Monergismi ja synergismi

Oppi
262

Ei voi pakottaa, se on absoluuttisen varmaa.

Jos kristitty ei peilaa itseään rakkauden kaksoiskäskyn peilin äärellä päivittäin, niin hän voi erehtyä kuvittelemaan, että on perisynnistä vapaa. Paavalilla oli pistin lihassa, ja se nöyryytti häntä, koska se paljasti hänelle hänen oman ylpeytensä eli syntisyytensä (2 Kor. 12:7). Miksi hän joutui kärsimään omasta syntisyydestään niin hirmuisesti? Eikö olisi riittänyt, että hänelle olisi sanottu, että ole vain vapaasti ylpeä, sillä sellaisillekin armo maistuu? Paavalin kohdalla armon maistuminen toteutui kuitenkin vain nöyryyttävästä oman ylpeyden päivittäisestä havaitsemisesta ja siitä kärsimisestä käsin, niin kuin 2 Kor. 12. luku mielestäni osoittaa.

Jos ajattelee, että perisyntiä ei kristityssä ole, vaan ainoastaan taipumus syntiin, niin se taipumus saa kuitenkin vahvemman motiivin tietoisuudessa, kun sellaisetkin kristityt tunnustavat syntejä, jotka uskovat olevansa perisynnistä vapaita. Perisynti on uskottavampi teologinen selitys minulle, kun kyse on uskovien syntisyydestä.

Jos kristitty, joka uskoo olevansa perisynnistä vapaa, omasta mielestään vapaalla tahdollaan antaa synnin tekemisen taipumukselle vahvemman motiivin merkityksen, jolloin se voittaa (josta syystä on tarvetta joka päivä pyytää syntejä anteeksi), niin miksi näin (siis niin, että syntiä kuitenkin tehdään), ellei siksi, että halu synnin tekemiseen on voimakkaampi, eikä halua voi tyhjästä itseensä luoda, ja halut vaikuttavat tekemiset. Halu synnin tekemiseen on minulle teologisesti sama asia kuin perisynnin vaikutuksen tunteminen omassa sisimmässään.

3 tykkäystä
263

Seurakunnan johtajan, pastorin jne on erityisen suuri syy pysyä nöyränä. Ilman sitä ei voi julistaa todellista evankeliumia. Kalevi Lehtinen sairasteli, samoin Niilo Ylivainio. Markku Koiviston julistuskin oli parempaa kahden syövän koetellessa, mutta lähti käsistä pian sen jälkeen, kun pistintä ei enää ollut. Paavalia saattoi painaa hänen aiempi elämä kristittyjen vainoojana, josta hän lienee kärsinyt loppuelämänsä. Markku Koivisto parannuksen tehtyään tekee nyt lähetystyötä Thaimaassa prostituoitujen ja itsemurhakandidaattien parissa, tämän kuulin eilisessä radio-ohjelmassa, jossa hän oli vieraana.

Jumala kyllä koettelee jokaista kristittyä, toisia enemmän, toisia ehkä vähemmän ja kurittaa tarpeentullen vaikka sairauksilla tai onnettomuuksilla. Tämä on Jumalan rakkautta myös kaiken huolenpidon ohella. En sanonut, ettei perisyntiä olisi, vaan miksi murehtia siitä alinomaa, kun meidät taivaan perillisinä on vapautettu. Ei lihasta, mutta synnin iankaikkisista seurauksista. Ajallisista seurauksista joutuu jokainen kärsimään itse enemmän ja vähemmän.

1 tykkäys
264

Suurin piirtein teologisen käsitykseni mukainen tekstisi.

Jos ajattelet, että erityisesti julistajia kuritetaan, niin siinä varmaan syynä mielestäsi se, että he eniten tavoittavat ihmisiä? Tavallinen varsinaista julistustyötä tekemätön kristitty tavoittaa myös muita. Toisaalta jotkut kristityt kärsivät niin paljon, etteivät he edes voi esiintyä tai puhua muille. Silloin ainoa “tehtävä” on kärsivällisyys ristin alla.

Monesti on vaikuttanut siltä, että nallekarkit eivät todellakaan mene tasan kristittyjenkään joukossa, vaan toiset kärsivät läpi elämänsä, kun taas toiset elävät melko hyvän ja miellyttävän elämän, vaikka ovat julistajia, jotka eivät ole hurmahenkiä, liberaalipastoreita tai eksyttäjiä.

