Ei pidä paikkaansa. Luterilaisilla on ihan hyvät perustelut kahdelle sakramentille. Eikä voi yleistää, että tottumus pitäisi ihmiset luterilaisessa kirkossa. Aiemmin suhtauduin positiivisesti ortodoksisuuteen mutta osa tämän palstan ortodokseista saa edustamansa kirkkokunnan vaikuttamaan lähes pelottavalta. Voihan tietysti olla, että he ovat ymmärtäneet ortodoksisuudessa jotain väärin. Nythän täällä kirjoittelee satunnaisesti myös ortodoksipappi, joten hän ehkä tuo valaistusta asiaan.
1 tykkäys
Tuon tunteen kanssasi jakaa moni, joka on kotiutunut lähetys- ja herätysliikejärjestöihin.
Sekä kansankirkon paikallisseurakunnissa että noissa järjestöissä on kuitenkin paljon ihmisiä, joilla on vastuuntuntoa suhteessa kirkkoomme. Siksi niin harva on eronnut kirkosta, vaikka näitä kokkamoita päätöksenteossa on viime vuosikymmeninä tullut paljonkin.
Kuten @Sinituuli edellä hyvin sanoo, kirkon jäsenellä on myös rukousvastuu paimenten ja muiden puolesta. Kotipaikasta riippuen myös ongelmien painavuus on varsin erilaista, jos haluaa olla perinteinen kristitty.
Vaikka taustani on herätysliikkeissä, minulla on suurempi suru seurakuntien jäsenten puolesta. Liikkeiden sisäpiirit ja niiden toiminta ei ole kovinkaan uhattuna. Sen sijaan seurakuntien työntekijät ja aktiivit joutuvat ahtaammalle koko ajan. Samoin säälittää niiden asema, jotka ovat sen armoilla, mitä kirkko sattuu heidän kotiseudullaan olemaan ja tarjoamaan. Jos ei ole mitään hengellistä taustaa, on paljon vaikeampaa olla kriittinen hullulle modernille uskonnollisuudelle.
Mitä enemmän on niitä joille kirkko on “yks hailee” sitä enemmän luterilaisen kirkon periaatteessa tavoittamat ihmiset ovat vaarassa olla kuulematta koskaan oikeaa evankeliumia.
Ymmärrän ja symppaan @Sakarja n tilannetta. On rankka tie sinulla kaikin tavoin. Toivottavasti jokin yhteisö pitää sinua omanaan. Jumalan lapseus ei lopu milloinkaan, mutta uskovana eläminen on useimmiten keskinäistä yhteyttä ehtoollispöytää myöten. Vaikka en ole neuvojan asemassa, sanoisin: Älä eroa kirkosta liittymättä johonkin. Toivo ei kuole koskaan!
@Sameli sen sanoi toisaalla: Joskus älyttömyyden aika on ohi. Nyt on tällainen aika, mutta ei se kestä ikuisesti.
2 tykkäystä
@Mauriina Luterilainen seurakunta on lähellä ja katoliseen kirkkoon on matkaa. Ortodoksista kirkkoa en edes tiedä, missä on lähin. Pääsen käymään ehtoollisella ja meillä on vielä pappeja, jotka saarnaavat ihan oikeaa asiaa. Ellei mene kirkkoon, niin on paljon erilaisia mahdollisuuksia kuulla ihan oikeaa Jumalan sanaa. Kun en eroa kirkosta, niin jälkikasvullakin on suurempi kynnys erota siitä. Näin sitten tulevat polvetkin kastetaan kristilliseen uskoon.
3 tykkäystä
Tuntuu hyvältä, että joku sanoo tuon. Minulla oli ennen tätä foorumia positiivinen kuva sekä katolisesta että ortodoksisesta kirkosta, mutta mitä kauemmin olen foorumia seurannut, sitä kielteisemmäksi käsitykseni on muuttunut.
1 tykkäys
Mietin näitä samoja asioita, joista tässä ketjussa puhutaan, aktiivisesti joskus viisi vuotta sitten.
