Naispappeuden vastustajien kotipaikkaoikeus evl.fi:ssä

Voisitteko kuitenkin käydä sen keskustelun jossain aiheeseen sopivassa ketjussa, kiitos.

Ei tässä mitään keskustelua käydä, kuka sellaista nyt luulee?

Ei Jumala vihaa luotujaan! Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihmiset voisivat jumaloitua - eli uudistua olemukseltaan ja tulla Jumalan kaltaisiksi, eli sellaisiksi kuin meidät on luomisessa tarkoitettu. Lankeemuksessa Jumalan kuvaisuus on säilynyt, mutta laadullinen puoli eli Jumalan kaltaisuus on vaurioitunut ja hajonnut. Mistään lepytyksestä ei tietenkään ole kyse, koska Jumala on aina rakastanut luotujaan ja rakastaa jatkossakin, lankeemuksesta ja päivittäisistä synneistämme huolimatta. Me hylkäämme hänet toistuvasti, hän rakastaa meitä aina. Lepyttämispuheet voi jättää animistisille luonnonuskonnoille, joissa kannetaan uhreja kaikenlaisille hengille ja yritetään lepyttää niitä.

3 tykkäystä

No niin, tässä se nyt tuli timo_k n suusta. Tuskin tarvitsee enää kaivella Mikan tekstejä kun tiedätte, että Mika on nyt samaa kirkkokuntaa timo_k n kanssa.

Mutta tässä se on itse Mikan tekstinä, joka löytyy noista hänen kirjoittamistaan palasista mm. viidennestä palasesta:

“Minusta on aika sympaattista, että Pieperin dogmatiikka on herättänyt kummastusta siksi, että Pieper puhuu muutoksesta Jumalan sydämessä pitkäperjantaina: viha muuttuu laupeudeksi. Jos tämän ottaa kirjaimellisesti, Pieper kieltää uskontunnustusten jumalakäsityksen. Jumalassahan ei voi tapahtua todellista muutosta, ei ainakaan hänen olemuksessaan. Jos toteamuksen ottaa ekonomisena, inhimilliseen käsityskykyyn sopeutettuna ilmaisuna, pääsee aika syvälle siihen, miten Raamatun kieltä tulee yleensä ottaen ymmärtää.”

Enenmpää en jaksa kaivaa.

Kiitos, Pieper on tässäkin väärässä kuten joissakin toisissakin kohdin.

Tämän takia lopetin käymästä SRO:n messuissa. Ollaan vastustavinaan naispappeutta, mutta kuitenkin pastorit voivat tulla yhteisvihkimyksen kautta (joka johdonmukaisesti käsitettynä tarkoittaa että sekä vastakonsekroitu pastori että kutsuva seurakunta hyväksyy naispappeuden). Ehtoollisen jakajana voi siellä olla nainen, mikä antaa kuvan siitä ettei virkakäsitys miespuolisena paimenen virkana, Herran Sebaotin enkelinä ja Kristuksen edustajana ole ihan kirkkaana, pietistisyys ja liberaaliteologia vaikuttaa haitallisesti sotkien “sotatorven” äänen. Ei ehtoollisen jakamista ja konsekrointia saisi erottaa toisistaan - muka vain toinen liturginen funktio kuuluu viralle, mutta toinen ei. Ei tällaiseen jakoon liene mitään raamatullista eikä edes vanhakirkollista perustetta.

2 tykkäystä

En usko tämän olevan ongelma Sro :ssa, KL:ssä ja vastaavissa. Ei vaikuta.

Olen iän myötä tullut aina vain kielteisemmälle kannalle naispappeuden suhteen. Vuonna 1988 kun asia hyväksyttiin se ei ollut minulle pieninkään ongelma. Olinhan käynyt samojen henkilöiden, silloin lehtoreiden jumalanpalveluksissa ennenkin, siis niiden, joiden tiesin opettavan oikein. Liperien kaulaan laitto ei heidän tapauksessa muuttanut juuri mitään. Ongelmat tulivat kuitenkin pian päätöksen jälkeen.

