Mitä uskonvanhurskaus tarkoittaa?

Oppi
, ,
476

Kauneus on katsojan silmässä. Vähän offtopic.

Ero Jumalasta on kivuliain asia mikä ihmisellä voi koskaan olla. Jos Jumalaa ei ole, ihminen on todella yksinäinen.
Häpeä, ihminen kävelevänä painajaisena ei edes osaa pyytää apua.
Kuljin ahtaan oven 2020 loppukesällä. Siinä ylpeys mureni kuin piparkakkutalo johon vihainen lapsi huitaisi nyrkin. Siihen loppui yksinäisyys. Minullakin on isä taivaassa.
Ongelma ihmisellä siellä elämän perukoilla on se että ihminen ei oikein kuulu mihinkään.
Monia auttavat virret. Ne lohduttavat.
Olen siis ateisti joka ei ole koskaan uskonut. En ole osannut uskoa. Mutta sain pari vuotta sitten tietää että Jumala on olemassa. Ja että Hän on sellainen isä.
Jeesus huusi ristillä “Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Hassua että Jeesus osasi huutaa sen. Itse koin niin että kun pimeyteen on katsonut tarpeeksi kauan, pimeys katsoi takaisin.

Pelastus on häpeän korjaamista. Uskon vanhurskaus (kiva termi) on mielenrauha. Vähän kaiken suhteen.

1 tykkäys
477

Toisin kuin Dahmer en ajattele, että evoluutio tekee elämän halvaksi, koska elämä ja evoluutio kuuluvat yhteen. Meitä ei olisi ilman evoluutiota. Evoluutio on ollut syy ateismiin ja misoteismiin, koska sen paljastama todellisuus on viattomien olentojen kärsimyksistä piittaamaton. Darwinillekin tutkimansa luonto tai sen viattomille tuottama järjetön kärsimys oli syy uskon menetykseen. Täytyy toki muistaa, että Paavalin tai kristinuskon mukaan Jumalan hyvyys on erityisen ilmoituksen varassa; siksi kristillinen usko ei kumoa itsensä valossa itseään siihen, että luomakunta ei todista hyvyydestä vaan pahasta tai kärsimyksistä piittaamattomuudesta: “Me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti.” (Room. 8:22) Eli jumalalliseen hyvyyteen voi kyllä uskoa, sillä nähdä sitä ei voi, jos pysyy kaksin jaloin todellisuudessa eikä maalaa Disneyn piirrettyä raa’an todellisuuden päälle, ja se ei ole siis kristinuskon itsensä kanssa ristiriidassa, koska luonnon kristillisissäkin kirjoituksissakin todetaan olevan pahan vallassa.

Uskonvanhurskauskin on paradoksaalista. Uskotaan olevan hurskaita, vaikka todetaan olevan samaan aikaan jumalattomia.

478

Darwin ei kai kuitenkaan siirtynyt ateismiin asti. Ja jotkut päättelivät samoja asioita tutkiessaan näkevänsä Jumalan suunnitelman luonnossa evoluutioteoriasta luopumatta.

479

Käsittääkseni luonnon viattomille aiheuttama kaikkivaltiaan, -tietävän ja täydellisen hyvän Jumalan olemassaolon valossa tarpeeton ja perusteeton kärsimys oli keskeinen syy siihen, miksi Darwin lakkasi uskomasta. Agnostikko hän ilmeisesti oli sen jälkeen.
Darwin ei käynyt kristityn vaimonsa kanssa jumalanpalveluksissa. Sekin kertoo siitä, ettei hän kristitty ollut.

Kalvinistinen usko ei kumoudu mielettömimpäänkään kärsimykseen, koska kyseenalaistaminen on siinä uskossa nähdäkseni lähtökohtaisesti tarpeetonta tai hyödytöntä. Jean Calvin: “The will of God is the supreme rule of righteousness, so that everything which he wills must be held to be righteous by the mere fact of his willing it. Therefore, when it is asked why the Lord did so, we must answer, “Because he pleased.” But if you proceed farther to ask why he is pleased, you ask for something greater and more sublime than the will of God, and nothing such can be found.” (Calvin - Institutes)

