Minä taas tahdon oman tahtoni olevan yhtä Jumalan tahdon kanssa kuten Isä meidän rukouksessa pyydänkin, että hänen tahtonsa tapahtuisi ja ulotan sen koskemaan myös omaa tahtoani. Koen, että vain näin tahtoni voi olla vapaa, eikä kenenkään orja, lainalainen tahto, sätkynukke.
Ymmärrän tietyllä tavalla ahdistuksesi. Minullakin oli nuorempana, n. 18-25 vuotiaana jonkinlainen vastaava ahdistuksen tunne tietyntyyppistä uskonnollisuutta kohtaan, ei ihmisiä varsinaisesti, elleivät he edustaneet tällaisia asioita. Kuvailet tuossa ensimmäisessä kappaleessa jotain siitä. Tätä ahdistavaa uskonnollisuutta edusti minulle erityisesti helluntailaisuus, siihen liittyvät Pyhän Hengen armolahjat ja Hengellä täyttyminen. Esim. Niilo Ylivainio sai minut paniikkiin jo pelkästään sillä, että näin hänet televisiossa tai kuulin hänen äänensä radiossa. Pelkäsin Hengellä täyttymistä.
Myöhemmin ymmärsin, ettei tämä ahdistus johtunut sen paremmin Niilo Ylivainiosta, Pyhästä Hengestä, kuin tietyntyyppisestä uskostakaan, vaan minun ominaisuuksistani. Kun kasvoin niistä ulos henkisesti kypsemmäksi, kaikki ahdistus näitä asioita kohtaan katosi. Nykyään ajattelen täysin päinvastoin jopa kaivaten tällaisia asioita. Niiloa en koskaan tavannut, mitään kovin kummallisia asioita en myöskään ole kokenut lukuunottamatta asioita, joita en ole vastustanut tai jotka olen ymmärtänyt. Voin itse päättää asioista, jotka minuun vaikuttavat tai joiden sallin minuun vaikuttavan. Mikään asia ei voi tahtomattani tunkeutua sisälleni ja alkaa elämään itsenäisesti tahtomattani. Valinta ja halu ovat täysin minun omiani. Mutta ennen kuin tähän kasvoin ja kypsyin, kyseiset asiat saattoivat ahdistaa minua todella paljon.
1 tykkäys
Peltolaa ahdisti tai vaivasi aikoinaan Mannermaan koulukunnan unio-ajatus ja theosis. Hän korosti joskus toista kymmentä vuotta sitten muistaakseni sitä, ettei ole muuttunut tai yhtynyt Jumalaan tai Jumalan Henkeen, vaan on sama vanha Ola. Peltola on mielestäni oikeassa, kun sanoi, ettei lammas ole Paimenessa eikä Paimen lampaassa, vaan lampaan vierellä. Rajat pitää olla. Ihminen ei sulaudu Jumalaan eikä Jumala ihmiseen, eikä ihminen tule yhdeksi persoonaksi Jumalan kanssa. Se olisi ahdistava ajatus.
1 tykkäys
Tämä johtaa kauheaan ajatteluun Jumalan tahdosta seuraavien Jeesuksen sanojen valossa.
Joh 17:20-24: “Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä- minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut. Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.”
On näiden sanojen valossa mahdotonta ajatella omaa Jumalan tahdosta itsenäistä Jumalasta riippumatonta tahtoa, vaan aivan kuten Jeesus alistui kaikessa Isänsä tahtoon, silloinkin kun hän oli Getsemanen puutarhassa niin tulee uskovankin tehdä.
Joh 4:34: "Jeesus sanoi heille: “Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.”
Eikä tämä tarkoita sulautumista Jumalaan vaan mukautumista uskossa hänen tahtoonsa, jossa ihminen on lopulta vapaa synninlankeemuksen seurauksena turmeltuneesta luonnostaan joka ei ole mitään muuta kuin lain ja himojensa orjuuttama sätkynukke, joka niiden sanelemana juoksee sinne ja tänne kuvittelemassaan vapaudessa, jonka luopuminen Jumalan tahdosta syntiinlankeemuksessa aiheutti.
Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Gal. 2:19.