Useimmiten naispappeus on nykyään myös este messuun menoon tai kuunteluun radiosta tai muualta. Ei tämä ehkä kokonaan johdu papin sukupuolesta, vaan myös sisällöstä, liirum laarumin ja tasa-arvon vouhkaamisen takia. Siihen kuitenkin pystyvät nykyään myös miehet tai sellaisina itseään pitävät.

4 tykkäystä

Ei minullekaan naispappeus tullut omantunnon ongelmaksi vasta kuin kymmenen vuotta sitten, kun ajauduin hengelliseen kriisiin ja totuuden etsintään. Jouduin sen vuoksi paneutumaan opillisiin asioihin enkä vaan kulkemaan sakissa joukon jatkona.

1 tykkäys

Kuitenkin esimerkiksi Kansanlähetyksessä, joka ei naispappeutta hyväksy, voi naismaallikko jakaa ehtoollista yhdessä papin kanssa. Samoin voi toimia tekstinlukijana ja jopa saarnatehtävässä opettajana. Jälkimmäiset ovat yleensä aina kuitenkin teologeja tai lähetystyöntekijöitä.

Minulle ehtoollisen naisavustaja ei ole mikään ongelma, kuin ei myöskään naisteologien opetus, kun se on kiinteässä yhteydessä lähetysjärjestön raamatulliseen opetukseen.

1 tykkäys

Naispappeuden vastustamisessa on niin suuri kirjo erilaisia toimintamalleja ja niiden taustalla erilaisia teologioita, että ykskantaan ei voi oikeastaan sanoa edes että Kansanlähetys ei hyväksy naispappeutta. Tiukempia linjoja KL:sta kohti Lhpkta jne. on jo useita eri versioita.
Sleyssä ei ole yhtään naispappia, eikä sen tilaisuuksissakaan juuri heitä taida olla vierailijoina edes. Naismaallikoita on silti ainakin ollut ehtoollisavustajina, tämän hetken tilanteesta en ole selvillä.
Omaa kantaa minulla ei ole tähän.

1 tykkäys

Sikäli voi, ettei järjestössä toimi yhtään naispappia ja kannat ovat selkeästi vastaan. Silti voidaan toimia yhteistyössä muiden luterilaisten seurakuntien ja naispappienkin vetämissä tilaisuuksissa ilmeisesti omantunnon mukaan. Suurin osa ei hyväksy naispappeutta missään muodossa, paitsi ehkä seurakuntavierailuiden yhteydessä.

Tällaisessa olen ollut, ja se ehkä perustui kyseisen Kansanlähetyksen papin omantunnon tulkintaan, vaikka ei muuten kannata naispappeutta ja puolisonsakin on ’vain’ lehtori, vaikka onkin kuuluisa suomalainen eläkkeellä oleva raamatunopettaja ja uskonnon lehtori.

Niin, tuota käytännössä sallittua yhteistyötä ja osallistumista virallisen kannan ohitse juuri tarkoitinkin. Tunnen myös jonkin verran KL-väkeä.

Yleisesti ottaen viidennessä herätysliikkeessä on virkakannan suhteen aidosti omantunnonvapaus, ainakin jossain muodossa.

Kirkon vanhalla virkakannalla olevat järjestöt eivät ota omaan työyhteyteensä naispuolisia pappeja, mutta toisaalta edellyttävät kaikilta työyhteydessään olevilta kunnioittavaa kohtaamista yhteistyökuvioissa. Naispuolisen papin väistäminen omissa työtehtävissä on sallittua ja joissain tapauksissa myös suositeltua, mutta epäkunnioittava torjuminen ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää.

Vaikka järjestöjen omiin tapahtumiin ei työtehtäviin yleensä kutsuta naispuolisia pappeja (pl. KRS ja Sansa), kaikki ovat terve tulleita niihin osallistumaan.

