Miten tärkeä on vihkimisoikeus?

Kysymys lähinnä muille kuin evlut ja ort kirkon jäsenille: Miten tärkeänä pidät, että uskonnollisella ryhmälläsi on tai olisi vihkimisoikeus? Viittaan tässä nyt ihan juridiseen puoleen, oikeuteen muuttaa tietyllä päivämäärällä oikeudellisia asioita mm. perinnön suhteen. Vaihtoehtona siis siviilivihkiminen ja erillinen uskonnollinen seremonia.

(Kerron ehkä myöhemmin mistä tämä kysymys tuli.)

On käytännöllistä, että kirkoilla ja uskonnollisilla yhdyskunnilla on avioliittoon vihkimisoikeus, mutta eihän se mitenkään välttämätöntä ole. Voisihan Suomessakin olla niin, että avioliitto käytäisiin ensin rekisteröimässä maistraatissa ja sitten vasta olisi kirkollinen vihkimys niille jotka sen haluavat. Mielestäni näin lama-aikana ei kuitenkaan ole syytä lisätä valtion rekisteriviranomaisten työtä millään tavoin. Konservatiivina pysyttäisin asiat sellaisina kuin ne nyt ovat.

4 tykkäystä

Miksi kysyin tätä?

Toisaalla keskusteltiin jehovantodistajista ja siitä, voiko heiltä poistaa rek. usk. yhdyskunnan aseman, tai saada muuttamaan toimintaansa sillä uhkaamisella. Itse katson, että merkitys on vähäinen. Tosiaan vihkimisen sijalla voi olla liiton siunaus, vapautus kiinteistön varainsiirtoverosta on vähäinen asia ja vapautus yle-verosta käytännössä merkityksetön jne. Minusta tätä tukee sekin, ettei helluntailiikkeellä vaikuta olevan erityisen kiire rekisteriöityä yhdistysten sijaan yhdyskuntina.

Tässä yhteydessä kaveri kuitenkin sanoi, ettei vihkimisoikeus olisi lainkaan merkityksetön.

Jehovantodistajat eivät hyväsy valtiota, ja siksi ovat mahdollisimman vähän tekemisisä viranomaisten kanssa. Ilmeisesti he kuitenkin vihittävät itsensä avioliittoon. Olisihan selainenkin mahdollista, että eläisivät avopareina.

1 tykkäys

Itse en ihan täysin ymmärrä miksi uskonnollisen yhdyskunnan vihkimisoikeus on ihmisille tärkeä. Minusta on ihan ok että käydään kahdessä paikassa virallistuttamassa avioliitto, maistraatissa lain edessä ja uskonnollisessa yhteisössä Jumalan edessä. Monille kristityille pareille maistraattivihkiminen on ainoa vaihtoehtokin silloin kun parin jäsenyydet uskonnollisiin yhteisöihin ovat sellaiset että mikään kirkoista ei ota paria vihittäväksi. Enkä siis tässä nyt tarkoita sukupuoli-identiteettejä vaan henkilöiden tilannetta kasteen suhteen ja kirkkokuntien jäsenyystilanteita.

Kahdessa paikassa paperien tekeminen on monissa maissa aika yleinen käytäntö.
Tämä osittain lopettaisi sen valituksen siitä mitä mikin uskonnollinen yhteisö ajattelee avioliitosta. Jokainen liittyisi sellaiseen yhteisöön minkä mielipiteisiin olisi tyytyväinen ja maistraatissa vihittäisiin lain edessä. Ne joille uskonnollinen avioliittoseremonia olisi tärkeä, saisivat sen uskonnollisesta yhteisöstään. Nythän Ev.lutin vihkimisoikeus koetaan jonkinlaiseksi kansalaisoikeudeksi ja se on aivan naurettava tilanne. Kristillinen avioliitto ei ole kansalaisoikeus.

1 tykkäys

Njaah… Eivät äänestä, mutta en ole kuullut että vaikkapa valtio työnantajana olisi heille sen huonompi kuin yksityinen. Ja esimerkiksi oikeutta ovat käyneet kyllä ihmisoikeustuomioistuinta myöten.

Katsovatko kristityt ylipäänsä, että juridinen avoliitto + uskonnollinen siunaus olisi ihan mahdoton ajatus? “Keisarille mikä keisarille kuuluu” jne, mutta liittyykö se tähän?

Eihän se mikään uskonnollinen siunaus olisi, siis merkityksessä jo maistraatissa solmitun siviiliavioliiton kristillinen siunaus, vaan useimmissa kristillisissä kirkkokunnissa ihan täysi uskonnollinen/kristillinen vihkiminen. Kristillisessä mielessä täysin pätevä avioliitto sellaisenaan, jopa enemmän pätevä kuin maistraattivihkiminen, mutta jos haluaisi että myös lain edessä ollaan naimisissa, käytäisiin myös maistraatissa. Vai käytitkö vain sanaa siunaaminen siinä merkityksessä että se on sana joka kuvaa kristillisen avioliiton solmimistapaa? Itselle siunaaminen ei tarkoita sitä, vaan lähinnä kuulostaa joltain siunaukselta tilanteessa jossa oikeaa kristillistä vihkimistä ei syystä tai toisesta voi tehdä. Hautaan siunataan, avioliittoon vihitään.

