Tuo lainaus Jobin kirjasta (Job 15:14) on kylläkin Elifaalta. Joskin Job sanoo samankaltaisia asioita (14:3), mutta myös paljon muuta etenkin viimeisessä puolustuspuheessaan (Job 31).
Job ei ollut jumalaton tai perisyntinen tai perinpohjaisen pieksennän syntisyytensä tähden ansainnut sen mukaan, eikä Jumalansa käsittääkseni myöhemmin samassa kirjassa ollut eri mieltä.
Sijoitat Daavidin ikään kuin meidän aikamme psykoanalyysia itsestään ja käyttäymisestään tekeväksi, vaikka hän selvästi on saanut selityksen Jumalan Hengen ohjaamana, ei langenneen järkensä päättelystä.
Ps 51:5: “Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.”
Hän ei puhu synnistä avioliitossa tai vanhempiensa synnistä, niin että hän syyttäisi vanhempiaan synnistä, vaan hän sanoo itsestään: “Minä olen siinnyt synneissä.” Hän ei sano: “Minun äitini teki syntiä, kun hän tuli raskaaksi.” Hän ei sano myöskään: “Minä tein syntiä, kun sikisin”. Hän puhuu sen sijaan nimenomaan hedelmöittymättömästä siemenestä ja julistaa, että se on täynnä syntiä ja kadotettu massa (massa perditionis). Näin jakeen oikea ja aito merkitys on: “Minä olen syntinen - en siksi, että olen tehnyt aviorikoksen, enkä siksi, että annoin Uurian surman suuhun - vaan minä tein aviorikoksen ja surmasin siksi, että minä olen syntynyt syntisenä ja olen vieläpä siinnyt ja muotoutunut kohdussa syntisenä.” Me emme siis ole sen vuoksi syntisiä, että nimitämme milloin tätä ja milloin tuota synniksi, vaan sitä vastoin me nimitämme niitä synneiksi, koska me olemme jo sitä ennen syntisiä. Eli viallinen puu ja viallinen siemen tuottavat viallisen hedelmän. Eikä huonosta juuresta voi syntyä muuta kuin huono puu.
Martti Luther, Ps. 51, Armahda minua Jumala, s. 57-58.
Tämän asian voi jokainen itseään ja omaatuntoaan kohtaan rehellinen ihminen havaita itsestään. Niin olen minäkin tehnyt ja saanut paeta Vapahtajani turviin, syntisenä ihmisenä. Synti ei ole minulle enää adjektiivii, vaan substantiivi.
1 tykkäys
Missä kohtaa alkutekstissä olisi sana siemen tai hedelmöitymätön siemen?
Peri(tty)synti on paradoksi kristinuskossa, seuraavassa nähdäkseni jotain vastustettavaa:
“Mikä teillä on, kun te lausutte tätä pilkkalausetta Israelin maasta: ‘Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät’?” (Hes. 18:2) “Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa.” (Hes. 18:20)
P.S. Tietenkin voidaan sanoa, ettei turmelus ole perittyä, mutta ihminen syntyy turmeltuneena kuitenkin. Nähdäkseni siinäkin tapauksessa turmelus tulee vastoin syntyneen omaa valintaa (eihän kukaan valitse, että synnynpä turmeltuneeksi), joten käytännössä en näe eroa perityn ja vain kuin synnyinlahjana saadun turmeltuneen tilan välillä.
Missä kohdassa Vanhaa testamenttia käytetään sanaa lankeemus ja liitetään se Aadamiin? Profeettakirjoissa? Psalmeissa? Jobin kirjassa? Aikakirjoissa? Kuningasten kirjoissa? Missä niissä tai muissa kirjoissa puhutaan Adamin tottelemattomuudesta ja siitä seuranneesta esim. israelilaisten tottelemattomuudesta? Perisyntihän kristillisesti annetaan kansan tottelemattomuuden syyksi, mutta ei näköjään Vanhassa testamentissa.
Voidaan kristillisesti sanoa, että perisynti ilmenee Vanhassa testamentissa, mutta missään kohdassa Vanhaa testamenttia ei sanota, että olemme syyllisiä Adamin tähden tai että olemme olleet osallisia hänen kanssaan kapinaansa. Ajatus siitä, että Adamin jälkeläisiä on pidettävä syyllisinä tai turmeltuneina Adamin tähden, on varmaan juutalaisille (ja järjelle) kauhistus.
