Monergismi ja synergismi

Oppi
476

“Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” (2 Kor. 5:17)

Edellä kirjoittamani pohjalta on mielestäni väärä tulkinta, jos tehdään se oletus yllä näkyvästä jakeesta, että ihminen, joka ei ole vielä kristitty, on täysin uudistuskelvoton. Jos näin näet olisi, niin olisi mielestäni järjetöntä saarnata lakia ei-kristityille edellytyksenä Jumalan työlle heissä. Miksi Jumala haluaisi täydellisesti turmeltuneen ja täysin uudistuskelvottoman ihmisen ottamaan vastaan edes evankeliumia synnintunnon seurauksena, sillä täysin turmeltunut ja uudistuskelvotonhan ei voisi uudistua edes evankeliumiin uskomalla? Jos ihminen on täysin uudistuskelvoton, hänen tulee 100-prosenttisesti kuolla, ei kuolla ainoastaan omavanhurskaudesta vaan myös sinä tietoisuutena tai persoonallisuutena, jossa omavanhurskaus esiintyy. Aikuisena uskoon tullut ihminen ei kuitenkaan ole muuttunut uskoon tullessaan sillä tavalla, että hän entisenä itsenään olisi uskovalle itselleen täysin käsittämätön ja vieras.

Utopistiset kuvitelmat muuttumisesta aiheuttavat monille uskoville varmaan paljon ahdistusta, kun havaitaan, että muutos ei ollut niin radikaali kuin kuviteltiin.

1 tykkäys
477

Niinpä niin! Tämän tähdenhän Luther tähdentää Sidotussa Ratkaisuvallassaan, että Hengen täytyy se tehdä. Ei mikään kehotus, eikä lain sana saa ihmistä kääntymykseen, ellei Henki tee sitä evakeliumin kautta. Kun me esim. otamme vastaan kasteen sakramentin Hengen luomalla uskolla, niin meillä on siinä vanhurskaus, olemme uudestisyntyneet ja saaneet kaikki syntimme anteeksi.

Joh 3:5-8: “Jeesus vastasi: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.””

Äläkä nyt jaa ihmistä taas Jekyll ja Hyde tyyppisesti kahdeksi eri persoonaksi, vaan ihminen on joko uudestisyntynyt tai ei ole yhtenä persoonana, jolloin hänessä on vielä liha taistelemassa henkeä vastaan, kuten Raamattu ilmoittaa. Hän on tällaisena uusi luomus.

Room 7:21-25: “Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.”

Vain turvaaminen hengen luomalla uskolla Kristukseen on pelastuksemme, hänessä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksisaaminen.

Ef 1:5-7: “edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.”

Hepr 10:8-10: “Kun hän ensin sanoo: “Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt”, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: “Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi”. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.”

Jos siis meillä on hänen uhrissaan rikkomustemme anteeksisaaminen, niin meillä täytyy olla syntiä vielä uudestisyntyneenäkin. Tämän tähden meissä on käynnissä hengen taistelu lihaa vastaan aina ajalliseen kuolemaamme asti. Tämä on uusi luomus, joka kukistaa jatkuvasti meissä vielä jäljellä olevaa syntiä.

1 tykkäys
478

Niin, tuossa on se hienoinen ero omaan kantaani nähden. Painotan siis sitä, että näkemykseni mukaan Jumala ei tuossakaan tapauksessa tee valintaa ihmisen puolesta.

Tai voidaan sanoa että joissakin ihmisissä usko ei vain synny, syytä emme tiedä.

Opillisessa mielessä asian tärkeys on kysymyksessä, määrääkö Jumala yksilökohtaisesti suuntaan tai toiseen. Mutta sekin on vain näkemys. Onhan kirjoitettu Jumalan suvereeniutta korostaen, että Jumala “on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.” (Room 9:18)

Uudesta testamentista löytyy perusteita sekä monergistiselle että synergistiselle näkemykselle, mutta itse olen ratkaissut tämän opillisen asian uskon syntymisen mysteerillä.

479

Mielenkiintoistahan näitä asioita on spekuloida, sillä ne ovat opillisessa mielessä kiinnostavia, mutta pelastuksen suhteen ei liene erityistä merkitystä sillä, onko pelastus monergistinen vain synergistinen tai jotakin muuta. Arkielämän kristillisyyteen toki vaikuttaa se, kuinka asian näemme.