Sitä tuossa tarkoitin. Muotoilen paremmin: avoliitto + uskonnollinen rituaali liiton solmimiseen liittyen.

Kääntäen: Evlut kirkon liberaaleinkin siipi on esittänyt, että kirkon olisi tullut siunata kaikki parit heti kun parisuhdelaki säädettiin, ja vihkiä kaikki heti kun avioliittolaki muuttui. Minusta se on vähän hassua, koska olisihan kirkko voinut vihkirituaalin jo aiemmin järjestää, kunhan ei olisi väittänyt sen olevan juridisesti merkitsevä.

1 tykkäys

Käsittääkseni luterilainen kirkkokin edellyttää, että pari, joka saa kirkon avioliitoon vihkimisen tai kirkollllisen siunauksen, on virallisesti naimisissa ko maan lakien mukaan. Avioliitto on julkinen asia.

Ensin on kirkollisessa vihkimisessäkin lain edelleyttämä toimitus, jossa kysytään tahdotko ottaa…jne. ja julistetaan vihityt puolisoiksi sekä ilmoitetaan mahdollisista sukunimen muutoksista. Sitten seuraa siunaus, rukoillaan ja luetaan Raamattua.

Samansukupuolisten vihkimisessä on ongelmana se, että Raamattu ja kirkon traditio ei sitä hyväksy. Ongelma on siis siinä siunauspuolella ei juridisessa vihkimisessä. Jotkut luterilaiset papit eivät vain välitä. Ihmettelen voiko papilla olla oikeus vihkiä siviiliavioliittoon? Luterilaisen kirkon kirkolliskokoushan päätti, että kirkko ei vihi samansukupuolisia pareja.

Suomi on niin ihana paikka. :grin: Kirkon itsensä virallistamaa kristillistä avioliittoa ei pidetä julkisena asiana. Monessa katolisessa maassa pelkkä katolinen kirkollinen vihkiminen riittää kirkolle. Mikä vaaditaan, on tietysti avioliiton esteiden tutkinta, mihin liittyy myös maalliseen maistraattiin kirjatut tiedot. Voi olla että näiden maiden laeissa on erilaisia kohtia kuin Suomessa, että siis laki siellä luultavasti tunnustaa katolisen avioliiton julkiseksi asiaksi vaikka kirkolla ei juridista vihkimisoikeutta olisikaan. Kaikissa paikoissa ei ole näinkään eli pari voi olla naimisissa kirkollisesti mutta lain edessä he eivät ole aviopari ja tämä on ok niin kirkolle kuin yhteiskunnalle. Näitäkin löytyy, mutta yleensä tietysti on järkevää olla myös lain edessä naimisissa.

Suomen malli on tietysti ymmärrettävä koska täällä on perinteisesti ollut kyse luterilaisen kristinuskon näkemyksistä, joiden mukaan avioliitto on enemmän maallinen kuin hengellinen asia. Ilmaisen tämän nyt väärin, luterilaiset, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Tiedostan että avioliitolla on luterilaisillekin hengellistä merkitystä. Katolinen kirkko pitää avioliiton sakramenttiaan avioliittona ja julkisena asiana ihan ilman sen maallista puolta.

Ymmärsitkö nyt väärin? Sanoin,että kirkollinen vihkiminen sisältää tuon lain edellyttämän vihkimisen kysymyksineen. Sen jälkeen tulee siunaus -tai niin kuin meillä sanotaan toimitetaan avioliiton sakramentti.

Katolinen kirkko on joskus vihkinyt ihmisiä salaiseen avioliittoon. Ortodoksinen ja luterilainen kikrko eivät sellaista hyväksy. Voi olla salanunnia ja -munkkeja, mutta avioliitto on aina julkinen asia. Mutta nyt nukkumaan, hyvää yötä!

Ei kirkollinen vihkiminen monissakaan maissa sisällä mitään lain edellyttämää vihkimistä. Maasta riippuen katolisessa kirkossa voi mennä ihan kirkollisesti pätevästi naimisiin ilman mitään maallisia kysymyksiä, eikä näissä maissa maallinen lakikaan vaadi mitään siviiliavioliittoja tai lisäyksiä vihkikaavaan kirkollisesti vihityiltä. Paria ei sitten usein myöskään koske mitkään lait yhdessäolonsa suhteen eli elatusvelvollisuuksia tai leskeneläkkeitä ei ole tulossa, elleivät he hoida liittoaan lain edessä päteväksi.