Uskoisin, että jos Darwinilla olisi ollut kalvinistinen asenne, kärsimykset eivät olisi tuottaneet älyllistä ongelmaa. Kalvinisteillehan determinismi (jossa aivan kaikki on Jumalan määräämää) ja ennalta määräys ikuiseen tuskaankaan eivät nähdäkseni tuota vaikeutta uskoa nimenomaan hyvän Jumalan olemassaoloon, vaikka ne järjen valossa vaikuttavat kiistattomasti paholaisen teoilta. Luterilaisetkin heittävät järjen syrjään monissa kohdin, esim. juuri uskonvanhurskaudessa, kun se on nimenomaan jumalattoman vanhurskaaksi lukemista. Se ei ole raamatullisesti järjetöntä, koska se löydetään Paavalilta eli erityisestä ilmoituksesta, mutta se sotii ihmisen ymmärrystä vastaan. Mielestäni kärsimyksen ongelman kohdalla on samoin: Raamatun perusteella voidaan sanoa, ettei löydy kumoajaa tai Raamatun sisäistä ristiriitaa, jossa tapauksessa usko kumoutuisi itsensä valossa, mutta pelkästä inhimillisestä ymmärryksestä löytyy teismin kumoaja.

Seuraavan Darwin-lainauksen valossa hänen teoriansa tekee hänelle ymmärrettäväksi kärsimyksen, mutta samalla tekee teistisen selityksen epäuskottavaksi:

Yhteenveto

“That there is much suffering in the world no one disputes. Some have attempted to explain this in reference to man by imagining that it serves for his moral improvement. But the number of men in the world is as nothing compared with that of all other sentient beings, and these often suffer greatly without any moral improvement. A being so powerful and so full of knowledge as a God who could create the universe, is to our finite minds omnipotent and omniscient, and it revolts our understanding to suppose that his benevolence is not unbounded, for what advantage can there be in the sufferings of millions of the lower animals throughout almost endless time? This very old argument from the existence of suffering against the existence of an intelligent first cause seems to me a strong one; whereas, as just remarked, the presence of much suffering agrees well with the view that all organic beings have been developed through variation and natural selection.”

Käännös:

“Sitä, että maailmassa on paljon kärsimystä, ei kukaan kiistä. Jotkut ovat yrittäneet selittää tätä viittaamalla ihmiseen kuvitellen, että se palvelee hänen moraalista paranemistaan. Mutta ihmisten lukumäärä maailmassa on mitätön verrattuna kaikkien muiden tuntevien olentojen lukumäärään, ja nämä kärsivät usein suuresti ilman mitään moraalista parannusta. Olento, joka on niin voimakas ja niin täynnä tietoa kuin Jumala, että voisi luoda maailmankaikkeuden, on rajalliselle mielellemme kaikkivoipa ja kaikkitietävä. Ymmärryksemme kapinoi sitä vastaan, että hänen hyväntahtoisuutensa ei ole rajatonta, sillä mitä hyötyä voi olla miljoonien eläinten kärsimyksistä lähes loputtoman ajan kuluessa? Tämä hyvin vanha argumentti kärsimyksen olemassaolosta älykkään ensimmäisen syyn olemassaoloa vastaan ​​vaikuttaa minusta vahvalta; kun taas, kuten juuri huomautettiin, paljon kärsimyksen läsnäolo sopii hyvin yhteen sen näkemyksen kanssa, että kaikki orgaaniset olennot ovat kehittyneet muuntelun ja luonnonvalinnan kautta.”

480

En ymmärrä tällaista. Evoluutio on luonnollinen Luojan työkalu luomiseen, joka ei ole millään lailla este kristilliseen Jumalaan uskomiseen. Tosin en minäkään usko, että evoluutio itsessään kehittäisi yhtään mitään ilman suunnittelijaa ja vielä vähemmän elämää, mutta työkaluna sen näkyminen luonnossa on ilmiselvää.

Mitä taas tulee luonnossa esiintyvään luontokappaleiden kärsimykseen, niin minun uskoani se ei yhtään vähennä hyvään Jumalaan. Luonto vain toimii tarkoituksenmukaisesti ja esim kiputuntemuksen tarkoitus on suojata elämää. Se että eläimet syövät toisiaan on vain normaalia luonnon kiertokulkua, tämä luomakuntamme nyt vain toimii näin ja on aina toiminut.

