinä, että ihminen on vastuussa teoistaan. Me joudumme kohtaamaan kyllä pahojen tekojen ja laiminlyöntien seuraukset usein jo elämämme aikana.

Jälleensyntymisoppi ei meidän uskontoomme kuulu, joten emme ajattele joutuvamme johonkin eläimen tai toisen tason ihmisen ruumiiseen sen perusteella mitä teemme tässä elämässä.

Joudumme varmaan jollain tavalla tekemään tiliä ylösnousemuksen jälkeen, jos Raamatun sanaa uskomme. Mutta siellä sanotaan myös että “kadotustuomiota ei ole niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat”. Siis kadotuksen voi välttää vain Jeesuksen kanssa. Mitä sitten tarkkaan ottaen on tilinteko, jos kerran velka kuitenkin on jo maksettu? Tässä tullaan siihen myös, että Jumalalla on toisenlainen tieto ja “käsitys” ajasta kuin meillä. Jumalan luona sanotaan jo nyt pyhien olevan, vaikka ylösnousemus onkin vasta edessä… Ja uusi taivas ja maa luodaan vasta kun tämä kaikki loppuu.

Jotkut raamatun tutkijat - kuten ehkä yllättäen ihan uskovana pappina tunnettu prof. Lauri Thurén - pitävät kertomusta viimeisestä tuomiosta vertauksena. Lampaiden ja vuohien kohtalo ei siis suoranaisesti kertoisi tulevasta päivästä, vaan sen merkitys on korostaa hyvän tekemisen merkitystä. Vangit, nälkäiset jne. ovat ne, joita palvelemalla ja rakastamalla rakastamme itseään Kristusta.

Miten kaikki sitten tarkkaan ottaen aikojen loputtua meneekin, tärkeintä lienee vastuun muistaminen. Ihminen ei ole tarkoitettu touhuamaan kuin sika pellossa, ja luottamaan johonkin epämääräisen kaiken korjaavaan hyvyyteen. Ihminen on kristinuskon mukaan vastuussa Jumalalle ja vastuussa lähimmäisistään. Hyvää kannattaa aina tehdä, ei se ansion tavoittelua ja armon hylkäämistä silti välttämättä ole. Toinen pointti on se, että jos viimeinen tuomio on olemassa, se tulee korjaamaan myös sen vääryyden, jota emme omilla hauiksillamme täällä voi tehdä - eli se kaikki sorto, väkivalta ja epäoikeudenmukaisuus, jolla vahvat heikkoja täällä kiusaavat, tulee ilmi ja tuomituksi kerran.

1 tykkäys
7

Me tunnustamme, että Kristus on tuleva kirkkaudessa takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ei se ole mikään vertauskuva. Toki vuohet ja lampaat on vertauskuva, koska mitään karjanerotuksia ei tuolloin tehdä.:grinning:

Pyhät ovat jo Jumalan tykönä, mutta silti seuraa vielä yleinen tuomio sen jälkeen, kun kaikki ovat ruumiillisesti herätetty.

1 tykkäys
8

Niinpä, vaikeaa on ymmärtää täysin mitään ikuisuuteen liittyvää, ja myös tätä asiaa. Rakastammeko itseämme niin paljon, ettemme osaa kuvitella synnittömyyden olevan kivaa, kun se ei ole tuttua ja turvallista omaa elämäämme?
Toisaalta itse välillä huomaan, että kyllä minussa hyviä asioita on. Synnin paras määritelmä on ehkä se, että se vääristää ja vinouttaa kaiken kauniin.
Vanhan tarinan mukaan taivaan pitopöydässä kaikki ruokkivat toisiaan, kun eivät niillä pitkillä kauhoilla voi kahmia ruokaa oman suuhunsa.:slight_smile: Ehkä taivaassa Jumalan luona tämä ihmisten keskinäinen ilo on sitten täydellistä? Usein nimittäin parhaita hetkiä elämässä ovat ne, kun melkein ollaan säröttömästi yhdessä aterialla, tai muussa yhteisessä kiireettömyyden tilassa. Mutta vain melkein. Ja kovin usein maallinen yhteiselämä on helvetin kaltaista siinä mielessä, että itsekkyys myrkyttää Luojan antamat kauniit asiat.