Genesiksessä. Ja todella painokkaasti. Siitä alkaa koko syntisen sukukunnan ja synnin kirouksen kuvaus aina Nooan päiviin asti ja siitäkin eteenpäin. Kuten edellä kuvasin, vasta Jeesuksen jälkeen ymmärrettiin Hänen sovintouhrinsa merkitys, mutta ennakkokuvana läpi Vanhan testamentin uhrattiin syntien sovittamiseksi kuitenkin syntiuhreja.
Voi olla, ettei sanota johtuen juuri edellä mainitsemastani syystä, koska oivallus Jeesuksen asemasta uutena Aadamina tuli vasta paljon myöhemmin.
3 tykkäystä
Mitä ovat nämä olennaiset artikkelit?
Tällainen mies on liian ankara itselleen.
Golgatan tapahtumat ovat hyvä esimerkki siitä mitä ihmiselle pitää käydä, jotta voisi pelastua. Kuten Jeesus Golgatalla, jokaisen on käytävä ahdas ovi jossa onkin niin että juuri minä olen se suurin syntinen, eniten hylätty (Jumala on hyvin ankara.)
Ihminen on -sanoisinko yksi kävelevä kategoriavirhe. Ihminen kokee ulkopuolisuuden tunnetta lähes koko elämänsä (tosin pienillä lapsilla on sellainen jännä mielikuvitus, ihan kuin sellainen näkisi Jumalan kasvoista kasvoihin. Tästä on Jeesus jotain Raamatun lehdillä maininnutkin. Mutta se unohtuu.)
Jeesuksella oli Golgatalla häpeä. Hän koki isättömyyden tuskan. Jokaisen ihmisen sisällä on tämän kaltainen tyhjyys. Ihmisen tulisi nähdä se. Jumalan puhuttelussa kaikki kivet käännetään ympäri.
Synnistä pääsee kyllä eroon. Ihminen on se synti. Ihmisen on kadottava. Sitä kutsutaan nisujyvän kuolemaksi. Ei se suinkaan tarkoita että Jeesus on turhaan kuollut. Ihminen samaistuu tähän kuolemaan. Se tuottaa hedelmää.
Tai on samaistumatta, ja tuottamatta.
Minusta tuo Vihantola puhuu aivan oikein jos puhuu Aadamilta peritystä luonnostaan. Sitä suuremmalta sitten tuntuu ja maistuu uskon kautta armosta Kristukselta peritty uusi luomus.
Room 5:20-21: “Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.”
3 tykkäystä
Täällä on hyvin avattu miksi Jumala sallii viattomien kärsimisen:
Muutama lainaus tuolta:
First, He uses pain and suffering to draw us to Himself so that we will cling to Him. Jesus said, “In this world you will have trouble”… It is in times of despair and sorrow that we reach out to Him, and, if we are His children, we always find Him there waiting to comfort and uphold us through it all. In this way, God proves His faithfulness to us and ensures that we will stay close to Him. An added benefit is that as we experience God’s comfort through trials, we are then able to comfort others in the same way…
Second, He proves to us that our faith is real through the suffering and pain that are inevitable in this life. How we respond to suffering, especially when we are innocent of wrongdoing, is determined by the genuineness of our faith. Those with faith in Jesus, “the pioneer and perfecter of faith” (Hebrews 12:2), will not be crushed by suffering but will come through the trial with their faith intact, having been “tested by fire” so that it “may be found to result in praise and glory and honor at the revelation of Jesus Christ”…
Finally, God uses suffering to take our eyes off this world and turn them to the next. The Bible continually exhorts us to not get caught up in the things of this world but to look forward to the world to come. The innocent suffer in this world, but this world and all that is in it will pass away; the kingdom of God is eternal. Jesus said, “My kingdom is not of this world”…
Genesiksessä ei missään kohtaa sanota, että Adamin tähden olemme turmeltuneet tai että olisimme turmeltuneet jo Adamissa, eikä mitään muuta vastaavaa ilmausta myöskään käytetä. Jos Lankeemus olisi ollut kirjoittajille varsinainen syy syntiin, tai perisynti Adamin elämästä lähtien tuttu, minun nähdäkseni he olisivat sen yhteyden ilmaisseet Genesiksessä.
Se ei liity viattomien eläinten kärsimyksiin eikä esim. tapauksiin, joissa viattomia lapsia on hitaasti kidutettu kuoliaiksi, ja silloin ketään ulkopuolista ihmistä ole ollut, joka olisi voinut estää kidutuksen, ja silti metafyysinen taho ei ole puuttunut asiaan, vaikka jokainen meistä olisi puuttunut, ja jokainen kristitty olisi kokenut itsensä syntiä tehneeksi, jos ei olisi puuttunut, vaikka olisi voinut ja lisäksi ilman hengenvaaraa itselleen. Voidaan keskittyä uskonvanhurskauteen.
