Pysytäänkö ketjujen aiheissa ?
4 tykkäystä
En minäkään halua pakottaa itseäni ja olisi tosi kurjaa, mutta periaatteessa voin pakottaa, jos on pakko.
Tietenkin tässä tapauksessa ei tule pakottautua, koska olisi väärin/syntiä. (Jehovalaiset ovat tunnettu harhaoppi, vain kristillistyyppinen, mutta ei kristillinen.)
Syömisessäkin ilman muuta itkisi ja yökkäisi.
Voi olla, että ajattelemme vähän eri kantilta. Kristityksikin voi itsensä pakottaa, mutta sydäntään ei pysty muuttamaan eikä uudestisyntymään ylhäältä. Elämäntapaansa pystyy enemmän tai vähemmän itse muuttamaan. (Ei kelpaa Jumalalle, koska farisealaista. Ensin oikea usko, sitten teot on viisas järjestys.)
Paavalin mukaan usko tulee kuulemisesta (Room. 10:17a). Muissakin uskoissa usko syntyy kuulemisesta (tai lukemisesta).
Luterilaisen käsityksen mukaan vain sana ei vaikuta uskomista, vaan Jumala sanalla tai sanan kanssa. Ei siis riitä, että lukee vain sanaa tai kuulee sitä, jos armoa ei ole suotu kuulijan tai lukijan osaksi? Seuraavassa Tunnustuskirjojen kohdassa ei sanota, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon jokaisen kuulijan kohdalla. Jos “hyväksi näkemisen” edellytys olisi Jumalan yksinvaikuttavuudesta riippumaton ihmisen Jumalaa jossain mielessä miellyttävä tahto tai elämä, niin silloin oltaisiin synergistisessä käsityksessä.
“Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.”
Augsburgin tunnustus - Luterilaiset tunnustuskirjat | Suomen ev.lut. kirkko
Se, että Pyhän Hengen ratkaisevaa vaikutusta tähdennetään, on monergistista oppia.
2 tykkäystä
Tietenkään ei tarvitse olla uskontotieteilijä eikä oikea oppikaan sinänsä pelasta. Tavallinen ihminen uskoo kun, hänelle kerrotaan evankeliumi ja “maaperä” on altis. Jumala on muokannut sen maaperänkin sopivaksi.
Epäilyksiä tulee ja erämaatakin on, mutta yleensä: "
Matteus 7:7-8 FB38
Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."
Ei siis osaa muuta sanoa, kuin, että Jumala tekee kaiken, mutta ei pakota. En pysty ymmärtämään, miksi toiset eivät usko tai luopuvat tai löytävät jotain muuta, kun on olemassa Raamattu (Sana ja Sakramentit, mihin tarttua) ja myös vahvistavia kokemuksia yms. On mahdoton tietää, jos olisin syntynyt joksikin muuksi, uskoisinko evankeliumin Jeesuksesta vai en.
(Jos olisi ollut varmaa, että saisin pitkän ja menestyksekkään elämän maan päällä, olisin ehkä vähät välittänyt ikuisesta kadotuksesta ja nauttinut elämästä itsekkäästi. Evankeliumi Kristuksessa on ainoa usko, mikä antaa kuitenkin sen tulevaisuuden ja toivon kaikille uskoville, olivatpa heikkoja tai vahvoja, tyhmiä tai viisaita, sairaita tai terveitä jne. Kaikki ovat samalla viivalla Jumalan edessä siis yms. Lakiuskonnot ovat epäoikeuden mukaisia.)
Jep. Minulla(kin) on se etu (?), että en tarkastele kristinoppia minkään tunnustuskunnan dokumenttien läpi tai kautta. 
Ja tähän kyseiseen aiheeseen: onneksi on olemassa se kolmas vaihtoehto, joka ei ole monergistinen (eikä synergistinen). 
Suorapuheisena ja voimakkaana tässä asiassa uskaltaudun huomauttamaan Sinulle James, että et voi olla luterilainen. Olet selvästi helluntailainen, jompi kumpi katolinen tai vapaakirkollinen.