On kuin Paavali sanoisi tässä, että Mooseksen laki syyttää minua ja tuomitsee minut kadotukseen, mutta että tätä syyttävää ja tuomitsevaa lakia vastaan on toinen laki, joka on armo ja vapaus. Tämä laki syyttää syyttävää lakia ja tuomitsee kadotukseen tuomitsevan lain.
Tässä Paavali on kaikista harhaoppisista harhaoppisin, ja hänen harhaoppinsa on ennen kuulumatonta, koska hän sanoo, että se, joka on laille kuollut, elää Jumalalle. Valeapostolit opettivat: Jollet elä laille, et elä Jumalalle, eli jollet elä lain mukaan, olet Jumalan edessä kuollut. Paavali sanoo aivan päinvastoin: Ellet ole kuollut pois laista, et voi elää Jumalalle. Meidän tulee siis nousta siihen taivaalliseen korkeuteen, että varmasti tiedämme olevamme lakia paljoa korkeammalla, jopa että olemme kokonaan laista pois kuolleita. Jos olemme laista pois kuolleita, ei lailla ole mitään oikeutta meihin, niin kuin sillä ei ole mitään oikeutta Kristukseen, joka on meidät laista vapaiksi lunastanut, jotta eläisimme Jumalalle. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, ettei meitä vanhurskauta laki, vaan yksinomaan usko Kristukseen.
Martti Luther, Matkaevästä.
1 tykkäys
Sen kääntymisen aikaan saa sana. Sillä on erittäin suuri merkitys silloin, kun kuulet sanan, sen saa aikaan sana yksin. Sana kääntää katseesi siihen, mitä se saa aikaan, jos se uhkaa, tulet ahdistuneeksi, kun sana lupaa hyvää, tulet iloiseksi, uskot.
Esimerkiksi, kun tulet ison velka summan edessä toivottamaksi sydämessä, tajuat, että peli on menetty, mutta kun joku lupaa maksaa velkasi ilman vaatimusta, tulet iloiseksi. Monergismi on iloa, luottamusta, uskoa lupaukseen.
Silloin kun ihminen ei usko, luota Jumalaan, mitä Jumala lupaa, ihminen alkaa toimimaan itse. Mihin luottamus silloin perustuu, nimittäin epäuskoon, omiin tekoihin, joka johtaa lopuksi siihen, joka omiin tekoihin luottaa. Sille maksetaan palkka tekojen mukaan.
Tv:ssä tuli kerran sarja, jossa joku näyttelijä näytteli osaansa lahkolaisena, lahkolainen uskoi, että hyppäämällä katolta, niin Jumala pelastaa. Kuinka kävi? Kuolema oli varma. Epäusko vie pois Jumalasta.
Synergismi on teoissa, epäuskossaan Jumalan vihollinen, armon hylkääjä. Synergismi ei saata vihata tekoja, vaan rakastaa niitä yli kaiken.
1 tykkäys
Ei, mutta Jumalan Henki voi täyttää ihmisen/ihmistä ainakin ajoittain ja ihminen voi kääntyä tahtomaan ja tekemään Jumalan haluamia asioita. Tämä on Pyhän Hengen työtä ihmisessä.
Bible verses - 1Joh 4:19
1Joh 4:19: “Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.”
Esimerkiksi, kun tulet ison velka summan edessä toivottamaksi sydämessä, tajuat, että peli on menetty, mutta kun joku lupaa maksaa velkasi ilman vaatimusta, tulet iloiseksi, rakastat häntä. Et saata puhua pahaa, vaan rakastat, koska hän rakasti ja armahti sinua.
Tähän sopii 1joh. 4:19
Offtopic-aarrearkku ei ole paras paikka syvällisemmälle teologiselle keskustelulle, joten tulen lähitulevaisuudessa siivoamaan näitä rönsyjä parempien otsikoiden alle julkiselle puolelle. Mikäli et halua jotain teologia-aiheista viestiäsi siirrettävän sinne, nin ilmoitathan asiasta!
2 tykkäystä
Koska lainasit Peltola-sitaattia tekstistäni (“ei lammas ole Paimenessa eikä Paimen lampaassa, vaan lampaan vierellä”), niin keskityn tässä Peltolan tulkitsemiseen. Hän sanoo nettisivustollaan laittamastasi Johanneksen evankeliumin kohdasta esim. seuraavat sanat:
"Johannes on tallettanut Jeesuksen rukoussanat: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa” (Joh 17:21) ja "sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä” (17:22-23). Ne näyttävät sisältävän vaatimuksen täydelliseen kaikkien Jeesusta tunnustavien ihmisten täydelliseen sopusointuun ja yhteyteen. Tätä vaatimusta tehostaa Apostolien tekojen tallentama esimerkki alkuseurakunnasta: ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu” (Apt 4:32, KR 38).