Olin ollut jo jonkin aikaa huolestunut ev.lut. kirkon tilasta ja ennen kaikkea siitä, mihin suuntaan se vaikutti kulkevan. Tuntui, että maailma määräsi marssitahdin.
Viimeinen pisara kohdallani oli jostain syystä kotikaupungissani tehdyt päätökset siitä, että konservatiivisilta lähetysjärjestöiltä evättiin taloudellinen tuki. Se tuntui jotenkin säälittävältä. Vaikutti siltä, että raha oli joillekin kirkon päättäjille itselleen niin tärkeä asia, että he kuvittelivat sillä voitavan kiristää lähetysjärjestöjä muuttamaan linjaansa.
Niinpä sitten provosoiduin ja ajattelin, että tätä peliä voi pelata myös toisinpäin ja erosin kirkosta, koska en halunnut tukea sitä enää taloudellisesti. Tein juuri sen, mitä @SanGennaro ihmetteli, mutta jossa omasta mielestäni ei silloin ollut mitään outoa: en halunnut antaa rahaa kirkollisveron muodossa, mutta rukous- ja ehtoollisyhteydestä en ajatellut siinä hetkessä vielä luopuvani. Kun oli ne herätysliikkeetkin jne.
Ja kyllä siitä seurasi sitten ihan vapauttava tunne, kun sai rauhassa miettiä näkyvien kirkkojen ulkopuolella sitä, mihin oikeasti uskoo ja mihin olisi valmis sitoutumaan…
4 tykkäystä
“Armoa, armoa”…
Näin reformaation juhlavuonna kuullaan paljon kliseisiä puheita luterilaisuudesta.
Mutta tuohon sanomaasi on kyllä vastattava: On meidän kirkossa ihana armon evankeliumin oppi.
Ongelma on se, että kirkkomme ei noudata enää kaikkea mitä pitäisi.
Luterilaiseksi kasvanut ei silti voi noin vain lähteä omalta pohjalta pois.
Mutta olen samaa mieltä siinä että ei tehdä tästä ketjusta ortodoksihaukuntaa. Puolin eikä toisin!
Kyllä tuo tottumus on varmasti monelle lähes ainoa ev.-lutissa pysymisen syy. Se, ja jonkinlainen syyllisyydentunto siitä, että hylkäisi esi-isiensä ja -äitiensä yhteisön. Sellaisen on kuitenkin hyvä miettiä myös sitä, että mahtaisivatko ne esi-isät tunnistaa nykyisessä naispiispan ja sateenkaaripappien hallitsemassa ev.-lut. kirkossa saman uskon kuin mikä heillä itsellään oli tai että oliko heillä oikeasti vapaus valita. Kun itse vaihdoin kirkkokuntaa, olin jo kantanut kaikki isovanhempani hautaan. Olen melko vakuuttunut siitä, että he ymmärtäisivät ratkaisuani oikein hyvin, jos minulla olisi mahdollisuus perustella sitä heille.
2 tykkäystä
Ihana armon evankeliumin oppi evlut. kirkossa?
Ei se ihan noin yksiselitteinen asia ole…
Mitä ajattelet itse?
Minulle luterilaisen kirkon oppi armosta pelastumisesta on suuri syy pysyä kirkossa.
Vaikka muissakin kirkoissa on paljon alkuperäistä ja vahvaa, tässä asiassa ne omilla tavoillaan horjuvat.
Luterilaisuuden nykyiset ongelmat ovat ehkä teologiaa syvästi osaaville kauempana, mutta meille monille kysymys on ennenkaikkea siitä että kirkkomme mukautuu yleiseen mielipiteeseen vastoin omaa tunnustustaan.
Sekin myös ihmisiltä saattaa unohtua, että kirkon epäkohtiin voi myös mainita Kirkkoraamattu 1992 käännös.
