Kuuntelin luennon. Paljon hyvää settiä mm. muutoksen nopeudesta kirkossa. Tätä ei selitä väen vaihtuminen eläköitymisten ym. kautta, vaan kyllä pappien on täytynyt muuttaa mielipiteitään yksilötasolla.
Sen sijaan en oikein tajua, miksi Nummela ei ole ymmärtävinään seuraavia kahta asiaa: 1) miksi kirkossa entistä tiukemmin vaaditaan kaikkien pappien keskinäistä yhteistyötä, 2) miksi on olemassa säännöt siitä missä tilassa jumalanpalvelusta saa viettää. Joo, alttariyhteys joka ainoaan muuhun pappiin on teoreettinen tilanne, mutta ehtoollisyhteyden katkos saman kirkon sisällä on raju asia, jota herätysliikepiireissä on vain totuttu sietämään. Ja joo, ehtoollinen pyhittää tilan eikä tila ehtoollista, mutta Raamatun mukaan jumalanpalveluksen tulee tapahtua arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä, ja jumalanpalveluspaikkojen kontrollointi on yksi tapa huolehtia siitä, että näin tapahtuu.
Väkeä tosiaan “valuu” herätysliikkeistä eri suuntiin. Mutta miksi se on ongelma? Eikö pääasia ole, että ihmiset löytävät itselleen sopivan hengellisen kodin?