On täysin mahdollista, että Jumalan valinta on suvereeni myös yksilötasolla, “Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” (Matt 22:14) Siis siinä mielessä, että kaikkia ei kutsuta, eikä kaikkia kutsuttujakaan valita.

Eiväthän nämä spekulaatiot kaikkia ihmisiä liikuta. Inhimillinen järki ajattelee, että kun maallinen elämä päättyy, se todellakin päättyy. Uskomukset tuovat kuvioon yliluonnollisen vaihtoehdon eli toivon ikuisesta elämästä.

Itse suhtaudun luottamuksella yksinkertaiseen ilosanomaan Jumalan armosta Kristuksessa Jeesuksessa.

480

Niin tuossa mainitsemassasi jakeessa on ilmoitettuna Jumalan luonteenlaatu, hänen yläpuolellaan ei ole ketään joka voisi liikuttaa hänen tahtoaan, kukaan ei esimerkiksi voi asettua hänen yläpuolelleen ja tahtoa pelastua vastoin hänen säätämäänsä pelastusjärjestystä, vaikka synergismi sellaista yrittääkin. Synergismi on hyvin turmiollinen käsitys, kuten olen aiemmin esittänytkin.

Synergismin turmiollisuus

Aina ei ole oivallettu, kuinka tavattoman vahingollinen synergismi on. Sen tähden esitämme synergismin turmiollisuuden suppeasti seuraavissa kohdissa:

Synergismi ei tunne evankeliumia eikä armoa kristillisessä merkityksessä. Se, mitä synergismi sanoo evankeliumiksi ja armoksi, on perimmältään fariseuksen evankeliumia ja armoa (Luuk. 18:9 ss.).

Synergismi ei, sikäli kuin asia siitä riippuu, salli lainkaan tultavan kääntymykseen. Ne taas, jotka jo ovat sola gratian ansiosta tulleet uskoviksi, se langettaa uskosta, sikäli kuin asia siitä riippuu (Gal. 3:10; 5:4). Se ei salli tultavan kääntymykseen, koska se estää ihmistä joutumasta kokonaan epätoivoon omasta tekemisestään ja kyvystään Jumalan edessä; mutta jos ei tätä epätoivoa ole, kun terrores conscientiae ovat käsillä, ei myöskään usko Jumalan armoon Kristuksessa voi syntyä. Jo uskoviksi tulleet se langettaa armosta, koska usko syntyy ainoastaan sola gratian ansiosta; samoin usko myös pysyy voimassa siten, että pitäydytään sola gratiaan. Jos usko luopuu siitä, että »yksin armosta» on sen kohteena, se hylkää ankkuripohjansa.

Synergismi kietoo ne, jotka sitä vaalivat, monenlaisiin ristiriitoihin ja saa näin aikaan epätoivoa ja sekaannusta, jonka vallitessa usko Kristukseen ei voi kestää, jos ei Jumalan pelastava armo näissäkin oloissa puutu asioihin ja säilytä uskoa onnellisen epäjohdonmukaisuuden ansiosta.

Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka, SLEY 1995, s. 359.

Mitä sitten tulee tuohon uskon syntymisen “mysteeriin” jollaisena sen näet, niin minusta siinä ei ole mitään mystistä, Jumala vaikuttaa sen täysin monergistisesti.

Ef. 2:8-9. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Mutta väännät nyt tämänkin varmaan sisällöltään toiseksi kuin mitä siinä selvään lukee, niin että sen voi juostessakin lukea.

1 tykkäys
481

Palaan nyt vielä tähän! Termiä predestinaatio käytetään pikemminkin yleisessä merkityksessä kuin erityisesti viittaamaan valittujen pelastukseen, yksilöinä. Se kuvaa sitä tapaa, joka kuvaa Jumalan ikuista pelastussuunnitelmaa, jonka hän laittoi käytäntöön Jeesus nasaretilaisen persoonassa.