Monergismi kuuluu ehdottomasti luterilaisen uskon ytimeen. Muu olisi Kristuksen täytetyn työn pilkkaa tai ainakin tulitikun kantamista (täydelliseen) hirsirakennukseen hirreksi.
Täytyykö siitä tehdä parannus? Onneksi en tiedä, mutta kauhistuttaa. (Minä olen joutunut tekemään.)
Pelkästään synergistisiä oppeja ovat esim. jehovalaisuus ja mormonismi, juutalaisuus ja muhamettilaisuus. Jotka ovat lakiuskontoja pitkälti yli 50 %.
Kyllä luterilaisetkin tuppaavat (ihmisen ollessa parantumattomasti lakihenkinen!) sotkemaan lakia ja omia töitään koko ajan Kristuksen täytettyyn työhön (jopa tunnustukselliset lut.) ja se jos mikä sotkee ja pilaa kaiken. Parannusta siis täytyy joka päivä tehdä.
Ei aatujen ja eevojen töitä saa sotkea Evankeliumiin Kristuksesta. Ei lammas mitään osaa Jumalan edessä, kaikki tulee, mikä tulee tehtyä, vain lahjana Jumalalta, ettei kukaan voisi kerskua valheellisesti.
Itsetuntemus totuudessa on kamalaa, mutta tarpeellista.
En ole kai ilmaissut olevani luterilainen? Nimeäni ei ole minkään kirkkokunnan tai uskonnollisen yhdyskunnan jäsenrekisterissä. Toki sisimmässäni olen osin niitä varmaankin kaikkia. Opillinen totuus näyttäisi olevan jotenkin sirpaleina eri kristillisissä uskonsuunnissa. Siksi korostan kaikille yhteisiä tekijöitä enkä erottavia. Kaikilla on kuitenkin sama Jumala, sama Kristus, sama Henki. Minulle usko on hyvin valoisa asia.
Näin voi olla oikein ja itsekin olen varsinkin “körttiläisenä” ajatellut näin “avarasti”, mutta sitten minua on vakavasti ja tuskallisesti (haluamatta) johdatettu ymmärtämään syvemmin vanhaa kristillisyyttä Raamatussa ja Jeesuksen Kristuksen merkitystä.
Ihan 60 vuotta olin taipuvainen elättämään uskoni rinnalla, kestämistä varten universalismia ainakin kaikkien kastettujen kohdalla.
Nykyisin minulla on se YKSIN Kristuksen Jeesuksen tähden -usko ja hlökohtainen syntien anteeksisaaminen = uudestisyntyminen ylhäältä minulle.
Enää minä en pysty ajattelemaan, kuin että on vain YKSI TOTUUS = yksi armo, yski usko, yksi kaste, yksi Herra. Jos kukaan ei usko, Jumala ei pelasta ketään. Joten se muuttaa väkisinkin suhtautumisen tähän synnin, epäoikeudenmukaisuuden, kuolemanvarjon maailmaamme.
Suurin kärsimys tulee siitä kun ihmiset ei ymmärrä, eivätkä usko. Jo Jeesus kärsi myös siitä ja tänäänkin vain harva juutalainen uskoo Jeesukseen oikeana Messiaanaan. Kaikki eivät voi olla oikeassa! Paha riehuu ja Jumala näyttää usein kääntäneen selkänsä, liha on heikko. Uskonnoista voi olla paljon iloa ja sisältöä, mutta myös pahaa. Uskonto ei voi pelastaa. Yksin Jeesus Kristus on ansainnut meille sen pelastuksen, mutta vastaanottaminen uskossa on jätetty meille osittaisena valinnanvapautena, koska Jumala ei pakota, mutta vaikuttaa ja ‘muokkaa’.
Johannes 6:44 FINRK
“Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.”
Sitaatti
Uudestaan luettavaksi 9x/Franz Pieper (harjoittelen, ei onnistu, täytyy opiskella lisää!)