Luther on puhutellut monia, joiden elämä on ollut yhtäjaksoista nisunjyvänkuolemaa, jossa kuitenkin on keidashetkiä, jotka eivät nekään omaa aikaansaannosta.

Lutherin mukaan Jumalan tahto tapahtuu, kun ihmisen tahto ei tapahdu. (Uudestisyntyminenkään ei ole ihmisen oma tahto. Ihminen huomaamattaan uudestisyntyy.) Ristin kantaminen on käsittääkseni sekin Jumalan aikaansaamaa, vaikka ei tietenkään pakosta tai vastoin kärsivän tahtoa. Risti tulee vastoin omaa valintaa, ja ristinkantamisen kestäminen on Pyhän Hengen työ, samoin rauha, jota voi kokea kaikesta huolimatta.

Luther-lainaus

"Jumala on jättänyt meille maan päällä kestettäväksi paljon onnettomuutta eikä sen ohessa muuta lohdutusta kuin pyhän sanansa, niin kuin Kristus onkin meille sanonut: Maailmassa teillä on ahdistus, mutta minussa rauha. Se, joka siis tahtoo taipua siihen, että Jumalan valtakunta tulisi häneen ja Jumalan tahto tapahtuisi, älköön juoksennelko sinne tänne älköönkä vain hakeko oikotietä. Ei asia siitä muuksi muutu: Jumalan tahto tapahtuu, kun sinun tahtosi ei tapahdu, toisin sanoen, kuta enemmän sinulla on vastoinkäymisiä, sitä enemmän tapahtuu Jumalan tahto, varsinkin kuolemassa. Se on jo päätetty, eikä sitä voi kukaan muuttaa, että maailmassa on ahdistus, mutta Kristus on meidän rauhamme.

Tässä ahdistuksessa erottuvat toisistaan pahat ja hyvät. Pahat, jotka lankeavat pian armosta ja jo alkaneesta Jumalan valtakunnasta. Eivät ymmärrä Jumalan tahtoa, eivät tiedä, miksi hyväksi tällainen ahdistus on, eivätkä sitäkään, miten menetellä siinä. Siksi he palaavat takaisin omaan tahtoonsa ja heittävät jälleen armon luotaan, aivan kuin huono vatsa, joka ei siedä ruokaa. Toiset lankeavat kärsimättömyyteen, sadattelevat, kiroilevat, herjaavat ja raivostuvat peräti täydellisesti. Toiset juoksevat sinne tänne, etsivät ihmisiltä lohdutusta ja neuvoa, jotta vain pääsisivät onnettomuudestaan ja voittaisivat, ja masentaisivat vastustajansa ja lyhyesti sanoen olisivat omia auttajiaan ja lunastajiaan, eivätkä odota, että Jumala päästäisi heidät heidän rististään"

4 tykkäystä
265

Offtopic mutta Thaimaa ei ole ihanteellinen paikka henkilölle joka on tuomittu nuoren seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tai sitten just on.

266

Tai sitten Paavalikaan ei ollut sopiva julistamaan evankeliumia, koska vainosi aiemmin kristittyjä? Tosin kristityt Jerusalemissa pelkäsivätkin aluksi häntä, kun eivät tienneet Paavalin muuttuneen.

En nyt mene tuohon mainitsemaasi aiheeseen enempää, mutta melkoisen mankelin ja romahduksen läpi mies on kulkenut. Ja anteeksi saanut ja saanut saarnata useamman kerran Sleyn messuissa. Lisäksi hän on ehkä kokemuksensa puolesta asiantuntija molemmilla alueilla, joilla hän palvelee.

267

Elämä ei kohtele ihmisiä tasaveroisesti. Toiset kärsivät kohtuuttoman paljon, yleensä ne, joiden ajattelisi vähiten sitä ansaitsevan. Jos taas päättelet jostain esim minun saaneen karkkeja enemmän, mikä kuva voi ilmaisuistani ehkä joskus tulla, erehdyt.