1 tykkäys
9

Palaan tähän vielä. Ehkä Siionin laulut ovat muovanneet ajatteluani. Oikeastaan en pidä sitä ollenkaan pahana, vaan päinvastoin huomaan, että ne toivontäyteisinä ja taivasikävän kauniisti ilmaisevina ovat hyvinkin lohdullisia sanomaltaan. Otan tähän muutamia esimerkkejä Siionin lauluista:

"Niin päärlyportit aukee kohta odottain lasta Jumalan. Siell rakkaat kaikki toisens kohtaa ja alkaa juhlat Karitsan.

Kun pienen hetken vielä ootan, niin saapuu vieraat taivahan. Uskossa elän Herraan luotan, kotihin minut noudetaan.

Nyt kuljen täällä maailmassa, sun Henkes johtaa, kuljettaa, kotona kerran taivahassa mä riemuin kiitän Karitsaa." SL 129 Pauli Luodonpää

Siionin laulussa 188 ilmaistaan mielestäni hyvin kaunilla tavalla lahjavanhurskaus; “Karitsan morsian kantaa kallista pukua. Ei siinä saastaisuutta, ei yhtään ryppyä.”. Tämäkin kertoo uskon luonteesta.

Seuraavassa laulussa 189 säkeistöissä 6 - 8 Taitu Hyvärinen 1933 on runoillut;

"Mutta taivaassa parhaiten kiitän, kun on turmelus riisuttu. Ole kiitetty, Herrani Jeesus, ole kiitetty, kiitetty.

Sinne saatankin kohta jo tulla, minä armolla kruunattu. Ole kiitetty, Herrani Jeesus, ole kiitetty, kiitetty.

Minkä viivyn, sen uskossa viivyn, olen Yljässä turvattu. Ole kiitetty, Herrani Jeesus, ole kiitetty, kiitetty."

Siionin Laulussa 191 Simo Korpela 1913 kuvaa; “Lapsi oma Herran, taivaan Kuninkaan. Kruunun perin kerran, valtakunnan saan. Pääsen asukkaaksi kultakaupunkiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin.”

Yksi kauneimpia tuntemiani Siioinin lauluja on Herra Jeesus verellänsä, 144

"Herra Jeesus verellänsä, maksoi syntivelkani, Golgatalla kuollessansa täytti lainkin tähteni.

Syntikuormani Hän kantoi, kuolon kärsi eestäni, rikokseni anteeksantoi, iäksi ne hukutti.

En nyt töitä enää etsi, autuaaksi tullaksein, Jeesus yksin kaikki teki, siitä nyt vain iloitsen.

Suuruus minun syntieni tutkien ei vähenny, ansioon vain Jeesukseni, pois ne kaikki hälventyy.

Voittonsa osallisuuteen uskossa mun istutti, Ikuiseksi morsiokseen Hengellänsä kihlasi.

Uskossa nyt saan omistaa, autuuttani täällä jo, sitten silmin katsella saan, kun mä pääsen kotio.

Jeesukseni rakkautta, kyllin ei voi kertoa, laulaisin nyt siitä mutta, kieleni on kankea.

Vaan sen varmaan tiedän että, sitten laulun toisin käy. Kun ei yhtään kyynelettä, enää silmissäni näy.

Satamaan kun saapuu laiva, koti taivaan aukeaa. Unhoittuupi tuska, vaiva nauttiessa kunniaa.

Katson taivaan ihanuutta, jonka osakseni saan; siellä laulan virttä uutta, kiitokseksi Karitsan.

Siell on ilo kyynelittä, siellä kieli aivan uus, siellä Ylkää estehittä, katsellaan oi kauneus!

Pyhä, Pyhä! Jumalalle nyt jo veisaan päällä maan; siellä jatkan Karitsalle Halleluja ainiaan." (Tuntematon. uus. Pekka Fredrik Lappalainen 1908)

3 tykkäystä
10

Mitä sanoo ortodoksinen uskonoppi sielun kuolemanjälkeisestä olotilasta?

Kunkin ihmisen kuoleman jälkeen tapahtuu yksityinen tuomio, jossa ihminen pääsee hyvään tilaan tai joutuu huonoon, mutta tämä on vasta väliaikainen tuomio. Viimeinen, lopullinen tuomio tapahtuu Kristuksen peljättävän tuomioistuimen edessä Hänen toisessa tulemisessaan.