"Jumalan yksinomaisen vaikutuksen kieltäminen kääntymyksessä millään tavoin perustu Raamattuun. Näin ollen herää kysymys, mistä sitten niin laajalle levinnyt synergismi johtuu. Selvästi saatamme havaita erään yleisen ja erään erityisen syyn tähän.
Yleisen syyn ilmaisevat seuraavat Apologian sanat: Haec opinio [nimittäin opera mereri remissionem peccatorum] haeret naturaliter in animis hominum (Tämä käsitys, että teot ansaitsevat syntien anteeksiantamuksen, on luonnostaan ihmismieleen piintyneenä) (M. 134, 144; suom. 127, 265). Ihmissydämen kannalta on luonnollista ajatella paluuta Jumalan tykö lain tietä, toisin sanoen inhimillisen suorituksen tietä. Ihmisen on luonnostaan aivan mahdotonta käsittää paluuta Jumalan tykö ilman mitään hänen omaa suoritustaan, ainoastaan uskon kautta Jumalaan, joka Kristuksen sijaishyvityksen ansiosta jo on armollinen (1. Kor. 2:14). Samoin voivat kristityt ainoastaan jatkuvasti ankarasti taistellen lihassaan vielä asuvaa opinio legistä (lainomaista käsitystä) vastaan pitäytyä sola gratiaan (yleiseen armoon). Tunnettuja ovat Lutherin alituiset valitukset, että hänen on niin vaikea vapautua ajattelemasta Kristusta tuomariksi (St. L. VII, 915; W.A. 47, 277). Synergismihän ei muuta olekaan kuin yritys yhdistää toisiinsa opinio legis, joka on ihmiselle synnynnäinen ja jonka herroiksi kristitytkään eivät lihansa puolesta vielä ole täysin päässeet, ja kristinusko. Tästä selittyy synergismin leppymätön taistelu sitä Raamatun oppia vastaan, että jo täysin armollinen Jumala evankeliumin kautta, puhtaasti armolahjana, saa ihmisessä aikaan uskon evankeliumiin (Fil. 1:29).
Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka, SLEY 1995, s. 358." (Oikein hyvä, kannattaa ymmärtää!)
Koska on synergismiä, jos ajatellaan ihmisen voivan omalta osaltaan vaikuttaa uskon syntymiseen ja sen jatkumiseen elämässä, niin miten monergismia kannattava kristitty varmistuu sataprosenttisella varmuudella siitä, että hänen oma mennyt uskoontulonsa oli ja päivittäinen uskonsa on sataprosenttisesti monergistista?
Ei tarvitse varmistua, koska se on Jumalan teko, jos on oikeassa uskossa ja ihminen on vain luullut vaikuttaneensa siihen.
Luterilaisen on vaikea uskoa kerta"rysäykseen", koska itse kasvaa armossa koko ikänsä ja mitä kuolinvuoteellaan on tai tuomion päivänä vastaa Jumalalle vasta “ratkaisee”: Esittääkö omia töitään, vai vetoaako Jeesuksen työhön puolestaan!
Me olemme syntisiä loppuun saakka, eikä mitään muttia saa esittää.
Totuutta tulee rakastaa, kun se on ilmoitettu.
Roseniuksen Leipäset opettaa hyvin näistä asioista, vaikka oli pietisti.
Etsinpä nyt erityisen päivän. Esim. Toukokuun 10.
Eli koska uskotaan monergistiseen oppiin, jolle on haettu perusteita raamatunkohdista.
Sisimpäänsä tarkkailemalla tai omaa tietoisuuttaan tutkistelemalla siitä, onko usko monergistista tai Jumalan kokonaan vaikuttamaa, ei voi varmistua, se on varmaan selvää.