En lähde täällä julkisesti availemaan omia piinojani, jotka eivät ole olleet helpoimmasta päästä. Vuosien ja jopa vuosikymmenten ajan olen näitä kokenut. Olen kuitenkin kaikesta noussut, koska Jumala on hyvä ja vaikka hän koettelikin, tai vaikka syitä olisi ollut itsessänikin vaikka kuinka paljon, sain nähdä avun, armon ja johdatuksen sekä tien ulos valoon.

2 tykkäystä
268

EI varmaan liity mitenkään aiheeseen, mutta tuomitseminen on sitä että ei uskota ihmisen voivan muuttua, vaan hänet tuomitaan aina vain ja uudestaan vanhoista erheistään ja ne nostetaan koko ajan esille ja joka käänteessä.

D

1 tykkäys
269

Rikos on toki lusittu ja toivokaamme ( mikäli hän työskentelee alaikäisten parissa), että mahdollinen työnantaja on tarkistanut rikosrekisteriotteen.

270

Olen samaa mieltä, että uudestisyntyminen ei tapahdu yhteistyöstä, vaan monergistisesti. Paavalin mukaan kristityt olivat ennen uudestisyntymistään kuolleet rikoksiinsa. Kuolleet eivät tee yhteistyötä noustakseen kuolleista.

Koska ihminen voi Tunnustuskirjojen mukaan menettää omasta syystään uudestisyntyneenä pelastuksen, tarkoittaako se sitä, että ihminen voi luterilaisuuden mukaan kuolla hengellisesti uudelleen, jolloin ainoa mahdollisuus pelastua kaikesta huolimatta olisi jälleen siinä, että ihminen syntyy uudesti ylhäältä ilman omaa myötävaikutustaan eli monergistisesti?

Voiko luterilainen sanoa, että uskon synnyttyä eli uudestisyntyneenä ihminen voi ilman Jumalan vaikutusta ja vain omasta tahdostaan kuolla hengellisesti? Jos taas hengellistä kuolemaa ei voi tapahtua, vaikka uudestisyntynyt menettää uskonsa tai lakkaa uskomasta tai siirtyy uskomaan jonkin ei-kristillisen uskon mukaisesti, niin siitä nähdäkseni seuraa, että luterilaisuuden mukaan helvetissäkin on uudestisyntyneitä.

271

Minusta uudestisyntyminen rajoitetaan liiaksi momentaanisesti kasteessa tapahtuvaksi, kasteen voimasta tapahtuvaksi ihmisen reaaliseksi muuttumiseksi epävanhurskaasta vanhurskaaksi jolloin luettu vanhurskaus syntien anteeksiantamus jää varjoon. Raamattu kuitenkin nähdäkseni painottaa anteeksiantamusta kasteessa josta sakramentti on vakuutena.

Ap. t. 2:38-39: “Pietari vastasi:»Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä — keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.»”

Kaste on siten koko elämän kattava varma lupaus syntien anteeksiantamuksen osallisuudesta, jossa Jumala vaikuttaa “uskon missä ja milloin tahtoo” kuten Lutherkin sanoo. Franz Pieper myös kuvaa uudestisyntymistä koko elämän kestäväksi prosessiksi, jolla on alkunsa kasteessa.

Tämä on ns. korkeakirkollista ajattelua jossa laitetaan pääpaino kasteeseen nimenomaan suoritettuna tekona ex. opere operato kasteentoimittajan viran korostamiseksi, johon käsitykseen olet, niin uskon, saanut tutustuakin mm. yhden pastorin toimesta josta olet puhunut ja jonka me molemmat tunnemme?:grinning:

2 tykkäystä
272

Täytyy sanoa, että omaa elämääni ja valintojani ohjaa pitkälle lähimmäisenrakkauden erinomainen periaate, mutta en kuvittele kykeneväni sitä mitenkään kelvollisen hyvin toteuttamaan - silti en päivittäin kipuile oman kelpaamiseni kanssa. Eihän sellainen kipuilu minua pelasta vaan Jumalan armo Kristuksessa. Uskova voi levätä armossa koko painollaan.

1 tykkäys
273

Et kykene sitä toteuttamaan mitenkään mikäli se sinusta itsestäsi riippuu. Ei perisyntinen kuollut ihminen voi olla elävä.

1 tykkäys
274

Niinhän se on, armo kasvattaa meitä, ja pyhällä elämällä on hengellistä merkitystä vain Hengen hedelmänä. Silti pidän tärkeänä rakastamisen käskyn: kristitty ei saa tehdä lähimmäiselle pahaa eikä vääryyttä. Jos hän tekee, hänen uskonsa ajautuu haaksirikkoon.