Kaikki tietävät, että ei ole ihmisjärjelle mahdollista ymmärtää ns. viattomien kärsiminen. Jumalalle ei ole viattomia eläimiä ja ihmisiä. Syntiinlankeemuksessa koko maailma tuli kirotuksi ja vihan alle ja sen näemme. Kuitenkin Sovituksen ja Lunastuksen tähden voimme pelastua pois pahasta, mutta uskon ja lupausten kautta.
Maailma on tällainen, emmekä paljoa voi asialle, koemme ja näemme. Suvereeni on Jumalan hallinta täällä ja pelastuskin koskee kaikkea ja kaikkia, jotka tahtovat, ihan soimaamatta ettei kukaan kerskuisi. Uskominen näyttää olevan hyvin vaikeaa, vaikkei teoriassa niin luulisi. Pelastuksen tähden näyttää siltä, että Jumala rajoittaa kaikkivaltiuttaan Paholaisen suhteen ja Poikansa suhteen ja näemme vain vähän armon pisaroita ajassa.
Paavalin selitys juutalaisten suhteen selittää heidän sokeutensa. Epäusko katkaisi Jeesukseen uskomattoman omaisuuskansan pois ‘Jalosta Oliivipuusta’. Heidät kuitenkin voidaan oksastaa alkuperäisinä oksina takaisin, kun kääntyvät.
Paavalin oivallus epäuskon syistä selittää asian hyvin ja oikein.
2 Kor 3:
"12 Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat
13 emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.
14 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä VIELÄ TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ SAMA PEITE, VANHAN LIITON KIRJOITUKSIA LUETTAESSA, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
16 mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
(Mekin voimme paatua ja moni paatuu, vaikka Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan.)
1 tykkäys
1.Moos. 6:5
Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,…
1 tykkäys
Siinä ei selitetä eikä muuallakaan Vanhassa testamentissa, että ihmisten pahuus johtuisi perisynnistä tai Adamista, tai että jokaikinen ihminen ei voi olla tekemättä syntiä. Tänäkin päivänä on putineja ja aivan toisenlaisia ihmisiä, eli mahdollisuuksia monenlaiseen elämään on, eikä ihmisyys sinänsä ikään kuin pakota elämään kuin paholainen. Perisynti on kristillinen käsite. Ei sitä löydy Vanhasta testamentista.
Ei ole kristityn vaikeutta hyväksyä sitä, kun siis aamennetaan perisyntiajatukselle, että pienet vauvat ja lapsetkin julmasti tapettiin siinä yhteydessä, eli että kirjaimellisesti kaikkien ihmisten kaikki ajatukset jne. olivat ainoastaan pahat.
- Moos 8:21 Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään: »Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein.
Ps 90: 3 - 8: "Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen
ja sanot: »Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.» Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,
kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki. Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
Sinun vihasi musertaa meidät, kiivautesi saa meidät järkkymään. Sinä otat syntimme silmiesi eteen, salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.Ps. 14:2 - 3 “Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä,
onko ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet hänestä – kelvottomia kaikki tyynni!
Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.”
Israel kyllä tiedostaa kytköksensä Aadamiin ja oman kohtalonsa. Syntiinlankeemuskertomus ei ehkä Israelillekaan ollut historiallinen tapahtuma, vaan pyrkimys ymmärtää miksi ihminen tekee väärin. Vaikka näennäisesti siihen ei olisi mitään syytä eikä kukaan opettaisi sitä. Tai ei mitään muuta syytä kuin luopuminen käskyjen siunauksesta.
D
2 tykkäystä
6 viestiä erotettiin uuteen ketjuun: Eläinten teologiaa
Kyllä on totta ihan nähtävällä tavalla, että kaikki ihmiset tekevät syntiä, koska ovat syntisiä. Ihminen on toivoton tapaus ja siksi Jeesus K. on ainoa vastaus. Eivät Vanhan Testamentin ihmiset olleet yhtään sen parempia eikä ole 2000 vuodessa onnistuttu synnittömiksi tulemaan edes armosta. Ihmisen mahdollisuudet ovat koetusti ja näkyvästi olemattomat. Kyllä Jumala tietää ja Paholainenkin tietää.