Yhteenveto

Ps. Näin muuten Pekka Reinikaisen eilen messussa. Hän mielestäni todistelee ihan turhaan näkemystään kreationismista aiheuttaen sillä enemmän haittaa kuin hyötyä.

1 tykkäys
481

Keskustelin aikoinaan Jukka Thurenin kanssa evoluutioteoriasta ja hän kumosi sen komeasti yhdellä Raamatun jakeella.

Apt 17:26: “Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,”

Siinä se, mikäli Raamattuun pitäydytään. Itsekään en edes järjen tasolla pidä evoluutioteoriaa uskottavana, koko luomakunta todistaa sitä vastaan.

2 tykkäystä
482

En ole koskaan pystynyt hyväksymään ajatusta, että ennen syntiinlankeemusta maailmassa olisi ollut pakokauhua, brutaalia raatelua, saaliiden elävältä silpomista ja syömistä, mikä on aivan normaalia eläinkunnassa. Tämä on ollut itselleni kirkas oletus silloinkin, kun on ehkä horjunut tai etsinyt mahdollisuutta jollain lailla “uskoa evoluutioon.” Enää ei tuollaista horjuntaa tunnu olevan, vaan olen selvemmin ja selvemmin huomannut olevani antievolutionisti sen enempää pyrkimättä siihen. Petoeläimistä ajattelen, että eläimillä on luomisessa ollut valmiina suuri muuntelun mahdollisuus, joka turmeluksen oloissa johti elävien saaliiden syöntiin ja “petomaisuuden” esiinmarssiin. Alettiin saalistaa eläviä. Jos taas joitakin syötiin elävinä kuten planktonia, se ei ollut hedelmän syöntiä kummempaa. Turmeltumattomuuden (paratiisin) aikana piti olla myös “kypsiksi käyneiden” eli kuolleiden suurempien eläinten syöjiä, mutta tapahtumassa ei tuolloin ollut mitään irvokkuuden laatua. Se oli puhtaanapitoa. Dinosaurusten ja leijonien hampaat eivät aiheuttaneet kauhua tai puistatusta eivätkä vahingoittaneet eläviä. Pidän myös mahdollisena, että evoluutio on se suuri Jumalan (rangaistukseksi ja sallimuksesta) lähettämä eksytys, jossa ihmiset uskovat valheen.

483

Kaikkivaltias ei ole sidottu siihen, minkälainen luonto on; ei siinä mielessä ole sidottu, että hän ei muka olisi voinut luoda toisenlaista, esim. sellaista, jossa olennot eivät kiduta, tapa ja syö toisiaan elävältä, niin kuin nykyinen luontomme, tai jossa eläimet eivät ole sairauksien kiduttamia. Ajatus siitä, että hyvän ja todella kaikkeen kykenevän luojan kädet kykenisivät luomaan vain luontomme kaltaisen kidutuskammion, on absurdi. Jos minä loisin itseään kiduttavan kärsivän miniluonnon johonkin, minua tuskin pidettäisiin hyvänä.

Helvetti kidutuksineen ei myöskään ole monelle ongelma. Kalvinistien on helpointa ylistää siitä Jumalaa.

Se, että UT:n mukaan Jumala “näki hyväksi” saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa uskovia, pitää sisällään myös sen ajatuksen, että olisi voinut toimia toisin, koska ei olla kaikkivaltiaana ja kykenevänä sidottuja yhteen vaihtoehtoon.

1 tykkäys
484

William Dembski ajattelee, että luonto on alusta asti ollut ei-paratiisimainen, koska lankeemus vaikutti retroaktiivisesti sen, että siitä tuli sellainen, jonkalainen se on nytkin. Ilmeisesti hieman samanlainen logiikka kuin siinä, kun ajatellaan Kristuksen uhrin toimineen niidenkin kohdalla, jotka elivät paljon ennen Kristuksen syntymää. Se, mikä tapahtui myöhemmin ajassa, vaikuttaa jo menneisyydessä. Vaikka luonto olisi ennen ihmisen lankeemusta ollut paratiisimainen, käy silti ongelmalliseksi selittää, miksi viallisten tähden rangaistiin viattomia. Mulle henkilökohtaisesti ajatus siitä, että evoluutio, vanha elämä ja maapallo ovat bullshittia ja kärsimys ja raatelu tulivat vasta lankeemuksen jälkeen, ei ole yhtään sen helpommin hyväksyttävä tai edes ymmärrettävä kuin se, että ihminen on ilmestynyt tänne vasta kauan sen jälkeen, kun elämää on ollut maapallolla. Kumpikaan vaihtoehto ei tee ymmärrettäväksi sitä, miksi viattomia rangaistaan, ei myöskään se vaihtoehto, että paha luonnossa on saatanan aiheuttamaa.

