Ymmärrän kyllä kantasi, mutta ei silti vaikuta kauhean reilulta arviolta nk. “korkeakirkollisuudesta”. Kun on kyse siitä, mitenkä naispapin virka suhtautuu ehtoolliseen, ei se ole liturgisten krumeluurien asia, vaan opillinen asia - jota kuitenkaan ei voi erottaa liturgiasta eli oikein toimittamisesta. Lex orandi, lex credendi.
Emme pistä virkaa siksi vaikuttavaksi syyksi (causa efficiens), joka saa aikaan ehtoollisesta ehtoollisen (tämä syy on yksin sana) - mutta koska Kristuksen on oltava se, joka asettaa sanallaan ehtoollisen, tulee asettamisen tapahtua Kristuksen asettaman viran kautta - näin ollen väärä, Kristuksen tarkoituksen vastaien virka (kuten naispappeus tai omavaltainen ehtoollisen asettaminen) ovat Kristusta vastaan toimimista. Näin ollen kyseenalaistuu koko ehtoollisen toimittaminen kokonaisuutena Jumalan mielen mukaisena ja Kristuksen tahtomana sakramenttina, vaikka ei otettaisikaan kantaa realipreesenssin puolesta.
Korkeakirkollinen liturgia ei yleensä puolusta tyhjiä asioita; vaan se yleensä puolustaa myös korkeaa oppia ja kirkon traditiota - kun taas matalakirkollinen liturgia useimmiten (vaikka ei välttämättä) kadottaa sekä tradition että käsityksen opillisesti luovuttamattomista asioista, vajoten pietismiin. Näin on käynyt ikävän usein. Se, mikä taas voi olla korkeakirkollisuuden ongelma, on joko ex opere operato - ajattelu tai liturginen legalismi. Kumpikin vaara tulee välttää, mutta koskaan syy ei itsessään ole matalakirkollisuuden tai korkeakirkollisuuden, jos katsotaan pelkkää liturgian toimittamisen tapaa. Siksi CA VII sanookin kirkollisen yhteyden kysymyksessä “Ei ole pakollista, että seremoniat ja jumalanpalvelusmenot… olisivat kaikkialla samanlaiset” asettaen kirkollisen yhteyden ainoaksi perustaksi ainoastaan yksimielisyyden evankeliumin opista ja sakramenttien hoitamisesta.
No joo, sinä edustat pientä luterilaista kirkkoa, jonka käsitykseen en voi yhtyä, enkä myöskään pienen Lähetyshiippakunnan käsityksiin, jotka lienevät samat. On mielenrauhani kannalta parempi, etten jatka tätä keskustelua tämän pidemmälle minulle kun riittää Raamatun sana tässä asiassa, enkä tarvitse sitä tukemaan sen ulkopuolista aineistoa. Kun nyt kerran olet käynyt meidän kappelimme jumalanpalveluksissa niin näetkö meidän messussamme elementtejä, jotka eivät vastaa kriteereitäsi, olemmeko mielestäsi pietistejä, niin kuin olen lukevinani edellisestä viestistäsi?
En nyt todellakaan tarkoittanut kohdistaa edellistä viestiä koskemaan esim. Sleytä. Ehtoollinen hoidetaan mielestäni oikein ja arvollisesti. Sley edustaa herätysliikkeistä korkeakirkollisinta siipeä.
Se, mikä kyllä voi olla luettavissa pietistiseksi ratkaisuksi, on se, että ollaan samassa kirkossa selvien ja törkeidenkin harhojen kanssa, ja tyydytään vain siihen, että omissa tilaisuuksissa voidaan hoitaa kaikki oikein. Mutta tässäkin omantunnonrauha vallitkoon yksilöillä.
