Tabletilla tekstisi lainaaminen on hankalaa joten toivon, että et puutu sanatarkkuuteen. Ensinnäkin, väite että kelpuutan vain Jumalasta olevat negatiiviset ilmaukset on kerrassaan väärä. En ole niin tehnyt koskaan ja sen väittäminen on väärä havainto ellei tarkoituksellisesti väräristelevä. Se on totta että puhun kohdista jotka antavat Jumalasta laajemman kuvan kuin mitä yksipuolinen ns. hyvien asioiden esittäminen tekee. Minusta Jumala on selittämätön, moni-ilmeinen, vaikeasti ymmärrettävä juuri siksi että Hänestä saa tilanteesta riippuen niin erilaisia mielikuvia.
Ei kun olen kysynyt sitä, että antaako Raamattu, mielestäsi Jumalasta ristiriitaisen kuvan vai ei?
Jumala ei voi samanaikaisesti pitää sellaista linjaa, että rankaisee syyttömiä jälkeläisiä isiensä pahoista teoista, ja sellaista että ei tee näin eikä hyväksy sellaista.
Ei tähän käy kuvaaviksi termeiksi “selittämätön”, “moni-ilmeinen”, “valoisa ja pimeä puoli” jne. Paradoksaalinen ja monipuolinen -tasoinen -ilmeinen jne. on eri asia kuin ristiriitainen.
Onko siis ristiriita näiden raamatunkohtien välillä vai ei? Joka tapauksessa sinä poimit sieltä niitä kohtia, jotka sinun mielestäsi antavat Jumalasta sen kuvan johon vetoat “Raamatun perusteella”. Mutta jos Raamatun antama kuva Jumalasta on ristiriitainen (yhteensovittamaton) miksi vetoat Raamattuun ollenkaan?
Jos Raamattu on yksiselitteisesti ja kokonaisvaltaisesti Jumalan sanaa niin silloin meidän tulee nähdä se monenkirjavuus jonka siitä saatava Jumalan kuvaus antaa. Ymmärrän hyvin, että uskova voi puhua hyvästä ja rakastavasta Jumalasta. Mutta se ei ole Jumalan kokokuva. Se ei kerro siitä, että Jumala on myös kiivas, ankara, kostava, anteeksiantamaton, vihaava… Eikä näitä ja monia muita piirteitä voi tukea vain ajattelemalla, että tottahan pahuudelle, väärälle, valheelle jne saa ollakin ankara ja tuomitseva.
Ei tietenkään meidän pidä hyväksyä jokaista Raamatun kohtaa totuudenmukaisena kuvana Jumalasa. Vaan Raamatussa on myös tulkintoja Jumalasta, sellaista millaisena joku haluaa Jumalan nähdä. Esim. psalmintekstit ovat tässä esimerkkinä. Jumala nähdään sellaisena joka mielellään kostaa psalminkirjoittajan vihollisille, “nauraa kadotukseen joutuvalle” jne.
Mitä tarkoittaa, että Raamattu on “Jumalan sanaa”? Millä lailla se mitä esim. Saarnaaja kirjoittaa (“Kaikki on turhuutta”) on kokonaisvaltaista ja erehtymätöntä Jumalan sanaa?
Tummennettu: edelleen, onko sovittamatonta ristiriitaa siinä millaisen kuvan saa Raamatun perusteella Jumalasta vai ei? Jos on, siloin Jumala ei voi olla kaikkea tätä. Siis tätä ja myös tuota, niinkuin esität.
Raamattu antaa ymmärtää, että Jumala voi olla edellä mainittua myös selittämättömästi. Vaikkapa niin että rakastaa toista veljeksistä, mutta vihaa toista.
Mutta jos kyse ei ole tietyistä henkilöistä vaan siitä, että rankaiseeko Jumala syytöntä jonkun toisen teoista vai ei. Tässä kumpikin vaihtoehto ei voi olla yhtä aikaa totta. Eli tuo rinnastus ei päde.
Rankaiseeko Jumala syyttömiä teoista, jotka joku muu on tehnyt. Silloin ei voi pitää paikkaansa se, että Jumala ei näin tekisi. Eli onko tässä ristiriita?
Pitkä kirjoitus huonoissa olosuhteissa mutta yritän vielä vastata tuohon viimeiseen kappaleeseesi. Niin. Mitä voi olla Jumalan halu kostaa jälkipolville? Minulle se jää selittämättömäksi eikä sitä näytä Raamattukaan selittävän. voi olla että lyseessä on tarkoituksellinen pelote jolla kuvataan Jumalan ankaruutta.
Mutta periaatteessa se tarkoittaisi jotain itsetarkoituksellisen pahaa ja ikävää. Vain siltä pohjalta, että Jumala haluaa kostaa ylipäätään jollekin?
Tämä on käsitys, jonka sinä Raamatun perusteella Jumalasta saat. Mutta yhä edelleen kysyn: onko se ristiriidassa Hes.13 luvun kanssa? Millään “toisaalta- toisaalta” -teorialla sitä ei voi selittää.
Mutta maallisen ajattelun kannalta sille on vaikea löytää oikeudenmukaisuusperusteluita. Yleinen ajattelu lähtee siitä, että syyllisen rankaiseminen on oikeudenmukaista, kunhan se on kohtuullista. Sitä vastoin syyttömien rankaiseminen ei sitä ole. Toki tiedämme että sitä on paljon ollut ja nyt kun maamme viettää sadan vuoden juhliaan on helppo törmätä kertomuksiin ensimmäisten vuosien epäoikeudenmukaisuuksista joissa väärällä puolella taistelleen jälkipolvi on saanut kantaa isänsä tekojen seurauksia. Tunnen itsekin tällaisia tosikertomuksia.
Eli miten Jumala, Raamatun mukaan, suhtautuu siihen, että syytöntä rangaistaan siitä mitä ei ole tehnyt? Hän ei voi samanaikaisesti hyväksyä ja toteuttaa sitä, ja vastustaa ja pidättäytyä tekemästä sitä. (Jos nyt pidetään pohjana oletusta, joko uskona tai näkökulmana, että Jumala on. Tai keskustellaan ikäänkuin Jumala olisi olemassa.)