Esitän kuitenkin rohkean väitteen kristittyjen todellisesta yhteydestä. Kristittyjen aito yhteys on toisiinsa sulautumattomien sielujen ja sydänten yhteys. Siinä on kyseessä itsenäisten toisiinsa sulautumattomien tietoisuuksien moneus. Siinä on jotain samaa kuin musiikissa on polyfoniassa. Sen olemus on siinä, että äänet pysyvät itsenäisinä, mutta yhtyvät korkeammassa asteessa - yhtyvät rakastamaan ja palvelemaan. Kukaan ei tule toisen objektiiviksi, ei sulaudu. Ei olla äänettömiä orjia, jotka alistuvat, antautuvat ja ovat ehdottoman kuuliaisina. Siinä on kysymys vapaista ihmisistä, jotka kykenevät asettumaan Luojansa rinnalle ja olemaan hänen kanssaan eri mieltä ja jopa kapinoimaan häntä vastaan ja lopulta tulevat rakastaen lähelle ja palvelevat toinen toistaan vapaaehtoisesti (ajatukset saatu Michael Bahtinilta).
Se on pyrkimystä ihmisenä kohti toinen toistaan kunnioittavaa, arvostava asennetta. Se ei kuitenkaan sulje pois asiallista arviointia eikä omaa ajattelua. Todellinen yhteys kristittyjen välille syntyy, kun yksilöillä on halu Kristuksen totuuteen. Silloin keskeistä on se, mitä Kristus on ja mitä hän merkitsee meille? Tällainen yhteys ei tarkoita, että kaikki hengellisten opetusten yksityiskohdat pitää nähdä samalla tavalla. Oikea yhteys hyväksyy erilaiset näkemykset monissa yksityiskohdissa, koska ihmisinä olemme erilaisia ja monin tavoin vajavaisia. Näin myös ymmärryksen 'osalta. Totuuteen pyrkiminen tarkoittaa aina Kristuksen pitämistä ensisijaisena."
Peltolalle on 60-luvun lopulta lähtien ollut keskeistä jumalattoman vanhurskauttaminen (Room. 4:5). Minä tulkitsen Peltolan Mannermaan unio-ajattelun ja theosis-teologian vastustamisen johtuvan siitä, etteivät ne hänen oman elämänsä ja laajemman elämänkokemuksensa valossa stemmaa yhteen todellisuuden kanssa. Ei ihme, että jumalattoman vanhurskauttaminen on ollut hänelle keskeinen, sillä jos hän olisi kokenut olevansa sisimmässään yhtä Jeesuksen kanssa tahdossa, ajatuksissa, sanoissa, teoissa ja motiiveissa siten, kuin idealistinen ajattelu opettaa, silloin tarve jumalattoman vanhurskauttamiseen olisi loistanut poissaolollaan.
2 tykkäystä
Synergististä ajattelua on jo pelkästään se, jos oletetaan, että voi torjua mielessään Jumalan sanan, jota kuuntelee, jolloin torjuminen voi vaikuttaa pelastuksen menettämisen, kun taas torjumattomuus voi vaikuttaa kääntymyksen tai uskoontulon, koska sen seurauksena Jumalan sana saa vaikuttaa. Synergismi voi siis yhdistyä ajatukseen, jonka mukaan Jumalan sana vaikuttaa kääntymisen ja uskomisen.
Yksinkertaiselle, ei teologiaa osaavalle riittää, että meidän ihmisten ajatukset eivät ole Jumalan ajatuksia. Jumala on siis JUMALA, joka määrää luotunsa ja antaa tälle mahdollisuuden kieltäytyä lahjasta.
Raamattu todistaa, että ihmiset eivät TAHDO, siksi on aina Jumalan ihme, että joku uskoo evankeliumin. Kaikkea muutahan me uskomme kyllä helposti, valheitakin, salaliittoteorioita yms. (Jumala muokkaa, jos saa, ensin pellon ja sitten kylvää. Lapsena ‘uudestisyntynyt ylhäältä’ muokataan aina uudestaan ja kuoletetaan lakia sekä omaa tahtoa. Ei kivaa vanhalle ihmiselle!)
