Saattaapi liittyä Kirkkoon ja traditioon…
2 tykkäystä
Niinhän se kaikilla.
D
1 tykkäys
Luin pari päivää sitten jostain: monien kristittyjen suurin synti on se, että he kuvittelevat olevansa parempia kristittyjä kuin kaikki muut.
5 tykkäystä
Jumala kasvattaa kristittyjä. Kynii kukkonsa, kuten sanotaan. Sama pätee meihin kanoihin. Ja taivaassa ei enää ole syntejä.
3 tykkäystä
Minäkin luen pelastuksen asiassa luterilaisittain samoin Pyhän Hengen ohjauksen ja vaikutuksen kuin @9x , mutta ollakseen kypsä ja totuudellinen, pitäisi muiden nähdä edes vilaus kasvavasta Hengen Hedelmästä.
Keskeneräinen, oikeasti uskoon tullutkin on vain ja vasta matkalla. @Origi-Naali ja muutkin agnostikot yms. ovat monessa asiassa maailmassamme enemmän oikeassa ja rehellisempiä. Ei ole rikollisia lukuun ottamatta kaameimpia ihmisiä kuin moni uskovan kirjoissa oleva ja ihanampaa ihmistä kuin ‘pumpulissa saanut kasvaa’ ‘suvakki vihervassari’ -ateisti’.
Uskovankin pitää osata keskustella muitten kanssa eikä nostaa itseään farisealaisittain muitten yläpuolelle. Se on vakavaa syntiä se. Uskovien pitäisi kerrata, mitä farisealaisuus on, se on ylpeää uskonnollisuutta ja oikeassa olemista, pyhänä, pelastettuna itseänsä pitävä, varma. Jeesus torjuu Raamatussa tällaisen ja tuomiolla hämmästys on oleva suuri.
‘Puusilmäinen’ on osuva nimittely. 
1 tykkäys
Luulen, että moneen vetoaa nimenomaan Jeesus, myös ateisteihin. Niin minuunkin. Ongelma vain on, että mitä oikeamielisempien kristittyjen joukkoon menee, sitä vähemmän Jeesus näyttää merkitsevän ja sitä tärkeämpiä ovat ulkokohtaiset säännöt ja käytännöt.
Kun esimerkiksi seuraa Facebookin kristillisten ryhmien keskustelua, niin eipä niissä Jeesus näy vaan ihan muut asiat. Etenkin se, kuka saa olla mitäkin ja tehdä mitäkin.
3 tykkäystä
Luther puhui tuosta fariselaisuudesta, omavanhurskaasta, että siinä ihminen riistää itselle jumaluuden, eikä asetu orjan asemaan, palvelemaan. Se on juuri toisen yläpuolelle nousemista. Itsensä korottamista ja toisen alentamista.
1 tykkäys
Kuinka voidaan kasvaa uskossa? Voidaanko kasvaa uskossa sillä, että tiedämme kaikenlaista väärää. Pyrkiä totuuteen sen kautta. Se on lakiin perustuvaa.
Usko kasvaa Jumalan armon ja Kristuksen tuntemisen kautta.
Ei osaa vastata, muuta kuin fraaseilla. Usko kasvaa myös koettelemuksissa ja tarpeissa, mutta salaa. Tietoa täytyy olla, tulee kuulemisesta, mutta selittämättömäksi usko silti jää. Hyvä aihe kuitenkin keskustelulle. (Yhteiset Uskontunnustukset!)
Olen ymmärtäny, että koettelemuksen kautta, usko kärsimyksissä koetellaan. Uskon kestävyys luottamusta Jumalan armoon. Ei kuolema, …..
Niin koettelemukset voivat viedä toiseenkin suuntaan, eli suuttumiseen ja epäuskoon, mutta kestäessään koettelemuksissa usko vahvistuu. Sekä että on omakin kokemukseni. Kevyttä tämä ei kuitenkaan ole.
2 tykkäystä
Ääripää on toinen vaihtoehto.
Kun meillä on synnintunto eli katumus ja usko niin silloin omatunto on herkkä erottamaan synnin ja armon. Toisin sanoen hyvän ja pahan. Valhe ja totuus.
1 tykkäys
Hän on minun vanhurskauteni. Hän on minun uskoni. Minun syntini on Hänen syntinsä, koska Hänen päällensä on heitetty minunkin syntini. Hän kantoi minun edestä kaikki syntini. Sovitti ne minun puolestani. Ylösnousi minun vanhurskauttamiseni tähden.
Kaikki on minun Kristuksessa.
2 tykkäystä