Ymmärrän tuon sen valossa, että kristinuskossakin puhutaan Jeesuksesta Mestarina. Tuo käsitehän on hyvin voimakkaasti läsnä idän filosofioissa ja uskonnoissa. Puhutaan Zen-mestareista jne joita pidetään auktoriteetteina jotka johdattavat polulla kulkevaa oppilasta kohti oikeaa oivallusta. Silloin oppilas asettaa oman luottamuksensa mestariinsa etusijalle vaikka aina ei olisi ymmärtänyt miksi joku asia olisi kuten mestari sanoo.
Mutta kyllähän tässä on kyse sitten jo enemmästä kuin kaveruudesta. Kaveruus on samalla tasolla olemista ja kuuliaisuus joka tulee auktoriteettiaseman vuoksi ei enää ole kaveruutta vaan uskollisuutta ja luottamusta. Tässä mielessä antaessaan vaikkapa Jeesukselle tuon aseman omaan itseensä henkilö ei enää ole Jeesuksen kaveri vaan Jeesuksen alapuolella oleva uskollinen ja luottavainen oppilas.
Mutta asettaessamme jonkun ihmisen (ajattelen tässä nyt Jeesustakin ihmisenä, en Jumalana, silloin jos häntä ajatellaan lähestyttävän “kaveripohjalta”) itsemme auktoriteetiksi tai erehtymättömäksi opastajaksi me olemme jo todellisuudessa enemmän kuin kavereita. Kyse on silloin uskosta toisen auktoriteettiin. Itse ajattelen että sillon meillä tulee olla jo aika vahva varmuus siitä että tuo henkilö on aina ja täysin oikeassa opastaessaan minua. Oikeastaan nyt tulisin vasta syvemmälle aiheeseen, mutta en jatka koska se olisi jo siten nykyisellään foorumilla kiellettyä ääneen ajattelua.
Haluaisin kiinnittää ketjussa kommentoivien huomion siihen mitä @Diakoni kirjoitti aloituksessa. Hän ei esitellyt Jeesus kaverina -tapaa kevyenä uskona, eikä suositellut mitään kevytversioita uskosta vaan etsi kevyeltä eli helposti lähestyttävältä tuntuvaa tapaa tulla uskoon ja selittää uskoa.
Jeesus itse puhuttelee Raamatussa opetuslapsia ystävinään, mikä oli kaiketi siihen maailmanaikaan melko vallankumouksellinen tapa nimittää Jumalaan uskovia. Mielenkiintoista sekin että Jeesus sanoi itse, että en enää kutsu teitä palvelijoiksi vaan ystäviksi. Silti eri tunnustuskunnat vuosisadasta toiseen ovat puhuneet Jumalan palvelijoista ja jumalanpalveluksesta.
Vaikeita selittää. Opetuslapset, sittemmin apostolit lienevät erikoistapauksia. Paavalikin oli hieman eri porukkaa, ilmeisesti Mattiaan kanssa korvasi Juudas I:tä.
Emme kai voi palvella Jumalaa, jos ei sitä meille anneta. Jeesus Raamatun mukaan palvelee meitä. Ihminen ei voi ottaa mitään, jos hänelle ei anneta. Käsittämätön on Leiviskä -vertaus minulle kirjaimellisena.
Mielestäni ihminen ei voi olla Jumalan kaveri tasaveroisena, Jeesus kyllä päästää ystäväksi Raamatun mukaan, mutta pysyy Jumalana meille. Raamattu varoittaa eksytyksistä, joita on runsaasti ja ‘liha’ on heikko. Pyhä Henki (Isän ja Pojan Henki) kirkastaa synnin ja armon aikanaan ystävälleenkin. Toistan, mahdoton selittää, elää täytyy.
Jos minä olen kerran Jumalan lapsi ja perillinen, voin olla Jumalan ystäväkin. Palvelija en ole, vaikka lapsi osoittaakin kuuliaisuutta vanhemmalleen. Palvelija tässä yhteydessä viittaa palvelemiseen palkan vuoksi. Lapsi palvelee vanhempaansa koska vanhempi rakastaa lastaan ja lapsi rakastaa vanhempaansa.
Diakonin etsiessä helposti lähestyttävää tapaa puhua uskoontulosta, kaveruus/ystävyys on luultavasti helpompi kuin lapseus.
@Origi-Naali pohdintasi uskosta auktoriteettiin pitäisi pitää sisällään Jumalan lapseuden jotta auktoriteetista tulisi leimallisesti kristillinen auktoriteetti.
Oikeasti hyvältä kaverilta pystyy ottamaan tätä palautetta että omat päätökset eivät menneet ihan putkeen. Maallisissa yhteyksissä tällaisen kuuleminen kaverilta on usein jopa paljon helpompaa kuin isältä, puhumattakaan mestarista tai pomosta, joten rohkaiseminen pitämään Jeesusta kaverina on oikein hyvä veto. Tulee pehmeän laskun avulla harjoiteltua sitä että Jumala ei aina pidä valintojamme yhtä nerokkaina kuin me itse niitä pidämme.