No minä vain sitä kun minusta juuri korkeakirkolliset tahot näyttäytyvät minulle enemmän pietistisiltä kuin esim. meikäläiset. Tehdään itsekäsitetystä oikeaoppisuudesta hurskautta kun esim. ajatellaan naispappeuden vastustamisen tarvitsevan ehtoollisteologian valjastamista omaatuntoa kiriteerinä käyttäen Kleinigin tavoin tämän vastustamisen palvelukseen. Eihän meitä vanhurskauta mikään muu kuin uskossa tapahtuva oman lihamme vastustus. Naisppeuden torjumiseen taas riitää Jumalan sana, eikä se tarvitse tuekseen esim. selittelyjä siitä miksi nainen ei sovi pastorin virkaan. Olen jotenkin väsynyt LHPK:n, STLK:n “oikeaoppisuus” veivauksiin kun meitä ei pelasta oikeaoppisuus vaan Kristus on meidät jo pelastanut. Sinun kirkostasi en sano tässä vaiheessa vielä mitään kun en ole siellä koskaan käynyt, enkä siten tunne sitä.
Joulurauhaa!
Oikeaoppisuus ei sinänsä pelasta ketään, juuri niin.
Käsitellään tätä seurakunta-asiaa toiste.
Joulurauhaa samoin! 
meitä ei pelasta oikeaoppisuus vaan Kristus on meidät jo pelastanut.
Amen!
Joulurauhaa kaikille!
Joulu rauhaa!
“Walther sanoo, että oikea puhdas oppi ei ole muuta kuin” “oppi taivaan tiestä”
Walther ei tässä lausu, että oikea oppi pelastaa.
Täysin sama kokemus Hiippiksestä. En vain olisi keksinyt noin kuvaavaa sanaa veivaus.
Kansanlähetyksen johtaja Daniel Nummela piti eilen Tiililä-seurassa luennon “Luterilainen herätyskristillisyys tänään ja huomenna”: https://www.youtube.com/watch?v=j76YdR8NG_8
Siinä hän kuvaili monella tapaa herätysliikkeiden nykytilannetta erityisesti Kansanlähetyksen vinkkelistä. Yhteistyötä Sleyn, SRO:n ja Kylväjän kanssa hehkutettiin, tosin Kylväjän lanseeraama “kolmas tie” herätti huolta. Inkerin kirkko -kohusta puhuttiin vähän, mutta myös muista huolenaiheista. Lähetysmäärärahojen suhteen on nousemassa trendi, ettei enää kysytä vain virkakäsitystä vaan myös suhtautumista samaa sukupuolta olevien avioliittoon.
Viime aikoina on myös lähestytty useita kirkkoherroja vaatimuksilla, joilla on haluttu estää konservatiivisten herätysliikkeiden toiminta seurakunnissa. Suhtautuminen tosiaan kiristyy, mistä Nummela mainitsi esimerkkinä Sipoon seurakunnan. Siellä kirkkoherra on vaatinut, että siellä seurakunnan ja Kansanlähetyksen yhteistyössä pitämiin kotiseuroihin käyvät puhujiksi vain sellaiset henkilöt, jotka ovat valmiita jumalanpalvelusyhteistyöhön kenen tahansa papin kanssa. Tämä siis ehtona puhumiselle kotiseuroissa, jotka eivät ole jumalanpalvelus. Nummela oli sitten kysynyt tarkennusta, että tarkoittaako tämä sitä, ettei hän kelpaisi esimerkiksi puhumaan seurakunnan joulujuhlaan, vaikka hän siellä voisi puhua yhdessä naispapin kanssa, mikäli hän ei suostu tämän kanssa myös jumalanpalvelusyhteistyöhön, oli vastaus ollut, että ei kelpaa. Huomautettakoon, että vastaavalla tavalla toimii moni Sleynkin pappi, mutta tämä ei näköjään enää riitä.
