Ei mielestäni. Käsitteet voi tietenkin ymmärtää eri tavoin kuten sanoin. Mutta kyllä sana “oppi” yleisesti merkitsee sitä miten jokin asia käsitetään ja miten siitä opetetaan.
Ei Jumala sano, että usko oikea oppi niin pelastut. Vaan että usko Jeesukseen, niin pelastut.
Oppi selittää meille Jumalan rakkautta Kristuksessa. Se ei ole kuitenkaan itse rakkaus, eikä Jumala.
Tässä itse sanot ydinasian. Näin on. Eli et sinäkään turvaa oppijärjestelmään, vaan Kristukseen itseensä.
Miksi Kristus olisi perustanut kirkon, jos pelkkä usko Häneen ilman mitään oppia riittää pelastukseen?
Se on totta, että Jumalan sanaa opetetaan Raamatusta käsin. Oppi Kristuksesta esim. ei vie pois uskosta, kun sitä opetetaan Raamatulla. Oppikin on Raamatun opettamista.
Raamattu yksin on ylinohje.
Jotta Kristuksen kirkossa Jumala Pyhän Henkensä ja armovälineitten kautta voisi synnyttää ja pitää yllä tuota pelastavaa uskoa.
Näin itse ajattelen, ja ilmaiset asia kirkkaasti.
jotta Kristuksen kirkossa Jumala Pyhän Henkensä ja armovälineitten kautta voisi synnyttää ja pitää yllä tuota pelastavaa uskoa.
Kuten myös tämän.
Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. 2Joh. 1:9
Tämä on todella totta, enkä itsekään missään tapauksessa oleta, että ihmisten pitäisi olla jotenkin oikeasti oppineita pelastuakseen, tai edes oppineita ollenkaan.
Ajattelen kuitenkin niin, että “jotta Kristuksen kirkossa Jumala Pyhän Henkensä ja armovälineitten kautta voisi synnyttää ja pitää yllä tuota pelastavaa uskoa.” pitää kirkolla olla oikea oppi, jotta “sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” pätisi edelleen. Ihan Sola Scriptura on pakko sanoa, että Kristus perusti kirkon nimenomaan tätä varten,
Tätä on pidettävä nykyisessä maailman ajassammekin edelleen ydinasiaan kuuluvana. Siksi Jeesus kuoli puolestamme ja ilman sitä ei voi olla pelastavaa uskoa, eli kristinuskoa. Oikea oppi tässä asiassa on siis elintärkeä. Paholaisella/itsellämme on ajassamme valta/kyky eksyttää meitä tästä koko ajan.
Ihminen itsessään on aina syntinen Jumalan edessä ja tarvitsee koko ajan Kristuksen, joka on Jeesus Nasaretilainen, Ihmiseksi tullut Jumala lunastukseksi ja sovitukseksi.
Ilman tätä uskoa ei voi olla kristitty ja pelastettu, kuului mihin uskonryhmään tahansa. Kirkolla on oltava oikea oppi ainakin ydinasiassa, mielellään kaikessa, mutta se on historian tuntien mahdotonta ihmisen syntisyyden tähden. Siksikin näitä keskusteluja on hyödyllistä käydä ja jatkuvaa oikeaa opetusta saatava.
Koska Kristus omaksui meidän ihmisyytemme tulemme mekin tuossa ihmisyydessä, liityttyämme siihen uskon kautta maailman, oman lihamme ja Perkeleen vainoamiksi. Se on väistämätön seuraus uskosta, emme voi välttää ristiä. Usko näet siirtää meitä jatkuvasti pois itsestämme, luottamasta siihen, kuten Kristus ja apostoli Paavali asian sanovat. Jumala ei siis omaksuessaan ihmisyyden vain lisännyt ihmiskunnan määrää yhdellä ihmisellä, vaan jumalaihmisenä oli meistä muista poiketen erilainen ja kykenee siten tässä ihmisyydessään viestimään meille häneen uskon kautta liittyneille Pyhän Henkensä välityksellä Sanansa kautta niin, että emme ainoastaan ymmärrä , vaan tulemme myös kokemaan mitä hänessä olemisemme merkitsee.