Ilman muuta Jeesus on ystävä kaikille ja erityisesti ihmisenä lapsille ja ehdottoman luotettava, mutta nykyisin näkymätön. Jumalana on tietenkin Jumala, jota kumarretaan yksin. Kyllä voi myös katsoa, että liika tuttavallisuus on harhaa. Nyt taivaassa ja kaikkialla olevana ei voi olla mikään ‘Jesse’ eikä aja autolla eikä pyörällä kanssamme yms. (Virsi 273, Jeesus, paras ystäväni, jonk ei ole vertaista…)
Monet ovat kevyesti ja pinnallisesti uskovia. Se on tuskin pelastavaa uskoa, ainakaan Raamatussa.
[Kirje roomalaisille 10 - Raamattu 1992]
Onhan kirjoitettu: »Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.» Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? …
Tässä taas on nähtävissä perustavalla tavalla inhimilliseen logiikkaan perustuvaa ajattelua, jonka perustalta tehdään päätelmiä, eli toisin sanoen tuodaan esille sitä mikä on ihmistä itseään, sitä mikä palvelee hänen omia halujaan. Kaiken johtopäättelyn auktoriteettina on näin ihminen itse. Luotu, luojaansa vastaan kapinoiva ihminen pyrkii ottamaan Luojalleen kuuluvan paikan, eli haluaa Saatanan viekoittelemana tulla tietämään hyvän ja pahan niin kuin Jumala tietää," kuten syntiinlankeemuskerronta asian Raamatussa esittää.( 1. Moos. 3: 4-5).
Eikä käsitetä, että tämän vaurion on Jumala korjannut uudessa luomistyössään, hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on uusi Aadam Jumalan uusi luomistyö, joka toisin kuin vanha Aadam on aina kuuliainen Isälleen ja siitä johtuen myöskin ne, jotka ovat syntyneet uudesti tässä luomistyössä ovat Jeesuksen veljiä ja sisaria ja samoin aina kuuliaiset samassa Hengessä Jumalalle kuin heidän mestarinsakin. Tässä kuuliaisuudessa ei ole mitään pakkoa, eli lain sanelemaa ja langenneen ihmisälyn ohjaamaa kuuliaisuutta, sillä ei ihminen käskemällä muutu, vaan kysymys on täydellisestä vapaudesta johon Kristus on vapauttanut meidät, jotka olemme hänen lapsiaan. Älkäämme siis, me Jumalan lapset, olko ihmisten orjia ja salliko heidän langenneen logiikkansa olla meille auktoriteettina missään.
Gal 5:1: “Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.”
Room 6:17-18: “Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!”
Tämä on kevyesti uskomista, ei käskemällä syntynyttä pakkoa.
Olisikohan niin että Kieslowskin elokuvataiteellinen tulkinta kuvaa tätä raamatunkohtaa.
Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ‘Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.
Kieslowskin käsittelytapa on tuttu useilta taiteilijoilta. Puolalainen Jerzy Duda Gracz maalasi Czestochowan Via Cruxis maalaukset näin.
Kiitos huomiosta! Olen pahoillani, että en pääse enää aaltopituudellesi ollenkaan, joten ei ole mitään kommentoitavaa. Samoin olen käsittämättömästi pudonnut osittain myös @9x ymmärtämisestä, mutta OK, jos ette yritä puskea paljon tietävää ja osaavaa päätänne Ahtaasta Portista. Rakkaita sisaria ja veljiä olette kaikki Möttösellekin.
Aloituksessani en tarkoita Jeesusta auktoriteetiksi vaan rinnallakulkijaksi, jonka puoleen voin aina kääntyä elämäni valintatilanteissa. Voin kuunnella häntä tai olla kuuntelematta ja hän ei poistu viereltäni missään tilanteessa. Samalla tavalla kuuntelemme kavereitamme tilanteissa kuin tilanteissa. Joskus teemme kuten hän sanoo ja joskus emme. Se ei tarkoita mitään auktoriteettiasemaa vaikka tekisimme useamminkin kuin joskus siten kuin Jeesuksesta olisi viisasta.
Joissakin tilanteissa emme kysy keneltäkään mitään. Joskus Jeesuskin vastaa että “Ihan sama”.
Vastaavasti voin antaa ohjeita Jeesukselle. Näitähän löytyy UT:sta joitakin keissejä.
En nyt malta jättää kommentoimatta, kun tämä on niin toistuva ilmiö erityisesti sinun kanssasi keskusteltaessa. Nimittäin tässäkin tuot taas esiin sen että ihmiset jakaantuvat kahteen leiriin joista toiset lähestyvät asioita inhimillisistä lähtökohdista ja toiset taas pystyvät johonkin parempaan kenties sitten epäinhimillisillä ominaisuuksillaan. Eli ilmaiset taas että minkäänlainen rationaalinen tai inhimillinen lähestyminen ei tuota mitään tulosta näitä pohtiessa vaan vain tuolla yliluonnollisella kyvyllä varustettu voi ymmärtää asioita oikein. Näin muodoin on siis täysin turhaa keskustelut näiden kahden ihmisryhmän välillä.