Miten synergismiä kannattava kristitty varmistuu sataprosenttisella varmuudella siitä, että hänen oma mennyt uskoontulonsa oli ja päivittäinen uskonsa on synergististä? Vain siten, että hän uskoo synergistiseen oppiin, jolle on haettu perusteita raamatunkohdista ja kirkon opetuksesta. On kyse siis vain uskon varmuudesta. Sisimpäänsä tarkkailemalla tai omaa tietoisuuttaan tutkistelemalla siitä, onko synergististä uskomista kannattavan ihmisen usko osittain vai kokonaan synergistin vaikuttamaa vai kokonaan Jumalan vaikuttamaa, ei voi varmistua.
Juu, toi Franz Pieperin teksti on mahtava ja etten sanoisi jopa tyjentävä. Moni vain ohittaa tällaiset tekstit olankohautuksella ilmeisesti johtumana siitä, että teksti vaatii hiukan paneutumista. Suosittelen kyllä lämpimästi Pieperin Dogmatiikkaa luettavaksi kaikille.
Pieper on amerikkalaisen Missouri-synodin merkittävin teologi ja hänen dogmatiikkansa kestää, vaikka se monien “liikaviisaiden” teologien mukaan on kuulemma vanhentunut?
Jos sinulla ei ole sitä kirjahyllyssäsi niin voit tilata sen esim. Luther-Divarista.
2 tykkäystä
Synergismi ei ole raamatullista ja johtaa harhaan, vaikka se on ihmisen luonnollinen ymmärrys. Jumala synnyttää ihmisen uudesti ja uusi ihminen ja vanha ihminen elävät rinnakkain. Vanha ihminen ei voi nousta kuolleista. Uutta ihmistä tulee vahvistaa. Näissä asioissa on tietty vapautta, mutta itse pelastuksessa ei mitään vapautta ole. Maallikkona en pysty sitä kirjoittamaan auki, eikä tarvitsekaan, Koska muut pystyvät: Luther, Valen-Sendstad, Pieper …
Sekä mun 90-luvun suomenkielisessä kirjassa että kaverini uudessa suomenkielisessä painoksessa on sama vakavakasvoinen kuva Pieperistä. Tulee mieleen Tiililän kirjan nimi: Vakavista vakavasti.
Moni uskovaiseksi tullut on kokenut olleensa ratkaisun paikalla ennen uskoontuloaan. Tiedän yhden sellaisen uskovan. Urho Rafael Muromakin kuuluu heihin.
Seuraavaksi lainaus teologian tohtori Timo Junkkaalan Muroma-kirjasta kohdasta, joka liittyy Muroman uskoontuloon. Julistaja, jonka vaikutuksesta Muroma tuli uskoon, oli Albert Lunde.
Muroma kirjoitti vuosia myöhemmin, että hän muisti yhä selvästi Lunden puheen lopun: “Ehkä täällä kirkossa on joku nuori mies, joka on tienhaarassa. Ystävä, minä tahtoisin sanoa sinulle: Jos tänään olet valinnan paikalla, valitse tänään niin, että kun kerran makaat kuolinvuoteellasi sinä voisit sanoa: paljon olen elämässäni erehtynyt, mutta tuona iltana minä valitsin oikein.” Muroma koki olevansa nyt juuri tuollaisessa valintatilanteessa.
Puheen jälkeen laulettiin laulu: “Miksi kohta nyt ei, et sä viipyä saa, ikirauhasi taattava ois”. Tuon laulun kolmannen säkeistön kohdalla, jossa laulettiin: “Miks’ et altisna antaisi Herrallesi sydänlämpöä nuoruuden?”, Muroma koki aivan kuin Kristus olisi asettunut hänen eteensä ja sanonut: Anna minulle elämäsi ja minä teen siitä jotain. Silloin hän sanoo “antautuneensa Herralle niin kokonaan kuin saattoi, vihkiytyneensä hänen omakseen”.
Timo Junkkaala: Urho Muroma - herätyssaarnaaja. 1990, 30-31
Voisitko suostua kompromissiin, jolloin voisit ajatella joidenkin kohdalla olevan etsikkoajan, jolloin ihminen ei ole vielä hengellisesti uudestisyntynyt mutta on Jumalan luomana kykeneväinen kuulemaan Jumalan puhetta ja vastaamaan siihen henkilökohtaisesti joko torjuen tai kieltäen, kun Isä vetää ihmistä Jeesuksen puoleen?