Näitä pohdintoja on kuitenkin kiva lukea ja löytää samoin ajattelevia!
3 tykkäystä
P.S.
Ajatus siitä, että usko ei ole oma teko eikä oikeastaan oma uskokaan siinä mielessä, että se on kokonaan Toisen vaikuttamaa, väistämättä tuo mieleeni ajatuksen siitä, että uskova on tässä mallissa sätkynukke, vaikka ei tietenkään koe silloin olevansa sätkynukke, kun uskoo. Hieman sama asia kuin se, kun deterministit eivät kiellä sitä, että myös itse kokevat olevansa vapaita, vaikka pitävät vapautta kausaliteetin todellisuuden tähden illuusiona.
Jos sanotaan, että usko ei ole uudestisyntyneellä uskovallakaan “pakkotoimi”, vaan uskovalla on vapaus uskoa tai olla uskomatta, niin silloin mukana on nähdäkseni synergismi, joka on siis ymmärtämäni “sätkynukkemonergismin” vastakohta.
1 tykkäys
Onpa minun raskas ajatella sinunlaillasi, en oikein tunne omakseni tällaista ajattelua.
‘Kokemuksesta’ taas, että ei Jumala pakota ja inhottava valinnanvapaus on koko ajan läsnä: ota tai jätä vastaan se Lahja.
Itse en pysty luomaan enkä uskomaan omin voimin tähän Evankeliumiin (Raamattu), se täytyy kuulla tai lukea. Että se säilyy ja syntyy on osittain mysteeri, josta kyllä Raamatussa kerrotaan Jeesuksen vertaus: " Kylväjä lähti kylvämään…"
Jumala kyllä muokkaa lisää maaperää, jos antaa ja jopa antamattakin kaiken näköisillä olosuhteilla.
Se jää perimmältään mysteeriksi Jumalan salaamaksi, kuka jättää lopullisesti kuolinvuoteellakin ottamatta vastaan Armon ja onko oikein, että kaikki eivät saa kuulla. Raamatun mukaan emme voi penätä Jumalalta: “Miksi minusta tällaisen teit?” Ilman Jeesuksen uhri- ja sovituskuolemaa ei olisi edes mahdollisuutta/toivoa jne. Viisas pyytää uskoa, jos kokee, että sitä ei ole itsessä. Jumala antaa soimaamatta ja Pyhä Henki mielellään kirkastaa synnin ja Kristuksen sekä kaiken tarpeellisen totuuden,
“Ei Jeesus anna niin kuin maailma antaa, vaan rauhan…”
Toinen ei myöskään voi antaa uskoa toiselle ihmiselle, vain kertoa mistä sitä saa.
Jumalan tutkiminen on hyvin rajattua. Jumala on perimmältään meiltä salattu, vain ilmoitus on annettu. Maanpäällä huseeraa myös Kaikkivaltiaan lisäksi kokopäiväinen, ahkera vihollinen Saatana syntiinlankeemuksen seurauksena tämän maailman ruhtinaana, jonka Jeesus voitti täysin, mutta emme vielä elä näkemisessä. Odotamme Jeesuksen toista tulemista maan päälle.
On ihana lohdutus, että kaikki ovat kutsutut ja Risti pysyy ja riittää ilman omia tekoja jne.
Äh! lopetan välillä!
3 tykkäystä
Ongelma luterilaisesta näkökulmasta useimpien uskonnollisten ihmisten kohdalla on varmaan siinä, etteivät he näe sitä pimeyttä itsessään, joka julkituodaan esim. kohdissa 1 Moos. 6:5, Jer. 17:9 ja Ps. 51:7. Nähdäkseni ihmisen tulee luterilaisesta näkökulmasta tulla omissa silmissään täysin kelvottomaksi ja epätoivoiseksi kaikesta omastaan, jotta hän voisi iloita monergismista.