485

“Yhdestä ainoasta”? Miten Thuren selittää esim. seuraavan kohdan? Sen mukaan oli paljon myös muita ihmisiä, ei vain Adam ja Eeva ja muutama sisarus.

“Katso, sinä karkoitat minut nyt pois vainiolta, ja minun täytyy lymytä sinun kasvojesi edestä ja olla kulkija ja pakolainen maan päällä; ja kuka ikinä minut kohtaa, se tappaa minut.” Mutta Herra sanoi hänelle: “Sentähden, kuka ikinä tappaa Kainin, hänelle se pitää seitsenkertaisesti kostettaman”. Ja Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaisi, tappaisi häntä." (1 Moos. 4:14-15)

Entä mistä Kain sai vaimonsa, ja kuinka muutama ihminen rakentaisi kaupungin? “Ja Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Hanokin. Ja hän rakensi kaupungin ja antoi sille kaupungille poikansa nimen Hanok.” (4:17)

486

Kärsimys ei vie ihmistä pois Jumalasta, päinvastoin se vetää kohti Jumalaa aivan samoin kuin muukin Jumalan toiminta. Siksi en ihmettelisi, jos koko luomakunta kärsii, jos kärsimystä on kerran ihmisilläkin. Teodikean ongelma ei ole uskoville ongelma. Paljon suurempi ongelma on liian suuri menestys, joka tuhoaa ihmisen.

1 tykkäys
487

Se on selvää, että evoluution valossa ihminen on osa luontoa, ja siksi kärsii niin kuin muukin luonto. Kärsimys ei todellakaan ole älyllinen ongelma tieteellisestä näkökulmasta. Ongelma tulee vain, kun kaikkeen yhdistetään ajatus täydellisen hyvästä, kaikkivaltiaasta ja -tietävästä oikeasti välittävästä persoonallisesta Jumalasta.

Kuinka voit sanoa, ettei se ole uskoville älyllinen ongelma? Oletko haastatellut kaikkia uskovia? Oletko tietoinen siitä, että moni uskovainen on menettänyt uskonsa sen takia (muita syitä vaikuttavina tekijöinä pois sulkematta)?

Uskonvanhurskauskaudestakaan ei voi sanoa, ettei se olisi uskoville ongelma. Tiedän uskovan, joka on kamppaillut sen kanssa, vaikka uskoo siihen. Uskonsa ei siis ole horjumaton. “Ihanneuskovaa”, joka aina vain uskoo ja jolle kaikki on aina selvää, tuskin on olemassakaan.

3 tykkäystä
488

Olen. Toiset luopuvat ja menettävät uskonsa, toiset turvaavat yhä lujemmin Jumalaan koetusten ja kärsimysten keskellä. Jobkaan ei luopunut uskostaan, vaikka häntä koeteltiin.

4 tykkäystä
489

Onhan noihin järkeen käypiä selityksiä ja täytyy muistaa, että syntiinlankeemuskertomukset ovat suuntaa antavia ja ‘abstraktisia’. Luterilaisille kaikki Raamatun kohdat eivät ole kirjaimellisesti otettavia. Jeesus ja sovitus yms. ovat, vaikka inhimillisyys näkyy välillä niissäkin. Pyhä Henki on kuitenkin annettu kirkastamaan luettua oikein jne. USKOMME, että Kaikkivaltias tietää, vaikka me emme. Sanooko luotu Luojalleen…?

490

Umpisolmuun ja mahdottomuuksiin joutuu, jos ottaa kirjaimellisesti ja historiallisesti alkukertomukset.

Ap. t. 17:26 ei itse asiassa sisällä sanoja “yhdestä ihmisestä” (KR 1992) vaan vain “yhdestä”. Sen voi tulkita enemmän kuin yhdellä tavalla.