Kristus oli täyttänyt tehtävän, jota Israel ei ollut voinut täyttää, oli todella ollut Jumalan »poika» ja »palvelija», jonka vapaaehtoisen sijaisuhrin kautta maailman pelastus piti toteuttaa. Kristus oli uusi Israel, Jumalan kuuliainen Poika ja kärsivä Palvelija, joka oli itsensä alistamisen kautta persoonassaan täyttänyt Jumalan kansan lähetystehtävän. Toisin kuin Israel hän alistui tahtoen kasteeseen ja valitsi täten vapaaehtoisesti kuuliaisuuden ja kuoleman tien. Kun häntä Israelin tavoin koeteltiin erämaassa, hän kieltäytyi kiusaamasta Jumalaa ja voitti näin kiusaajan. Vuorisaarnassa antamansa uuden lain vain hän itse piti täydellisesti, ja seuraus hänen kuuliaisuudestaan oli kuolema ristillä. Hänen lähetystehtävänsä näennäisesti täydellisestä epäonnistumisesta tuli voitto ja elämä, sen ylösnousemuksen ihme, joka ei merkinnyt vähempää kuin uuden Israelin, eikä ainoastaan uuden Israelin, vaan uuden Aadamin ylösnousemusta hänessä, uuden ihmiskunnan luomista hänen ylösnousseessa ruumiissaan, Messiaan kirkossa. Israelin historiallinen tehtävä oli täytetty Kristuksessa. Uusi testamentti toistaa Vanhan testamentin kerygman, mutta täytetyssä ja lopullisessa muodossa."

Alan Richarson, Raamattu tieteen aikakaudella, s.158.

1 tykkäys
482

Voi apua :joy:! Olet muistaakseni aikaisemminkin lainannut tätä Pieperin Synergismin turmiollisuus- kohtaa. En tietenkään ole teologi ja muutenkin olen melko tyhmä, mutta en kyllä tunnista ainakaan tavallisen ortodoksin käsitystä tuosta. Tietenkin äärimmäisesti väärinymmärtäen voi päätyä tuohonkin lopputulemaan.

Ei synergiaan uskova ortodoksi kuvittele “pakottavansa” Jumalaa pelastamaan itseään. Ajatus on mielestäni hassu. Epävarmuus omasta pelastuksesta kyllä säilyy loppuun asti vaikka pyrkisi elämään kristillisesti, mutta se ei saisi johtaa epätoivoon.

Olen tavannut luterilaisiakin, jotka ovat huolissaan pelastuksestaan ja hyvien tekojensa riittämättömyydestä eli uskonsa hedelmien puutteesta. Ovatko he ymmärtäneet uskonsa väärin?

1 tykkäys
483

Voi apua vaan!:joy: Apostoli Paavali myös näki synergismin Galatalaiskirjeessään hyvin turmiollisena.

484

Se sitten tarkoittaisi sitä, että toiset Jumala tietoisella valinnallaan pelastaa, toisia ei, koska monergisesti hän ei niitä muita pelasta. Toki niin saa ajatella; Jumalahan on toki suvereeni valitsija niin halutessaan, mutta mielestäni pelastusasiassa ei yksilötasolla ole kyse siitä.

Ehkä ajattelet, että kieltäessäni monergistisen ajattelun, kallistuisin synergistiseen kantaan. Mutta niinhän siis ei ole, koska ne eivät ole ainoat vaihtoehdot. Ja lainaukseesi voin täysillä yhtyä:

Nimenomaan tuota asiaa pidän tärkeänä, kun jyrisen uskonvanhurskauden ja pelastuksen lahjaluonteen puolesta. Uskossahan ei ole mitään omaa ansiota:

“Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta.” (Room 4:16)

485

Ei näin! Vaan kuten kirjoitin:

Jeesuksen persoonassa on pelastus. Hänhän otti meidän syntimme ja sairautemme kantaakseen ja siinä on Jumalan ikuinen pelastusuunnitelma. Ei hän ole jossain pre-historiassa valinnut pelastukseen ihmisiä yksilöinä erikseen, vaan valmistanut kaikille pelastuksen Kristuksessa johon hän tahtoo liittää meidät uskolla. “Usko on yhtäkuin armo”, kuten Luther toteaa.

Lue miettien Efesolaiskirjeen alkuluvut, niissä kerrotaan predestinaatiosta, siis siitä mikä on Jumalan pelastussunnitelma Kristuksessa. Termiä Kristuksessa tuon kirjeen kolme ensimmäistä lukua käytää muistaakseni 23 kertaa!

1 tykkäys
486

Tavallaan voisi sanoa, että ovat. Eiköhän kaikkien kirkkokuntien aktiiviporukastakin löydy niitä, jotka eivät käytännössä ajattele kaikista asioista oman kirkkonsa virallisen opin mukaisesti.