Minusta Diakonin ajatus jostakin Jeesus-kaveruudesta ei ole mielekästä jos lähtökohdat ovat tuollaiset eli että vain yliluonnolliset vaiko epäinhimilliset kyvyt saatuaan on mahdollista jotenkin hyötyä tuosta kaveruudesta ja ymmärtää siitä jotakin. Vai onko siinä kyse jostakin uskonnon hitaasta hivuttamisesta ihmiselle niin että sitten jossakin vaiheessa kenties inhimilliset kyvyt lakkaavat ja tilalle tulevat ne kyvyt joille vaikkapa sinä näet aina kaiken oikeassa valossa. Minä ymmärsin ainakin Diakonin edellä olevan kirjoituksenkin olevan jonkinlaista inhimillistä kanssakäymistä mahdollistavaa, ei yliluonnollista tai yli- tai epäinhimillistä vaativaa.
Juuri näin! Raamattu ilmaisee selkeästi, ettei Jumalaa voida ymmärtää ilman Pyhää Henkeä, jolloin vailla sitä oleva ihminen on pimeässä ja Jeesuksen sanoin pimeys on sokaissut hänen silmänsä.
Piet.1:20-21.
Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; 21. sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.
Laitan tähän vielä valaisevaa Martti Lutherin tekstiä:
Ja sitä lujempi on nyt meille profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.2. Piet. 1:19.
Silloin olisi tarpeellista sytyttää kynttilä, kunnes päivä valkenee, niin että voi nähdä. Samoin evankeliumikin on oikeastaan keskellä yötä ja pimeyttä, sillä kaikki inhimillinen viisaus on pelkkää erehdystä ja sokeutta. Maailma ei olekaan muuta kuin pimeyden valtakunta. Tähän pimeyteen Jumala on sytyttänyt kynttilän, nimittäin evankeliumin, jonka valossa voimme nähdä ja vaeltaa, niin kauan kuin olemme maan päällä, kunnes aamurusko sarastaa ja päivä valkenee. Tämäkin teksti siis vastustaa voimakkaasti kaikkea ihmisoppia. Sillä koska Jumalan sana on pimeässä ja synkässä paikassa oleva kynttilä, niin siitä seuraa, että kaikki muu on pimeyttä. Sillä jos löytyisi jokin muu valo kuin sana, ei Pietari sanoisi näin. Älä siis katso, kuinka viisaita ne ihmiset ovat, jotka opettavat jotakin muuta, älä myös, kuinka suurenmoiseksi he sitä väittävät: missä et tapaa Jumalan sanaa, ole varma, että siellä on pelkkää pimeyttä.
Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, Sley 1952, s.99.
Ja sitten henkilökohtaisesti sinulle neuvo Jeesukselta:
Ilm.3: 18. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
Olisikin noin yksinkertaista. Maailma on puolillaan ihmisiä jotka väittävät, että juuri he lukevat Raamattua Pyhän Hengen silmälaseilla. Kuten tiedämme he tulevat jopa vastakkaisiin johtopäätöksiin. Ei vakuuta ketään kuin korkeintaan hetkisen.
Tiedän kyllä ratkaisun tähän mutta jätänpä sanomatta.
Pitää paikkansa, maailma on todella täynnä tuollaisia ihmisiä, mutta heitä ei ohjaakaan Pyhä Henki, vaan heidän farisealainen lihansa, joka etsii omaansa ja kiertää heidät palvelemaan omia itsensä ympärillä pyöriviä intressejään. He ovat vieläpä enemmän pimeydessä kuin maailma. He ovat lihallisia, Henkeä heillä ei ole Raamatun sanoin ilmaisten. Oletko koskaan kuullut puhuttavan nimikristityistä?
“Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella.”
Ei nimikristityillä tarkoiteta niitä josta minä puhuin. Ei nimikristytty väitä, että juuri hänellä on Pyhän Hengen “silmälasit” ja Pyhä Henki ohjaa juuri häntä. Tuskin on miettinyt edes koko asiaa.
Ei tuo mitä sanot molemmissa viesteissäsi tee yhtään tyhjäksi sitä mitä kirjoitin @Origi-Naali lle. Minä pitäydyn Raamattuun ja tuon sen sanaa esille. Raamatun sanat ovat valaisseet minunkin uskon tieni jo nuoruudesta lähtien. Suosittelen Jumalan ilmoituksen omaksumista kaikille muillekin. Jumala antaa oman sanansa mukaan Pyhän Hengen kaikille, jotka sitä häneltä anovat, elleivät ano kelvottomasti kuten vaikkapa noita Simon.
Eihän “minä pitäydyn Raamattuun” ole mikään vastaus. Näinhän voi sanoa kuka vaan, se on tuttua huttua kaikille. Rehellistä olisi sanoa tässä kontekstissa, että minä pitäydyn Raamattuun niin kuin minä olen sen ymmärtänyt.
En toki puolustele sitä inhimillistä ja rationaalistakaan tulokulmaa. On myös muu vaihtoehto.