Kuolemanjälkeinen olotila

11

“Hän tulee silloin vaatiakseen ihmisiltä tiliä siitä, kuinka he ovat käyttäneet hyväkseen niitä keinoja, jotka heille on annettu persoonallisen pelastuksen saavuttamista varten, sekä palkitakseen jokaisen tekojensa mukaan.”

Mun ymmärrykseni ei yllä tällaiseen ajatteluun. Jos uskoisin, että näin on kuin tuossa on kirjoitettu, tietäisin jo nyt etten ole pelastettujen joukossa tuomiopäivänä.

Luterilainen kristinoppi ei opeta noin kuin tuossa lainauksessa on. Me pelastumme armosta. Usko tarttuu Jumalan antamiin lupauksiin. “Pidä minusta kiinni, kunnes kasvosi nään". "Karitsan häihin jo kutsu soi, Karitsan häät kohta alkaa voi.” Ja Hän pitää minusta kiinni, onhan Hän luvannut olla kanssamme loppuun saakka. Jeesus rukoilee tälläkin hetkellä puolestamme.

4 tykkäystä
12

Kai sinunkin Raamatussasi on kaikki ne kohdat, joissa sanotaan, että Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan? Esim. jumalallinen apostoli Paavali:

Room. 2: 1-13 Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja.
2 Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista.
3 Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita?
4 Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen?
5 Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki.
6 Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
7 Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän,
8 mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha.
9 Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen.
10 Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen,
11 sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.
12 Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla.
13 Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.

2 tykkäystä
13

Tuo on siis se kohta Roomalaiskirjeessä, jossa kuvataan vanhaa lakiuskontoa, Vanhan testamentin aikaa. Seuraavaksi tulee kolmas luku, jossa osoitetaan, että tällä systeemillä kukaan ei pysty pelastumaan. Sitten tullaankin jo siihen, että on olemassa uskonvanhurskaus, joka on se toinen (tai siis perisynnin alaisille ihmisille ainoa) tie pelastukseen.

4 tykkäystä
14

Eikä Kristus tietenkään Matt. 25. luvussa tarkoita mitä sanoo. Eikä muissakaan vertauksissa.

1 tykkäys
15

Toki tarkoittaa. Eikä hän tietenkään kuollut ristillä meidän syntiemme sovitukseksi.

3 tykkäystä
16

Äää. Minua nyt vähän hämmentää, että kenen argumentti tässä on mikäkin. Joten pohdin hieman.

Ei tekstistä tietenkään voi ottaa vähän päälle yhtä lausetta erilleen ja todeta, että se on yleispätevä kanta johonkin. Ongelma tullee siitä, että Raamatussa on hirveän vähän tekstiä siihen nähden, että protestantille sen on kerrottava kaikesta kaikki. Koska mitä ei siihen sisälly, ei ole. Joten toivotaan toki, että Jumala olisi puhunut mahdollisimman paljon. Tämä tapahtuu niin, että laitetaan joka lause merkitsemään, jopa yksinään.

Muistan toki, että olet ortodoksi. Siksi juuri kiinnitän asiaan huomiota. Itse nimittäin lähestyn tekstiä sillä tavalla, että Paavali esittää yhden kokonaisen argumentin, joka koostuu monesta osasta.

Sen jälkeen tulee se, että koko argumentin voi lukea kahdella tavalla. Toinen on se, että on “vanha tapa”, jonka Kristuksessa tullut “uusi tapa” syrjäyttää. Toinen taas on se, että myös myöhemmin ovat ne, jotka “etsivät kirkkautta” ja niitä, jotka “tottelevat vääryyttä”.

Yksi, mahdollisesti joidenkin makuun liian filosofinen tulkinnan avain tähän on, että lain tehtävä ei ole saada ihmistä tekemään muodollisesti, mekaanisesti tai moraalisesti hyviä tekoja, vaan lain tehtävä on olla Jumalan reaktio ihmisen lankeemukseen. Silloin lain täyttymys on syntisen kuolema. Joka lain tuntien tekee hyvää, tekee hyvää ei minkään mekaanisen suorituksen tai pelastuksen ansaitsemisen merkityksessä, vaan tämän kuoleman todellisuuden alaisena, sen hyväksyneenä.