Mutta noista hedelmistä hiukan, kun niitä satuin juuri pohtimaan eilisessä raamattupiirissä, jossa luettiin Jeesuksen opetusta viinipuusta ja oksista. Tuo oksa-kielikuva on nimittäin aika monergistinen ja kristityn kannalta passiivinen. Eihän puun oksa nimittäin mitenkään itse omilla ponnisteluillaan saa aikaan hedelmiä. (Eikä myöskään puussa pysymistä, josta kyseisessä raamatunkohdassa myös puhutaan. Ei oksalla ole lihaksia joilla aktiivisesti roikkua kiinni rungossa.) Oksa vain olla möllöttää rungon jatkeena, ja hedelmiä ilmestyy.

@9x lainaama Pieperin pätkä on mielestäni ristiriitainen. Jos synergismi estää kääntymyksen, niin miten synergismiin uskova silloin voi pelastua onnellisen epäjohdonmukaisuuden kautta? Vierastan myös sitä ajatusta, että oikea usko voisi syntyä vain tietyn kaavan mukaisesti, jossa tarvitsee ensin joutua epätoivoon.

2 tykkäystä
487

Tragikoomista aivan miten samasta alkujuuresta eli jakamattomasta Kirkosta olemme päätyneet näin erilaisiin tulkintoihin, mutta minkäs sille mahtaa :see_no_evil:.

Vaikka Pieper minua usein kummastuttaa ja välillä jopa naurattaa, niin en tarkoita pilkata tapaasi uskoa enkä varsinkaan sinua. Eihän minulla siihen oikeutta edes olisi. Tätä ketjua on kiinnostava seurata, älyni ei vaan riitä osallistumiseen.

488

Juuri siten, että hän kuitenkin sisimmässään uskoo sijaisovituksen huolimatta ulkonaisesta tunnustautumisestaan synergismiin. Tätä Pieper tarkoittaa onnellisella epäjohdonmukaisuudella.

489

Tuostahan olen tasan samaa mieltä, ja siksi en siihen tarttunut. Toisilla sanoilla ilmaistuna Jumala valitsi Kristuksen, ja kaikki hänessä saavat pelastuksen.

Tämä seikka ei muuta mitään, koska keskeinen kysymys on siitä, kuka on Kristuksessa. Minun käsittääkseni Kristuksessa ovat kaikki, jotka häneen uskovat ja turvautuvat. Ei siinä ole mitään tekojen ansiota.

Mutta edelleen kyse on uskon syntymisestä. Pelastus on salattuna ilosanomaan, ja joka sen uskoo, pelastuu. Jumala ei yksilötasolla määrää, eikä ihminen voi itse asiaa valita. Usko syntyy sanoman pohjalta jos on syntyäkseen.

Tämä ei ole millään tavoin ristiriidassa sen kanssa, että pelastus on valmisteltu Jumalan suunnalta niin pitkälle kuin mahdollista.

490

Pitää ilman muuta paikkansa, että erikoisia ajatuksia löytyy kaikkien kirkkojen jäseniltä, kuten kirjoitit. Kysymykseni ei siis ollut kovin järkevä.

Mutta tämä oksa-asia on kiinnostava. 9x ja sinä alatte varmasti kohta kirkua, koska en minä näe oksan eloakaan pelkkänä möllötyksenä. Oksa toki on ilman omaa ansiotaan päätynyt rungon osaksi, mutta luulisin oksan elämän kuitenkin olevan kohtuullisen aktiivista. Se yrittää kasvattaa lehdet, jotka sitten yhteyttävät, oksa pyrkii kääntymään siihen suuntaan missä on valoa, rungon kautta se ottaa vettä itselleenkin, syksyllä oksa imee lehtivihreät pois lehdestä jne. Rungon ansiota tietenkin on niin oksan alku kuin elossa olokin, mutta ei se täysin passiivinen ole. Ehkä biologin pitäisi kirjoittaa tästä eikä minun :slightly_smiling_face:

