Mitä hyötyä sinulle on tuosta spekuloinnista, joksi @Mirkku sitä nimittää. Luther myös puhuessaan lapsen kasteesta asettaa tuollaisen spekuloinnin, järjen käytön hyödyttömäksi.
“Sillä, ne jotka elävät erossa Kristuksesta, eivät muuta voi kuin tulla päivä päivältä pahemmiksi. Sananlaskukin lausuu tämän totuuden: ‘Aina entistä pahempi, iän myötä ilkeämpi.’ Jos joku oli vuosi sitten ylpeä ja ahne, tänä vuonna hän on paljon ylpeämpi ja ahneempi. Näin kelvottomuus kasvaa ja edistyy ihmisessä nuoruudesta asti. Pikkulapsessa ei ole vielä mitään erityisiä paheita, mutta kun hän varttuu, hänessä ilmenee kurittomuutta ja siveettömyyttä. Kun hän tulee täysi-ikäiseksi mieheksi, esiin alkaa nousta yhä enemmän todellisia paheita. Jos siis kaste voimineen ei ole torjumassa ja tukahduttamassa vanhaa ihmistä, tämä seuraa luontoaan ja jatkaa hurjastelevaa elämää. Mutta siellä, missä. ihmiset ovat tulleet kristityiksi, vanha ihminen heikkenee päivä päivältä, kunnes vihdoin häviää kokonaan.”
Martti Luther, WA 30 I, 220, 34-221, 6.
"Aikuisissa saattaa piillä petos heidän kehittyneen järkensä ansiosta, mutta lapsissa ei voi olla petosta heidän salatun ymmärryksensä tähden (der verborgenen vernunfft halben). Täysi-ikäisten petollisuus johtuu siis heidän oman luontonsa ja persoonansa “kehittyneestä järjestä”, kun taas lapsilla tämä järki on vielä kehittymätön eli “salattu”, eikä synti myöskään vielä osoita siinä valtaansa.
Vastaava näkemys lasten “sopivuudesta” hallitsee kautta linjan Lutherin fides infantium -tekstejä. “Juuri sen tähden, että he ovat vailla järkeä ja narrimaisia, he ovat sopivampia uskoon kuin järkevät ja aikuiset, joita järki alituisesti haittaa, se kun ei millään saa tungetuksi suurta päätään ahtaasta ovesta sisään.” Lapset ovat siten “lähempänä” uskoa sen vuoksi, koska he ovat “vailla järkeä” eli koska heidän sielunkykynsä eivät ole vielä kehittyneet eikä synnin valta siten ole voinut osoittaa valtaansa järjen “tekosyntien” kautta. Aikuisissa on “enemmän vastustusta sanaa kohtaan”, koska heillä on enemmän “järkeä, viisautta ja kokemusta” eli koska synti voi osoittaa valtaansa voimakkaammin heidän kehittyneemmissä sielunkyvyissään.
Samasta lähtökohdasta on ymmärrettävä myös Lutherin puhe siitä, että kasteelle tuotava lapsi on “ruumiiltaan ja sielultaan paljas ja alaston”. Kastetoimituksesta näkyy Lutherin mielestä havainnollisesti, millainen lapsen usko on olemukseltaan. "Pikkulapset ovat siinä ruumiiltaan ja sielultaan paljaita ja alastomia. Heillä ei ole uskoa eikä tekoja. On huomattava, että lapsi ei ole “alaston” sen vuoksi, että hän olisi ennen kastetta tabula rasa tai jopa viaton. Lapsen “alastomuus” merkitsee Lutherin mielestä kahta asiaa. Ensinnäkin lapsi on “alaston” ollessaan ilman uskoa (sine fide); toisin sanoen hän on alkusynnin alainen. Mutta lapsi on toiseksi “alaston” myös siinä merkityksessä, että hänellä ei ole “tekoja”; hänessä ei ole siis vielä realisoitunut aikuisille ominainen pyrkimys tekojen vanhurskauteen.
Eero Huovinen, Fides Infantium, s. 139.
"Sanopa, rakas ystävä, mitä hyötyä uskolle ja Jumalan sanalle on järjestä. Sehän juuri vastustaa uskoa ja Jumalan sanaa niin voimakkaasti, ettei se salli kenenkään tulla uskoon eikä sietää Jumalan sanaa, ellei sitä ensin sokaista ja häpäistä. Ihmisen täytyy kuolla sille ja tulla suorastaan narriksi, jopa järjettömämmäksi ja ymmärtämättömämmäksi kuin pieni lapsi, jos mielii tulla uskovaksi ja saada Jumalan armon. Näin Kristuskin sanoo Matteuksen evankeliumin 18. luvussa [18, 31: ‘Ellette käänny ja tule pikkulasten kaltaisiksi, te ette pääse taivaan valtakuntaan.’ Miten usein Kristus tuomitseekaan järjen ja sanoo meille selvästi, että meidän on tultava lapsiksi ja narreiksi.*
Puhuessaan siitä, miten ihmisen täytyy tulla pieneksi lapseksi ja siis “narrimaiseksi” voidakseen tulla uskovaksi, Luther epäilemättä ajattelee teologialleen ominaisella ristinteologisella tavalla. Samoin kuin Jumalan rakkaus kohdistuu ei-mihinkään (nihil), lahjoittaa hän uskonkin juuri “alastomille”, “paljaille” eli lapsille. Samoin kuin Jumalan sana on kreatiivinen sana, joka luo tyhjästä eli ei-mistään, myös Jumala luo uskon lapsiin, joiden ymmärrys on salattu…Samoin kuin Jumalan rakkaus kohdistuu tyhmiin ja hulluihin, lahjoittaa Hän uskonkin juuri “narreille” eli lapsille, nimittäin niille, jotka ovat ei-mitään.
Lutherin ristinteologinen lähtökohta heijastuu myös siinä, kun hän sanoo, että aikuisen “täytyy kuolla” järjelle ja tulla “suorastaan narriksi, jopa järjettömäksi ja ymmärtämättömäksi kuin pieni lapsi”. Vasemman käden työllään Jumala saattaa viisaat ja ymmärtävät tyhmiksi ja ymmärtämättömiksi eli täysi-ikäiset lapsiksi, jotta hän sitten oikean käden työllään voisi vanhurskauttaa heidät ja lahjoittaa heille uskon.
Eero Huovinen, Fides Infantium, s. 140.
*Martti Luther, WA 17 II, 84, 33-85,3.
Myös viime Sunnuntain Jeesuksen sanoihin perustuva aihe “kahdenlainen kylvö” tuo esille saman asian, eli ihminen turmelee uskonsa vihamiehen (Saatanan vaikutuksesta), jonka pauloihin hän syntiinlankeemuksessa joutui, koska hän “nukahtaa” vanhan aatunsa järkeilyyn, puolustaakseen lankeamistaan Saatanan vaikutuksesta tämän maailman himoihin ja haluihin.
Matt, 13: 22-30. Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi. Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä." Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: “Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: ‘Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?’ Hän sanoi heille: ‘Sen on vihamies tehnyt.’ Niin palvelijat sanoivat hänelle: ‘Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?’ Mutta hän sanoi: ‘En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.’”
Monergismi jää näin ainoaksi kestäväksi vaihtoehdoksi!