Nykyajan ihmisille ehkä vaikeinta on ymmärtää, että kaikki avioliiton ulkopuolinen petihurjastelu on pahuutta, ja se onkin vakavana syntinä apostolien kokouksessa Jerusalemissa erityisesti kristityiltä kielletty.

1 tykkäys
275

Kyseinen teologia ei ole uskottava mielestäni siitä syystä, että tuntuu hullulta ajatella, että aikuinen ihminen olisi tietämättään uudestisyntynyt eli uskovainen. Koska ei ole uskomista ilman uudestisyntymistä, ja koska kristillinen uskon sisältö on uskovalle hyvin järisyttävä asia, se (että on uudestisyntynyt) ei voi olla olematta siinä mielessä kokemusperäinen tai koettava todellisuus. Uskovainen tietää uskovansa. Jos ihminen ei usko ja siksi ei koe myöskään uskon mukanaan tuomaa iloa ja rauhaa, jolla on kristillinen sisältö, niin kuinka hän voisi olla kristillisesti arvioiden uudestisyntynyt? Jos ihminen on uudestisyntynyt eli toisin sanoen Jumalan lapsi, niin hän voi yhtyä Paavalin sanoihin: “Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” (Room. 8:16) Aikuisena kristityksi tulleella on ennen ja nyt -elämä: “Minä, joka olin sokea, nyt näen.” (Joh. 9.25b) En näe perusteita olettaa Raamatun valossa, että voisi sen mukaan olla aikuisena täysin tiedostamattaan uskovainen eli uudestisyntynyt.

1 tykkäys
276

Kuitenkaan tässä ajassa, sitä ei läheskään aina näe, mutta rankaisematta ne eivät jää. Joko suostut ajassa katumaan syntejäsi ja ottamaan vastaan armon ja anteeksiannon tai…
Ei käytännössä ole eroa paljoakaan katolisten ja protestanttien synnin tunnustamisen välillä. Meille se ei ole ansio vaan Kristuksen ansio. Meille näyttää, että katoliset ottavat katumuksesta ja synnittömyydestäänkin itselleen ansiota eikä vaan hurskaista teoista. Me emme, mutta ‘sikailu’, juopottelu ja mässäily sekä toisen aviopuolison varastaminen on syntiä yhtäkaikki. Ei riitä oma parannus, vaan on uskottava Jeesuksen Kristuksen ansioon ja sitten se oma parannus, jos pystyy. Armo hallitsee, mutta ei salli synnin suosimista, näin lyhykäisesti selittäen.
Meillä joka aamu on noustava uuden ihmisen ja taas illalla haudattava vanha ihminen. Lihan ja hengen taistelu ei lopu ajassa myöskään ja on valvottava, muttei omin voimin. Ihminen, paatuu, nukahtaa ja suosii syntiään, yrittää pettää Jumalaa jne. Olemme vaarassa koko ajan. Kaiken hyvän kuitenkin vaikuttaa yksin Jumala ja oma vika, jos ei armo kelpaa ja ‘parannus’ = mielen muutos jää tekemättä ajassa.
Ei ylhäältä uudestisyntynyt kristitty tee syntiä, on raamatullista, mutta ihminen lankeaa heikkouttaan ja vanha ihminen ei kuole kokonaan ennen kuin ruumis kuolee. Syntien tunnustaminen, katuminen ja poispaneminen on sitä ‘lihan’ kuolettamista ja on tosi vaikeaa ainakin välillä. Näitä tulee kerrata, koska muisti on lyhyt jne.
Ei ole kuitenkaan vapaata tahtoa pelastuksen asiassa! Ihminen ei voi ottaa, jos hänelle ei anneta!
(Jos Ida tahtoo, hän voisi yrittää ymmärtää Lutheria, Roseniusta ja Valen-Sendstadia tässä asiassa, vaikka perinne, kulttuuri, filosofia erilaisena harhauttaa ajattelua yms.)

277

Monen ei vielä kristityn ihmisen kohdalla halu tulla kristityksi on ollut koettua todellisuutta. Mistä se halu sinun mielestäsi siinä tapauksessa tulee?