1 tykkäys
Minä en kokenut kirkosta erotessani (tai myöhemmin ortodoksiseen kirkkoon liittyessäni) syyllisyyttä esivanhempieni suuntaan. Sen sijaan koin melko voimakasta syyllisyyttä monia hyviä luterilaisia ystäviäni, tuttujani ja entisiä työtovereitani kohtaan. Koin olevani jonkinlainen rintamakarkuri ja pelkäsin, että oma ratkaisuni aiheuttaisi ahdistusta lähipiirissäni.
Onneksi kirkosta eroamisesta ei tarvinnut kertoa kenellekään kun se ei käytännössä ollut mikään näkyvä juttu.
2 tykkäystä
Se riippuu julistajasta paljon. On myös olemassa vääränlainen äärimmäisen armon julistamisen vaara. En ole lukenut, mutta joku kirjoitti sellaisen kirjan kuin äärimmäisen armon julistamisen vaarat. Raamatussa on valtava määrä varoituksia. Toki armo on ääretön, mutta senkin ihmiset voivat ymmärtää väärin ja soveltaa käytäntöön väärin.
1 tykkäys
No juu. Ihmiset voivat hämmentää kaiken mahdollisen.
Mutta juuri Jumalan ääretön rakkaus meitä kohtaan - se joka tulee ilmi Kristuksessa - on luterilaisen kristillisyyden ydin. Se että on muodikasta puhua löperösti armahtavaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta inhimillisenä käsitteenä “armo”, ei muuta sitä tosiasiaa, että Jumalan armo Kristuksessa on esim. Lutherin monessa tekstissä kristallinkirkas.
Välinpitämättömyys syntisen ihmisen kohtalosta on ihan toisen luokan juttu kuin sen saarnaaminen, että synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä.
1 tykkäys
Minä en ole koskaan kuulunut tähän nykyiseen naispapilliseen, liberaaliin ja pian kai homoavioliittoihin vihkivään ev-lut kirkkoon. Erosin luterilaisesta kansankirkosta jo 46 vuotta sitten, koska en ole koskaan ollut luterilainen, ts hyväksynyt Lutherin aatteita. Minulla on ollut katolinen ajatusmaailma lapsesta lähtien. Valinta minulla oli aikoinaan katolisen ja ortodoksisen kirkon välillä.
Tunsin aikoinani monia hyviä ja vakavia kristittyjä luterilaisesta kirkosta, eikä silloin luterilaisessa kansankirkossamme vielä ollut paljonkaan näitä nykyisiä epäkohtia. Tunteeni luterilaista kirkkoa kohtaan ovat monesti kuin muualle naidulla tytöllä, joka entisessä kodissa vieraillessaan näkee, että taloa isännöimään jäänyt veli on ensin muuttanut kaiken toiseksi ja sitten jättänyt talonpidon aivan hunningolle. Suurta surua tunnen suuremman kansankirkon tilasta, koska monille suomalaisille luterilaisuus tuntuu olevan ainoa ajateltavissa oleva vaihtoehto.
4 tykkäystä
Toivon että tämän viestisi liputtaa asiattomaksi mahdollisimman moni. Kannattaisi tutkia SLEY:n motiiveja miksi he tekevät niin. Ja sitäpaitsi ei Jeesuskaan aina säännöistä piitannut. “Älkää tuomitko niinkuin asia päältäpäin näyttää, vaan tuomitkaa oikein.”
Siinähän toivot. --------------
En halua harrastaa liputusta kuin ääritapauksissa. Mutta ihan totta on, että cymbus tuossa tuotti häpeää itselleen.
1 tykkäys
No tämän foorumin ja edeltäjänkin keskustelut ovat kyllä marginaaliporukan puuhastelua. Suurin osa ev.lut. kirkon jäsenistä ei ole koskaan kuullutkaan esim. Lähetyshiippakunnasta ja Helsingin piispan huonoa kohteluakaan tuskin moni enää muistaa. Helsingin emerituspiispa sen sijaan on jäänyt monelle mieleen ja vieläpä positiivisena hahmona.