2 tykkäystä
491

Monergismi on ristiriidassa Jumalan universaalin pelastustahdon kanssa (1 Tim. 2:4), koska monergismin yhdistämisestä universaaliin pelastustahtoon seuraisi kaikkien pelastuminen, jota ei UT eivätkä havainnot vahvista. Kun ainoastaan sellainen ihminen pelastuu, jossa Jumala yksinvaikuttavasti vaikuttaa uskon eli Jumalan ottamatta lainkaan huomioon mitään yksinvaikuttavuudestaan riippumatonta tekijää käännytettävän ihmisessä, niin silloin siitä, että Jumala tahtoo jonkun ihmisen uudestisyntyvän/tulevan uskoon, vääjäämättömästi seuraa, että hän uudestisyntyy/tulee uskoon, kun siis se on sataprosenttisesti Jumalasta kiinni. Siksi vain ne ovat monergistisessa mallissa pelastavaan uskomiseen valittuja, joissa Jumala vaikuttaa uudestisyntymisen/uskoontulon. Ne, jotka Jumala tahtoo tulevan uskoon, tulevat vääjäämättömästi uskoon, kun yksi tahto ja sen vaikutukset määräävät uskoon tulon. Siitä syystä 1 Tim. 2:4 merkitsisi monergismista käsin tulkittuna kaikkien uskoontuloa, mikä on siis ristiriidassa sekä UT:n että havaintojen kanssa.

On monergistisesta mallista käsin täysin ristiriitaista tai toisin sanoen monergismin samalla kumoavaa opettaa, että Jumala on valinnut kaikki ihmiset uskomaan tai tehnyt pelastavan uskomisen kaikille mahdolliseksi. Synergismistä käsin sen väittäminen ei ole lainkaan ristiriitaista.

Jeesus on täysin sopusoinnussa synergismin kanssa sanoessaan: “Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Luuk. 13:34)

492

Johanneksen kirjeen opetus Kristus-rungossa pysymisestä käskyjen täyttämisen kautta ei mennyt mielestäni luterilaisena uskovanakaan yksiin luterilaisen opin kanssa. Olen varma siitä, että jos ihan vastaavanlaista opetusta (toisin sanoin) tulisi jonkin SLEY-pastorin suusta saarnapöntöstä, häntä ei pidettäisi puhtaan opin edustajana.

“Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken. Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista. Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut.” (1 Joh. 3:18-24)

Tietenkin luterilainenkin ajattelee, ettei käskyjen täyttäminen tarkoita täydellistä käskyjen täyttämistä, mutta on luterilaisesti harhapoppista sanoa, että käskyjen täyttämisellä pysytään Jumalassa. Voidaan tietenkin väittää, että Johannes ei tarkoita sitä, että (epätäydellinen) käskyjen täyttäminen on pelastuksessa pysymisen ehto. Voidaan kuitenkin sanoa, että (myös) käskyjen täyttämisen kautta pysytään Kristus-rungossa yllä näkyvän kohdan mukaan.

Onko sleyläisyydessä opetettu, että “mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista”? Eli rukoukset kuullaan, koska käskyjä noudatetaan.

493

Kuka näin on väittänyt, en ainakaan minä ja silti pitäydyn monergismissa. Jumalahan on valmistanut pelastuksen Kristuksessa ja saarnauttaa Pyhän Hengen uudestisynnyttävällä vaikutuksella tästä evankeliumia sovituksesta, syntien anteeksiantamuksesta. Joka evankeliumin Jumalan vaikuttamalla uskolla omaksuu, se pelastuu täysin monergistisesti. Muut jäävät sovituksen ulkopuolelle pimeyteen, koska rakastavat tätä maailmaa enemmän kuin evankeliumin heille tuomaa uskoa.

Room 10:15-17: “Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: “Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!” Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: “Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?” Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.”

Nyt minä todellakin lopetan tämän loputtoman jähnäämisen kanssasi.

494

Kirjoitit tänään:

Tarkoitat tuossa nähdäkseni kaikilla kaikkia ihmisiä, että vain uskovia tai monergistisesti uskoon valittuja.

495

Kyllä, se on kaikille valmiina Kristuksessa, mutta ei jos et Jumalan vaikuttamalla uskolla ota sitä vastaan. Hän ei vaikuta uskomista väkisin ihminen voi jäädä vanhan aatunsa valtaan kiintyneenä tähän maailmaan jos ei pitäydy armoon eli uskoon, vaan itseensä.

Joh 1:29: "Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Room 10:6-8: "Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: “Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?” se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: “Kuka astuu alas syvyyteen?” se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme."

1 tykkäys