Jos yhteiskunta tai kirkko taas vaatii maallisen lain mukaan avioitumista, sitä ei tehdä millään kysymyksillä tai lisäyksillä vihkikaavaan kirkollisen vihkimisen yhteydessä vaan mennään erikseen maistraattiin tai muuten lain mukaan hoidetaan maistraattipaperit kuntoon tietyssä ajassa kirkollisesta vihkimisestä. Tietoni koskevat lähinnä hispaanisen kulttuuripiirin maita, joissa tilanteet saattavat olla melko kirjaviakin eri seurakunnissa ja hiippakunnissa. Usein kirkko vihkii vain kastetodistuksen, konfirmaatiotodistuksen ja muiden kirkon papereiden sekä esteettömyystodistuksen perusteella, ja jää parin itsensä hoidettavaksi esim. 30 päivän sisällä, että avioliitto käydään myös laillisesti vahvistamassa. Kieltämättä hieman vastuutonta kirkolta, sillä aviopuolisoiden lailliset oikeudet jäävät helposti tässä tapauksessa toteutumatta. Eivät nämä mitään salaisia avioliittoja silti ole. Monissa maissa nyt vain on se tyyli että paljon isojakin asioita jätetään ihmisten omalle vastuulle ja hoidettavaksi.

Ymmärsimmekö nyt toisiamme?

Minusta virallinen ja julkinen ovat eri asioita.

Jos maallinen laki kieltää mustan ja valkoisen avioliiton, voiko kirkko silti järjestää vihkirituaalin ja pitää paria avioparina?

1 tykkäys

Totta kai. Ainakin katolisessa kirkossa on usein se meininki että he toimivat Jumalan lain mukaan aina ensin. Maalliset säädökset vasta sen jälkeen. On tärkeämpää elää aviollista yhteiselämää Jumalan katseen alla kuin maallisen oikeuden päätösten alla.
Toki jos papilla ja piispalla on omia ennakkoluuloja, se saattaa vaikuttaa asiaan. Tämä ei ole hyvää seurakunnan paimenuutta, mutta inhimillisiä seikkoja ei saada neutraloitua.

Tuossa tilanteessa avioparin pitää elää salaisesti, jotta heille ei tulisi oikeudellisia seurauksia yhteiselämästään.

1 tykkäys

Maallinen laki voi kieltää eri “rotuisten” tai eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien avioitumisen, mutta kristityt hyväksyvät tällaiset parit. Kirkko tai kirkot edellyttävät vain, että molemmat kihlakumppanit ovat kristittyjä. Ainakaan ortodoksinen kirkko ei vihi jäseniään ei-kristittyjen kanssa.

2 tykkäystä

Joskus kyselin, onko luterilaisella kirkolla jotain teologista eroa avioliitton vihkimisen ja avioliiton siunauksen välillä. En silloin saanut vastausta.

1 tykkäys

Vihkiminen on virallinen valtion asettama toimitus + kirkon siunaus. Siunaus ei sisällä virallista puolta.

Niin, vihkiminen on myös juridinen toimenpide. Mutta onko niillä jotain teologista eroa? Mitenkä niissä luterilaisissa kirkoissa, jotka toimivat maissa, joissa kirkoilla ei ole vihkimisoikeutta, siis viralliseen juridiseen valtion tunnustumaan avioliittoon?

Miksi sitten luterilainen pappi vihitään papiksi? Onko siinäkin joku virallinen puoli, valtion virkaan ottaminen? Papiksi siunaaminen olisi sitten vain kirkon tehtävää, ei valtion virkaa, koskeva tehtävään asettaminen? Eikö vihkiä sisällä suomen kielessä jonkinlaisen uskonnollisen konnotaation?

Puhuin siis avioliittoon vihkimisestä. Myös ei uskonnollinen avioliittoon vihkiminen on lain mukaan vihkiminen, siviilivihkiminen. Avioliittolaki tuntee kaksi avioliittoon vihkimisen tapaa kirkollinen vihkiminen ja siviilivihkiminen. Myös esim. islamilaisissa yhdyskunnissa suoritettu avioliittoon vihkiminen on lain tarkoittama kirkollinen vihkiminen.

Vihkiminen on toki kirkollista sanastoa ja käytössä monenlaisissa kirkollisissa toimituksissa. Papiksi vihitään, mutta papilliseen tehtävään, esim. kirkkoherraksi asetetaan. Lähetystyöntekijöitä siunataan tehtäväänsä. Kirkot vihitään käyttöön, samoin kirkolliset esineet. Maallisten järjestöjen liput vihitään, vai siunataanko, en nyt muista. Termistö taitaa olla hieman fluidi, mutta periaatteessa vihkiminen tarkoittaa erottamista pyhään tehtävään - pappeuteen, aviokäskyssä elämiseen, liturgiseen käyttöön.