Jumala koettelee pyhiänsä ja antaa heidän joutua syvään ahdistukseen ja hätään niin kuin suuriin vesiin, niin että maailma luulee heidän olevan aivan hukassa. Jumala antaa kuitenkin myös sen lohdutuksen, ettei hän lopulta hylkää omiansa. Hän haluaa myös sellaisten esimerkkien avulla opettaa meille tahtoansa. Hän koettelee omiansa Egyptin sulatusuunissa kuolettaakseen vanhan ihmisen tekoineen ja opettaakseen meitä etsimään apua ainoastaan Herralta Jumalalta. Tähän suuntaan käyvät kaikkien kokemukset ja koettelemukset. Kukaan ei nimittäin voi tulla kristityksi vain ajattelemalla ja oppimalla, vaan asia on myös pantava harjoitukseen ja koetukseen. Ihmisen on kannettava ristiänsä, joka tekee lihan niin mitättömäksi, että ihminen epäilee omia voimiaan, luottaa Jumalan apuun ja odottaa sitä kärsivällisesti ja lujassa toivossa. Tämä on Jumalan armollinen tahto. Meidän ei tule kuvitella Jumalaa toisenlaiseksi, vaan sellaiseksi, joka tahtoo auttaa meitä hädässämme ja tempaista meidät pois epätoivosta ja muusta onnettomuudesta. Joka tuntee tämän opin, on puoliksi voittanut tässä taistelussa. Ne sen sijaan, jotka eivät tästä mitään tiedä ja koettelemuksissa tekevät Saatanan tahdon mukaan, joutuvat joko toivottomuuteen tai etsivät apua muualta.
Martti Luther, Matkaevästä, SLEY 1955, s. 152-153. Korostus minun!
Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa ovat voimakkaat ja sellaisinaan vastaansanomaton puolustus monergismille. Lutherin kommentti niistä on hyvin tervävä ja tekee sileän pinnan jättämättä rosoja.
Mikä lihasta on syntynyt on liha. Joh.3: 6.
Kristus tiivistää tämän kaiken yhteen sanaan “liha”, sanoen: ”mikä lihasta on syntynyt on liha”, se on, sillä on fyysinen ja animaalinen elämä. Olkoon se kuningas, ruhtinas, tai lordi, kaikki jakavat samankaltaisen syntymän ja ihmiset joilla on ainoastaan tämä fyysinen syntymä eivät ole mitään muuta kuin liha. Tämä osoittaa tuomion kaikelle mikä on korostettua ja arvokasta maailmassa, kutsu sitä millä nimellä tahansa: jaloksi tai ei-jaloksi, voimakkaaksi, älykkääksi, oikeamieliseksi, rikkaaksi, viisaaksi, järkeväksi yhtä hyvin kuin oppineeksi. Sillä mikä on syntynyt fyysisesti on fyysinen olento, eikä sillä ole toista syntymää, se ei koskaan voi olla mitään muuta kuin fyysinen olento joka katoaa. Todella tämä pyyhkäisee pois maan jalkojemme alta, niin, se todella tuomitsee meidät.
Martti Luther, LW 22, s. 288.
Tuossa @Crisse n suosituksesta ostamassani Miikka Ruokasen tutkimuksessa Lutherin Sidotusta Ratkaisuvallasta on Ruokanen löytänyt tyhjentäviä Lutherin kommentteja siihen miksei synergismi tule kysymykseen.