Luterilaisesti ajateltuna on väärää toivoa, jos pyrkii tulemaan paremmaksi ihmiseksi ja laittaa osaksi sen varaan toivonsa tai turvansa Taivaan edessä. Periaatteessa luterilainenkin voi kuitenkin laulaa yhdessä Desmond Childin kanssa seuraavalla tavalla, koska paremmaksi ihmiseksi voi pyrkiä tulemaan laittamatta toivoaan Taivaan edessä pyrkimykseensä.
And I will try
Every day to be a better man
And send a wave of love
To everyone I can
And I believe
That there’s a ray of hope
A light that’s shinin’ down from heaven……So we must try
Every day to be better men
And send a wave of love
To everyone we canDesmond Child: A Ray of Hope
Kelvoton pelastumaan, mutta Kristuksessa ei epätoivo, vaan rauha ilo.
Sorry, ei se niin ole. Erotamme siis maallisen ja hengellisen regimenin! Luonnostaan ihminen haluaa hyvää elämää, onnea ja siihen pyrkii ja saa pyrkiä.
… mutta sairaudet, sota, kuolema…
Maailmamme ei ole syntiinlankeemuksen jälkeen oikeudenmukainen ja turvallinen paratiisi, vaan kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Vain Jumala antaa Kristuksessa tulevaisuuden ja toivon. Kaikki kuolemme joskus, mutta mikä lohtu ylösnousemus onkaan. Kannattaisiko muuten elääkään ollenkaan, kun kaikki olisi vaan turhuutta ja tuulen tavoittelua. Emme pysty sitä muuksi muuttamaan.
Oikeastaan en minä pysty Sinua enää ymmärtämään kristinuskon asiassa! Jospa Sinä tulisit vaihteeksi vähän vastaan!
1 tykkäys
Niin juuri, koska on mahdotonta olla yhtä aikaa iloinen ja epätoivoinen. Niin kauan kuin luterilaisessa ihmisessä on uskonnollisen lihan tähden pyrkimystä vanhurskautumiseen itsensä kautta, niin kauan on tarvetta tulla epätoivoiseksi sen pyrkimyksen suhteen.
Ei ole luterilaisesti ajateltuna väärin pyrkiä tulemaan paremmaksi ihmiseksi suhteessa lähimmäisiin, mutta on väärin luterilaisesti ajateltuna, jos pyrkii vanhurskautumaan sen pyrkimyksensä perusteella Jumalan edessä.
Niin, koska lain tie on suljettu välineenä pelastukseen ja perustettu uusi liitto, jossa pelastuksen välittää Kristus joka täytti lain.
Kristus oli täyttänyt tehtävän, jota Israel ei ollut voinut täyttää, oli todella ollut Jumalan »poika» ja »palvelija», jonka vapaaehtoisen sijaisuhrin kautta maailman pelastus piti toteuttaa. Kristus oli uusi Israel, Jumalan kuuliainen Poika ja kärsivä Palvelija, joka oli itsensä alistamisen kautta persoonassaan täyttänyt Jumalan kansan lähetystehtävän. Toisin kuin Israel hän alistui tahtoen kasteeseen ja valitsi täten vapaaehtoisesti kuuliaisuuden ja kuoleman tien. Kun häntä Israelin tavoin koeteltiin erämaassa, hän kieltäytyi kiusaamasta Jumalaa ja voitti näin kiusaajan. Vuorisaarnassa antamansa uuden lain vain hän itse piti täydellisesti, ja seuraus hänen kuuliaisuudestaan oli kuolema ristillä. Hänen lähetystehtävänsä näennäisesti täydellisestä epäonnistumisesta tuli voitto ja elämä, sen ylösnousemuksen ihme, joka ei merkinnyt vähempää kuin uuden Israelin, eikä ainoastaan uuden Israelin, vaan uuden Aadamin ylösnousemusta hänessä, uuden ihmiskunnan luomista hänen ylösnousseessa ruumiissaan, Messiaan kirkossa. Israelin historiallinen tehtävä oli täytetty Kristuksessa. Uusi testamentti toistaa Vanhan testamentin kerygman, mutta täytetyssä ja lopullisessa muodossa."
Alan Richarson, Raamattu tieteen aikakaudella, s.158.
2 tykkäystä
Crisse ilmeisesti luuli, että tarkoitin pyrkimyksellä paremmaksi ihmiseksi pyrkimystä tulla paremmaksi Jumalan edessä ja Jumalan edessä vanhurskautumista. En sellaisesta puhunut mitään.