Se jättää uskovan ei niinkään mihinkään käsitykseen, että hyviä tekoja tekemällä voisi pelastua, vähän kuin “elämässään tuhat mottia halkoja hakannut pelastuu”. Uskon, että koko “teoilla pelastuminen” on humanismin ajan keksintöä, eikä se ollut mielessä kenelläkään antiikin ihmisellä. Se luotiin kontrastiksi protestanttista ilmaista ja ilmoittamalla toteutuvaa armoa varten. Siis koko käsite tai koko ajatus on ollut tavallisen ihmisen ymmärrettävissä vasta niistä (reformaation) ajoista lähtien. Toki evankeliumien farisealaisuus on mahdollista lukea siinä valossa, mutta ei mitenkään pakollista. He nimenomaan yrittivät esiintyä kirkkautta etsivinä, mutta olivat jättäneet sen puolitiehen. Ja nyt protestanttinen ajattelu sanoo, että koska kaikki on armoa, ei kirkkautta tarvitse etsiä ollenkaan.

“Taivaaseen on vapaalippu. Sinne ei tarvitse haluta, eikä siitä tarvitse olla edes kiinnostunut. Pitää vain lunastaa se lippu ja pitää siitä kiinni. Sitten sen näkee, kun tulee perille, että kannatti joutua tähän paikkaan eikä siihen toiseen.” Aivan kuin se tavoiteltava asia olisi se tila tai se pelastuneen juridinen status, eikä Jumala ja kaikki, mitä Jumala on antanut.

Se, että muodostetaan yleensä käsite nimeltä “lakiuskonto”, on humanismin ajan juttu. Alkuperäinen ajatus on, että luominen itsessään on lahjaa eli armoa, ja Jumala tulee käsittää sitä kautta. Kun ihminen torjui sen ja lankesi siitä pois, tuli jäljestäpäin lisätty (Gal. 3:19) laki. Kun taas modernin ihmisen ajatus on, että Jumala ja luominen itsessään on lakia, eli täydellinen suunnitelma tai täydellinen mekanismi, joka toteuttaa täydellisen tahdon. Eli laki ei olekaan enää jälestäpäin lisätty, vaan se on jotain Jumalaan olennaisesti ja alkuperäisenä kuuluvaa. Mutta koska se on ihmiselle mahdotonta, Jumalan pitää päällystää se, paikata se ja sovittaa ihminen siihen armolla. Sen sijaan, että laki olisi väliaikainen, ja lopulta pelastus olisi paluu armoon.

Mutta ihmisen suhde armoon eli kirkkauden etsiminen on jotain, mitä tehdään koko olemuksella. Vain sillä tavalla laki voi oikeasti tehdä sen työn, mitä tekemään se on laitettu.

Joh. 5:39 Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; 40 ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

Ensin syvyys, sitten suunta. Ensin tarve ja kysymys. Sen jälkeen vasta voi vastaukselle olla kysyntää.

Kirkkauden etsiminen ei ole sen kummallisempaa kuin kadonneiden avainten etsiminen. Ihminen ei voi millään tietyllä panostuksella tietää, että löytyvätkö avaimet. Eli ei ole olemassa täydellistä avainten etsimistä. Eivätkä avaimet löydy sillä, että etsii jatkuvasti väärästä paikasta (kuten fariseukset).

Ne, siis “lakiuskonto” ja “armouskonto” eivät ole vaihtoehtoja. Ne ovat saman prosessin kaksi vaihetta. Mutta kun lakiuskonto ei ole sama kuin “teoilla pelastuminen”, vaan synnintunto.

1 tykkäys
17

Näin mieki aattelen. Jumalan laki ajaa syntisen Kristuksen luo. Ja hän on armon alla, kun saa kuulla sanan lupaukset.

Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. (Psalmit 23)

1 tykkäys
18

Everything is going to be all right
You might
think
I am not tight
enough

I hope
Everything is going to be all right
I believe
every thing
every knee
shall bend

In Jesus name
don’t worry
In Jesus name
in the morning
after this night
all right

19

Linkitän tähän Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen Kirkon kirkkokunnanjohtaja Mika Bergmanin opetuksen aiheesta:

Yhteenveto

"Viimeinen tuomio ja hyvät teot

Luterilaisille koko uskomme keskeisin kysymys on se, että suhteemme Jumalaan määrittyy sen mu-kaan, mitä Jeesus on tehnyt edestämme. Jos meidän pitäisi oman vaelluksemme varassa kestää Juma-lan tuomiolla, joutuisimme varmasti kaikki kadotukseen. Eihän kukaan syntinen voi kestää, kun hänen vaellustaan tutkitaan lain valossa. Laki vaatii täydellistä kuuliaisuutta ja kiroaa ne, jotka eivät osoita sitä: ”Kirottu on jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee.” (Gal. 3:10).