Liittyen ketjumme aiheeseen: Miksi mielestäsi Vanhassa testamentissa ei ole oppia perisynnistä, tai miksi siellä ei painoteta muistaakseni missään Adamin ja Eevan lankeemusta, kun se on niin keskeinen kuitenkin kristinuskossa? Jos kristinuskossa ei painotettaisi perisyntiä ja ihmisen turmelusta (toisin kuin VT:ssa), Kristuksen uhri kävisi merkityksettömäksi tai tarpeettomaksi.

491

Kas, enpä ole huomannutkaan. Vanhan Testamentin ihmisethän kyllä olivat ihan yhtä syntisiä ja moraalittomia kuin nykyisinkin, todella raadollisen syntisiä. Uskosta Abraham, uskon isä pelastui, samoin Noa eikä ollut Jobkaan eikä Joosef synnittömiä eikä kukaan. “Laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi.”

492

Vanha testamentti oli Jeesuksen ja apostolien ajan koko Raamattu ja siksi se on edelleen myös meille äärimmäisen tärkeä. Koko Uusi testamentti rakentuu sen päälle ja erityisesti Heprealaiskirje, joka on sen selitystä.

Vanha testamentti puhuessaan Aadamin ja Eevan lankeemuksesta ei tee sitä turhaan, vaan se on alussa aivan keskiössä luomisen ohella ja ihmisen langenneisuus näkyy läpi Vanhan testamentin. Vasta Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen ymmärrettiin, että Hän oli uusi Aadam, täysin synnitön Jumalan Poika, joka sovitti Aadamin lankeemuksen ja samalla koko ihmiskunnan synnin.

Perisynti siis ilmenee Raamatussa lähes alusta alkaen, mutta sen merkitys, tai sen täydellinen sovitus oivallettiin vasta Jeesuksen jälkeen. Silti ennakkokuva syntien sovituksesta ilmenee syntiuhreina läpi Vanhan testamentin, joten ei voida sanoa, ettei perisyntiä siellä olisi tunnettu.

Vain uhriveri voi sovittaa synnin. Tärkeimpänä ennakkokuvana tästä Aabrahamin tarkoitus uhrata poikansa Iisak, jonka Jumala uskon koetukseksi järjesti, kuitenkin vaihtaen uhriksi eläimen.

Silti ne ovat hengellisesti ja teologisesti täysin tosia.

2 tykkäystä
493

Juutalaisuudessa ei ole perisyntiä. Missään kohtaa Vanhaa testamenttia ei sanota sillä tavoin kuin Paavali : “Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema.” “Niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.” “Niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.”. Taitaa olla mahdotonta löytää Vanhasta testamentista opetusta siitä, että Adamin lankeemus on aiheuttanut kaikkialle levinneen synnintilan, joka tuomitsee kaikki ja josta on vapautuksena vain absoluuttinen armo. Missään ei siellä opeteta siitä, että Adamissa tapahtui tällainen täyskatastrofi.

On erilaisia alkukertomusten lukutapoja. Kristillinen lukutapa on vain yksi niistä. Kristinuskossa tulkinta Adamissa tapahtuneesta kammottavasta katastrofista ja sen radikaalista seurauksesta on pakko edellyttää, koska muutoin Kristuksen kärsimys käy käsittämättömäksi. Miten sitten ne kristityt, jotka eivät opeta uskonvanhurskautta, ymmärtävät Kristuksen merkityksen Golgatalla, jää hieman epäselväksi.

494

Persynti oli ainakin Daavidille tuttu"

Ps 51:5: “Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.”

Myös Job:

Job 15:14: “Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!”

3 tykkäystä
495

Psalmit ja Job ovat runoutta, eikä niitä tule lukea kuin dogmaattisina lausahduksina.

King James käännös: “Behold, I was shapen in iniquity; and in sin did my mother conceive me.” Tämän voi tulkita niin, että hän on syntynyt ja muovautunut syntisessä ympäristössä. Minkälainen oli juuri Daavidin lapsuudenkoti? Jos joku nykyinen äiti esim. tupakoi ja ryyppää, totta kai se vaikuttaa alusta asti lapseenkin negatiivisesti. Ei tarvitse olettaa, että jakeessa opetettaisiin sitä, että ihminen on syntyään perisynnin turmelema itsessään. Ihminen voi olla synnin vaikutusten alainen olematta perin juurin turmeltunut.