Salattu hengellinen ylpeys: kaikki riippuu ihmisen aloitteesta
Luther hylkää Erasmuksen ratkaisun:
“Vaikka vapaan ratkaisun ansioksi laskettaisiinkin mahdollisimman vähän (minimum), niin kuitenkin opetetaan, että me tällä minimillä voimme saavuttaa vanhurskauden ja armon. Kysymystä, minkä vuoksi jumala vanhurskauttaa toisen ja hylkää toisen, he eivät osaa ratkaista millään muulla tavalla kuin pystyttämällä vapaan ratkaisuvallan. Toisin sanoen: Tämä on pyrkinyt, tuo ei ole pyrkinyt, jumala kunnioittaa tuota edellistä hänen pyrkimyksensä tähden, mutta halveksii toista, koska hän olisi epäoikeudenmukainen toisin menetellessään”
Martti Luther, WA 18, 769,38-770.
Numeraalista analogiaa käyttäen voisimme kenties sanoa: Erasmukselle pelastus on 99.9-prosenttisesti Jumalan armon vaikutusta ja vain 0.1-prosenttisesti ihmisen omaa vastuuta, joka hänen tulee ottaa tekemällä oikea ratkaisu vapaalla valinnallaan. Lutherille tällainen armo on kuitenkin “halpaa armoa”, joka kyseenalaistaa Jumalan armon sataprosenttisena lahjana. Lutherin mielestä 99.9-prosenttista armoa ei pidä ollenkaan kutsua “armoksi”.
Hän kysyy:
“Jos vapaa ratkaisu ansaitsee aivan vähän ja armo loput, niin minkä tähden vapaa ratkaisu saa koko palkinnon?”Martti Luther, WA 18, 763,7-9.
Näin lopulta armon saamisen ratkaisevaksi kriteeriksi tulee ihmisen oma vapaa vaikkakin minimaalinen valinta. Ilman sitä ei tapahdu mitään.
Erasmuksen minimalismi Lutherin mielestä ilmentää ja edistää syntisen salattua hengellistä ylpeyttä: perimmältään hän itse on se, joka ratkaisee oman pelastumisensa. Epäuskon tilassa olevaa ihmistä ohjaa “itserakkaus kaikessa, mikä koskee jumalaa ja ihmistä”.’ Jos Erasmuksen tapaan myöntää minimaalisen vapaan ratkaisuvallan ihmisen itsenä yläpuolella olevaan todellisuuteen, silloin pitää mahdollisena sitä, että ihminen voi omin voimin voittaa epäuskonsa. Tällainen edistää pelkästään syntiselle luontaista itserakkautta ja ylpeyttä. Tahdon minimaalinen liike ansaitsee koko palkinnon.
Luther etenee polemiikissaan niin pitkälle, että sanoo vapaata tahtoa puolustaneiden pelagiolaisten aikanaan olleen rehellisempiä synergistisessä harhassaan kuin Erasmus. He nimittäin “ostivat Jumalan armon” maksimaalisella pyrkimisellään, “täydellisillä, suurilla ja monenlaisilla ponnisteluillaan ja töillään”, kun taas Erasmus ja hänen hengenheimolaisensa ihmisen minimaalista vastuuta korostaen “pitävät Jumalan armoa paljon halpa-arvoisempana ja halvemmalla ostettavissa olevana kuin pelagiolaiset”.
Miikka Ruokanen, Miten uskoa kun ei voi uskoa? s. 146-147.
“Ei ihminen voi ottaa mitään, jos hänelle ei anneta!”
Kompromissi: energismi?
Tomismi on aina varma kortti. Sillä ei voi hävitä.
Tänään kun olin jumalanpalvelukseksessa, niin mieleeni tuli, ettei Jumala hylkää ketään, koska on antanu poikansa koko maailman edestä, syntein anteeksiantamukseksi. Hän on antanu sananansa, jonka kautta Pyhä Henki vaikuttaa parannuksen ja uskon.
@Semajah, onko kääntymisteologiasi monergistinen? Kirjoitit toisaalla: “Edelleen pidän selvänä, että kukaan ei voi ratkaista sitä, mihin uskoo.”