Ihminen tekee, mitä haluaa, mutta voiko ihminen haluta, mitä haluaa? Jos ihmisellä ei ole jotakin halua, voiko hän haluta olemassa olevaksi sitä toistaiseksi olematonta halua, ja sen seurauksena se halu syntyy? Jos voisi ja niin kävisi, mistä se halu haluta sitä, mitä ei aikaisemmin ole halunnut, aiheutuu? Ei se tyhjästä synny eikä ihminen sitä vapaalla tahdollaan itseensä tyhjästä luo. Jos loisi, mistä halu luoda tyhjästä itseensä halu, jota ei ole vielä olemassa, aiheutuisi? Ei se tyhjästä syntyisi eikä ihminen sitä vapaalla tahdollaan itseensä tyhjästä loisi.

Voinko minä päättää haluta tulla vilpittömäksi jehovalaiseksi, ja sen seurauksena minuun syntyisi halu tulla jehovalaiseksi? Ei niin tapahtuisi, ellei tapahtuisi jonkinlaista aivovauriota. Vaikka kokeen vuoksi yrittäisin haluta tulla vilpittömäksi jehovalaiseksi, niin se ei onnistuisi. Minusta ei tulisi vilpitöntä jehovalaista. Minulla ei ole vapaata tahtoa päättää tulla jehovalaiseksi. Voinko minä tässä ja nyt päättää haluta syödä ruokaa, joka on aikaisemmin oksettanut minua, ja sen päätöksen seurauksena alkaisin vilpittömästi ja pakottamatta haluamaan ja syömään sitä ruokaa? Se ei ole mahdollista.

278

Tällaisten asioiden miettiminen on aika monesta, minustakin hauskaa, mutta hyödytöntä. Jumalalla on näissä asioissa salaisuutensa ja salattuna olemisensa. Meillä ei ole muuta kuin Raamatun ilmoitus. Jumala ei myöskään pakota, houkuttelee ja muokkaa eri keinoin, mutta miksei aina onnistu, en keksi.
Itsensä voi pakottaa jehovalaiseksi ja syömään vaikka mitä jne. Toiset onnistuvat ja jäävät jehovalaiseksi, koska se vetoaa heidän järkeensä. Harvoin tulee (mutta tulee kuitenkin) jehovalaisista ja mormooneista kristittyjä, helpompi on mennä ns. maailman, paitsi jehovalaiset hylkäävät heidät. Se on kova koettelemus.
Paljon on mitä emme ymmärrä emmekä näe, jää uskon asiaksi ja Raamattu eri keinoin kuultuna/luettuna synnyttää sen uskon. Joskus harvoin kumma kyllä esim. muslimin unen tai ilmestyksen kautta.

279

Minusta ei ole hyödytöntä tiedostaa, että tekee valintansa syiden pohjalta, joita ei ole itse aiheuttanut. Minun kohdalla sen tiedostaminen on vähentänyt stressiä.

Kristityn kannalta sen sisäistäminen, ettei ole vapaata tahtoa, saattaa osaltaan vapauttaa siitä harhasta, että voisi (muka) vapaasti täyttää lain, jos käyttäisi vapaata tahtoaan sillä tavalla, kuin Jumala tahtoo sitä käytettävän.

280

Minä en voi pakottaa itseäni jehovalaiseksi enkä minkään muunkaan uskonnon enkä lukemattomien filosofioiden ja ideologioiden enkä jalkapallojoukkueiden enkä monen muunkaan asian kannattajaksi. Jos voisin, niin silloin täytyisi tulla jokin syy, joka aiheuttaisi sen, että voisin pakottaa itseni, ja sitä muutoksen aiheuttavaa syytä en voisi itse aiheuttaa, tai jos voisin, syy siihen muutoksen aiheuttavaan syyhyn ei tulisi minusta, ei varsinkaan ilman syytä, ja sitä syytä en puolestaan voisi tyhjästä luoda, mutta jos voisin, halu siihen tyhjästä luomiseen ei kuitenkaan syntyisi tyhjästä tai omasta tahdostani siinä mielessä, ettei sillä tahtomisella olisi sitä edeltävää ja aiheuttavaa syytä, joka ei kuitenkaan olisi minun päätettävässäni tai minun aiheuttamani.

281

2 viestiä yhdistettiin ketjuun: Kasteen pätevyyden kriteerit