Järjestöjen messuissa ovat ehtoolliselle tervetulleita kaikki ne jotka ovat siihen oikeutettuja myös paikallisissa seurakunnissa. Kansanopistojen yhteydessä olevat messuyhteisöt ovat avoimia kaikille kurssilaisille ja ehtoolliseen voivat osallistua kaikki, jotka tunnustavat luterilaisen ehtoollisen oikeaksi. Toimintaideaan ei siis yleensäkään kuulu ovien sulkeminen “ulkopuolisilta”. Niinpä kunkin henkilön oma henkilökohtainen virkakäsitys ei tästäkään syystä voisi olla ulos sulkeva näkökulma.

Järjestön ovat johdonmukaisia, koska viidennen herätysliikkeen järjestöjen edustamien kantojen mukaan Raamattua voidaan asian suhteen tulkita vilpittömästi useammalla eri tavalla. Sekin toki hyväksytään, että jotkut ovat tästäkin asiasta eri mieltä.

1 tykkäys

Aikamoista. Sotatorvi ei anna selkeää säveltä, kun sorrutaan indifferentismiin.
Onko se johdonmukaista, että myönnetään naispapin olevan oikea pappi, mutta ei kuitenkaan tehdä täysin rinnoin yhteistyötä ?

“Naispapin väistäminen” on oikeastaan hassu ilmaisu.

Joko naispappi on oikeasti pappi, ja tätä ei silloin kuulu tietenkään väistää, tai papiksi pukeutunut nainen ei ole pappi, ja tätä pitää tietenkin väistää. Tästä on kysymys. Joko naispappeus on kerettiläisyyttä tai se ei ole.

2 tykkäystä

Kantasi hyväksytään, mutta viidennessä herätysliikkeessä asiaa ei ajatella niin. Ja “sotatorvea” tarvitaan vai jos ollaan jonkin asian suhteen sodassa. Viides herätysliike on asian suhteen välttynyt sisällissodalta.

1 tykkäys

Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Voi myös ajatella, että kun nainen vihitään papiksi niin hänestä tulee oikeasti pappi, mutta sitä ei saa tehdä. Ja että kun eronnut menee uusiin naimisiin niin syntyy oikeasti avioliitto, mutta sitä ei saa tehdä. Ja että kun tappaa ihmisen niin hänestä tulee oikeasti kuollut, mutta sitä ei saa tehdä.

Ja sitten on myös sellaisia naispappeuden vastustajia, joille koko oikeastipappeus ei ole mikään juttu, vaan kyse on seurakunnan opettamisesta ja/tai johtajan tehtävästä. Virkakäsitys voi silti olla hyvin funktionaalinen. Naisen soveltuvuudesta eri seurakunnallisiin tehtäviin on huomattavia näkemyseroja myös vapaissa suunnissa, joissa ei tunneta pappisvihkimystä eikä kovinkaan monia tehtäviä ole rajattu vain pastorille kuuluvaksi.

1 tykkäys

Jep, en tarkoittanut sisällissotaa. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan.

1 tykkäys

Voihan niin ajatella, kuka nyt mitenkin asiat pähkäilee. Mutta jos virkakäsitys menee luterilaisen tunnustuksen mukaan niin, että isän virka on Jumalan asettama eikä tunnustuksen vastainen funktionaalinen virka - ja vieläpä kovin ukaasein naisilta kielletty Raamatussa, niin kuka voi täysin varmasti väittää että Jumala nöyrtyy vastoin tahtoaan ihmisten edessä ja asettaa tuon väärän ehdokkaan “kiellon päälle” papiksi ja “enkelikseen” seurakunnassa? Varmuuttahan tässä meidän ihmisten pitäisi hakea - jos ollaan jostain uudistuksesta epävarmoja niin sitä uudistusta ei pitäisi koskaan tehdä. Näyttää niin monilta unohtuvan, että Kristus on Kirkkonsa Herra, eivätkä ihmiset.

3 tykkäystä

Tästä omasta periaatteestasi käsin voit ehkä ymmärtää niitä, jotka sinänsä eivät kannata naispappeutta mutta ovat epävarmoja siitä, kannattaako sitä käytännössä kovin jyrkästi ja ehdottomasti vastustaakaan nykyisessä tilanteessa.

4 tykkäystä