Jos kääntymisteologiasi on monergistinen, miten sovitat monergismisi yhteen sen kanssa, että vähintään muutamassa UT:n kohdassa annetaan aika selvästi ymmärtää, että Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan? Jos Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan, ja kääntymiseen liittyvän tahtomisen ja uskomisen vaikuttaa vain Jumala, silloin järki sanoo, että kaikki tulevat uskoon. UT kuitenkin antaa ymmärtää, etteivät kaikki pelastu. Usko ei ole joka miehen UT:n mukaan, annetaan ymmärtää, että kadotukseen menee ihmisiä, puhutaan piskuisesta laumasta, Jeesus sanoo, että löytäneekö hän uskoa jne.
Jos kääntyminen tai uskoontulo puolestaan ei ole monergistinen vaan synergistinen, silloin on täysin ymmärrettävää, että kaikki eivät tule uskoon eivätkä pelastu siitä huolimatta, että Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan.
“Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Luuk. 13:34)
Jumalan valinta on monergistinen ja se että ihminen ei ota sitä vastaan on joskus synergistinen tapahtuma. Ihminen ei valitse uskovansa, mutta ihminen voi valita olevansa uskomatta. Joskus Jumala voi tukea ja kannustaa uskomatonta tässä paaduttamalla ihmisen sydämen tilapäisesti omien tarkoitusperien palvelemiseksi. Mutta lopullisesti Jumala ei sulje ketään pois.
D
Omaa näkemystäni olen täällä useissa yhteyksissä esitellyt:
-Jumala ei kenenkään pelastuksesta määrää yksilötasolla
-Ihminen ei voi omaa pelastustaan ratkaista
<=> Asia onkin evankeliumin varassa, ja pelastuksen mysteeri sijoittuu uskoon: ihminen (määrittelemättömästä syystä) joko uskoo sen tai ei usko.
“Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan.” (1.Tim 1:15)
Jumala ei määrää, eikä ihminen valitse.
Jumala antaa lahjaksi, eikä ihmisellä ole mitään ansiota.
Hieno systeemi.
Kysymyksesi oli toki relevantti, mutta tässä ei ole kyse monergismista eikä synergismistä, vaikka inhimillinen järki saattaakin nähdä vain nuo kaksi vaihtoehtoa. Itse olen sumean logiikan ystävä - ja siitä on erittäin paljon apua teologisissa kysymyksissä. Lisäksi tarvitaan Jumalan antamaa ymmärrystä ja ennen kaikkea ilmestyksen Henkeä, sillä inhimillinen äly ja järki on täysin riittämätön tavoittamaan näitä pyhien asioiden salaisuuksia.
“Anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään.” (Ef 1:17-18)
Tämä nyt on hyvin yksinkertainen asia monergistisesta näkökulmasta käsin, jonka asian olemme käyneet Agoran puolella jo “tuhat” kertaa läpi. Martti Luther muotoilee sen näin:
Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.
Martti Luther, Vähän Katekismus
Sinä voit siis omasta voimastasi ja järjestäsi, jotka taistelevat evankeliumia vastaan ainoastaan hylätä pelastuksen, mutta et sitä vastaanottaa. Sen vastaanottamiseen tarvitaan uusi luomus, jolla ei ole mitään tekemistä vanhan aatun kanssa. Uudeksi luomukseksi ihmisen tekee taas nouseminen kuolleista, siis vanhasta aatusta, yhdessä Kristuksen kanssa. Ottihan Kristus sinun vanhan aatusi kantaakseen ristille, sen vanhan aatun joka kuolee Aadamissa, mutta tehdään eläväksi uskon kautta Kristuksessa.
- Kor. 15: 22. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.
Jos voisit vaikuttaa omaan pelastukseesi edes hiukkasen, niin silloinhan Kristuksen sijaissovitus satisfactio vicaria mitätöityisi, eikä hän olisikaan sijaissovitukselleen lepyttänyt Jumalan vihaa suhteessa sinuun.