Jos Muroma tuli mielestäsi valheuskoon, elikö hän mielestäsi läpi elämänsä valheuskossa?
Kyllä Muroma on oikea uskova, mutta ei aina oikeassa. Jumala ei tee kopiota ja kaikilla erilainen tarina. Ei voi tietää eikä tuomita. Hedelmistään puu tunnetaan ja vasta pitkän ajan kuluttua hedelmä kypsyy. Tuskin oli Muroma synkretisti ja tuskin pisti pelastusvarmuutensa omiin tekoihinsa huh! Kuolinvuoteen sai ja moni asia muuttui vielä. Vain Jumala näkee sydämen. Pelastusvarmuus ei koskaan voi olla meissä, vaan yksin Jeesuksessa Kristuksessa.
Välillä ihmettelen sinun kysymyksiäsi/ajatuksiasi! Ethän huijaa/kiusaa. Se luettaisiin sinulle synniksi.
Missä kohtaa olisin mielestänne huijannut tai kiusannut? Kysyin viimeisimmän kysymykseni, koska kyseessä on ekumeeninen foorumi, jossa yksi tarkoitus on rakentaa siltaa eri tavalla uskovien välille. Eivät kaikki ole pieperläisiä tai luterilaisia.
No ikävä kyllä kaikki eivät ole luterilaisia ja pieperläisiä 
! Vastaus siis nyt hyväksytty.
Mutta; yleensäkin, sinä kysyt ja haastat paljon (hyvä!). Tuntuu kuitenkin, että vastauksemme valuvat kuin vesi hanhen selästä, joten tuntosarveni ja hälytyskelloni alkavat väkisinkin tutkimaan miksi?
Tuo yllämainitsemani tuli ensinnä mieleen, se on siis suljettu pois?
Muuta en sinusta tiedä, kuin että olet kokenut menettäneesi uskosi tahtomattasi. Jumalahan ei ketään jätä, jos ei itse hylkää epäuskossa Jumalaa ja silti useimmiten kutsutaan takaisin kuolemaan saakka!
Oletko menettänyt vain lapsenuskosi, vai pettynyt, vai väärät älylliset pohdinnat vieneet harhaan ja paaduttaneet (Paholaisen houkutukset), vai vakava trauma? narsistinen loukkaus?
Jos elämässä ei ole muuta kuin filosofiset pohdinnat, se on huonompi juttu ja vinksauttaa pään kellä tahansa, en nyt todellakaan osoita sinua tässä vaiheessa, huomautan vaan ymmärtäen.
2 tykkäystä
Vastaukset ja keskustelu ovat näkökulmastani tarkoitettu kristityille tai siksi aikoville, jotka pohtivat näitä asioita monilta kanteilta, eivät minulle, paitsi siinä mielessä, jos löydän keskustelun kuluessa teksteistänne tai päästäni jotain uutta oivallusta, sillä älyllisesti nämä asiat ovat minua kiinnostavia.
Tiedän ihmisen, joka omien sanojensa mukaan alun perin alkoi menettää kristillistä uskoaan, koska Jumala ei vastannut rukouksiinsa tai auttanut häntä millään tavalla. Myöhemmin hän on esittänyt syitä uskomattomuutensa, jotka eivät liity kokemukseen rukouksiin vastaamattomuudesta. Minun kohdalla kyse ei ollut siitä, koska olin alun alkaen ristin teologian kannattaja. Syistäni ketjussa, jonka aihe on muualla, en kerro.
Sen kerron, että kannatan sopusointua ihmisten välillä ja siihen liittyvää kärsimyksen vähenemistä. Mitä vähemmän fanaattisuutta maailmassa, sitä parempi, oli kyse uskonnollisesta, uskonnottomasta tai muusta kiihkomielisyydestä.