Näiden hurskaiden, omaa kelvottomuutta korostavien ajatusten valossa voi olla kiusallista, että Raa-mattu korostaa hyvien tekojen merkitystä viimeisellä tuomiolla, esimerkiksi Matteuksen evankeliumin luvussa 25 on vertaus lampaista ja vuohista. Lampaille annetaan iankaikkinen elämä sen jälkeen kuin Jeesus on luetellut, mitä kaikkea hyvää he ovat tehneet. Vuohet taas tuomitaan iankaikkiseen kadotuk-seen, koska he ovat laiminlyöneet lähimmäisen rakastamisen. Voisi ajatella, että tässä tuodaan selvästi ilmi, että viimeisellä tuomiolla pitää olla ansainnut paikkansa pelastettujen joukossa tai muuten joutuu kadotukseen.

Jos kuitenkin vertausta tutkii tarkemmin, voi huomata, ettei se opeta karkeaa teoilla pelastumista. Nos-tan esille kolme yksityiskohtaa: ensiksi, jako vuohiin ja lampaisiin on tapahtunut ennen hyvien tekojen luettelemista. Ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti kahdessa perustavalla tavalla erilaisessa ryhmässä. Toiseksi, Jeesus sanoo lampailleen ennen kuin hän luettelee heidän hyviä tekojaan: ”Tulkaa, Isäni siu-natut, ja perikää se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” (Matt. 25:34). Herää kysymys: mistä siunauksesta Jeesus puhuu? Hän viittaa Aabrahamin siunaukseen, sii-hen, että kaikki kansat tulisivat siunatuiksi Kristuksessa. Vapahtajassa me taas olemme uskon kautta. Kun huomioimme tämän, ymmärrämme, että hyvät teot, joita luetellaan, ovat todisteita siitä, että lam-paat ovat Isän siunaamia. Kolmanneksi, Kristus ei luettele ollenkaan lampaidensa pahoja tekoja. Muun Raamatun valossa tiedämme kuitenkin, että uskovatkin tekevät syntiä. Johannes kirjoittaa: ”Jos sa-nomme, ettei meillä ole syntiä, eksytämme itsemme, eikä totuus ole meissä.” (1 Joh. 1:8). Näin ollen on selvää, että lampaat ovat saaneet syntinsä anteeksi. Niitä ei lueta heille. He kestävät tuomiolla vain syntien anteeksiantamuksen varassa.

Koska todellinen usko välttämättä tuottaa hedelmää, Kristus voi tunnistaa ja tunnustaa omansa vedoten heidän tekoihinsa. Jeesus käyttää viimeisellä tuomiolla hyviä tekojamme tuomionsa perusteena, koska ne ovat merkki siitä, että olemme Kristuksen omia. Hyvien tekojen korostaminen viimeisen tuomion yhteydessä painottaa niiden olennaisuutta kristilliselle elämälle. Vapahtajan on tarpeen teroittaa meille hyviä tekoja, koska olemme alttiita vaipumaan suruttomuuteen armoon vedoten. Meidän perimmäisek-si toivoksemme jää kuitenkin se, että me Kristuksen omat olemme jo nyt iankaikkisesta elämästä osal-lisia. Meidän ei tarvitse arpoa, pelastummeko vai emme, sillä Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän mene tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” (Joh. 5:24).

Kun tunnemme Jeesuksen, meidän ei tarvitse pelätä tuomiota. Voimme odottaa hänen paluutaan luot-tavasti, koska voimme olla varmoja, ettei yksikään häneen uskova joudu kadotukseen. Tämä sana an-takoon meille pelastuksen riemun ja halun tehdä hyvää! Viimeisenä päivänä saamme sitten kaikkien pyhien kanssa iloita siitä, mitä kaikkea Jumala on tehnyt kauttamme täällä ajassa." Mika Bergman

1 tykkäys
20

Tämä olisi sopinut hyvin myös tuonne tulkintaketjuun.

1 tykkäys