Nummela totesikin, että toiminta uhkaa siis mennä mahdottomaksi, jos tällaisiin määräyksiin alistutaan. Vilkaisin Kansanlähetyksen Uudenmaan tapahtumakalenteria, ja Nummela näyttäisi olevan menossa Sipooseen: Toimintaa Uudellamaalla | Kansanlähetys Uusimaa Ilmeisesti on siis ratkaistu asia niin, etteivät seurat enää ole seurakunnan toimintaa. Nummela otti kantaa myös kirkkokysymykseen todeten väkeä valuvan sekä One Way Missioniin että Lähetyshiippakuntaan ja että hän haluaisi myös niille olevan paikan Kansanlähetyksen toiminnassa, jotka ovat eronneet kirkosta. Siihen milloin kirkosta tulisi lähteä hän ei ottanut kovin selkeää kantaa, varsinkin kun pyrkimys on yhä toimia kirkon sisällä, mutta myös siksi, että rajanveto on hänen mielestään vaikeaa. Joka tapauksessa hän vierasti joillain vanhemmilla työntekijöillä havaitsemaansa asennetta, jossa lähinnä toivottiin voitavan jarruttaa kirkon muutoksia vielä muutama vuosi, sillä tarve on rakentaa hengellisiä koteja myös kasvavalle polvelle ja levittää evankeliumia myös tulevaisuudessa, eikä se onnistu vain jarruttamalla.
Kiinnostava video kaiken kaikkiaan, suosittelen kuuntelemaan.
Tästä voi muuten olla ortodoksikin samaa mieltä. 
Olen 9x erimieltä tuosta lauseesta. Eihän meitä vanhurskauta mikään lihamme vastustus, vaan uskon kautta Kristukseen. Kohde ei ole lihamme vastustus, vaan Kristus. Vanhurskauttava kohde, uskon kautta on yksinomaan Kristus.
Enhän sanonut noin, vaan “uskossa tapahtuva oman lihamme vastustus.” Eikö usko ole luonnollista ihmistämme vastaan ts. henki lihaa vastaan, vastusta sitä." Uskohan ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen joka on lihalle vierasta, se kun tahtoo vanhurskautua lain teoista, se on sen luonto.
Et varmaan tarkoittanut, mutta tuo teksti kyllä minkä sangennaro lainaa, niin siinä kyllä sanottu. Lainaan sinun suoran tekstin; “Eihän meitä vanhurskauta mikään muu kuin uskossa tapahtuva oman lihamme vastustus”
Onko muuten tuo vanhurskautus johtuen ”uskossa tapahtuva oman lihamme vastustus” oma ilmaisusi vai löytyykö sanamuoto luterilaisesta perinteestä?
En toki epäile ilmaisusi luterilaista puhdasoppisuutta, vaan kiinnostaa tuo ilmiasu.
Kuuntelin luennon. Paljon hyvää settiä mm. muutoksen nopeudesta kirkossa. Tätä ei selitä väen vaihtuminen eläköitymisten ym. kautta, vaan kyllä pappien on täytynyt muuttaa mielipiteitään yksilötasolla.
Sen sijaan en oikein tajua, miksi Nummela ei ole ymmärtävinään seuraavia kahta asiaa: 1) miksi kirkossa entistä tiukemmin vaaditaan kaikkien pappien keskinäistä yhteistyötä, 2) miksi on olemassa säännöt siitä missä tilassa jumalanpalvelusta saa viettää. Joo, alttariyhteys joka ainoaan muuhun pappiin on teoreettinen tilanne, mutta ehtoollisyhteyden katkos saman kirkon sisällä on raju asia, jota herätysliikepiireissä on vain totuttu sietämään. Ja joo, ehtoollinen pyhittää tilan eikä tila ehtoollista, mutta Raamatun mukaan jumalanpalveluksen tulee tapahtua arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä, ja jumalanpalveluspaikkojen kontrollointi on yksi tapa huolehtia siitä, että näin tapahtuu.
Väkeä tosiaan “valuu” herätysliikkeistä eri suuntiin. Mutta miksi se on ongelma? Eikö pääasia ole, että ihmiset löytävät itselleen sopivan hengellisen kodin?
Mun kokemus keskisuuren kaupungin tilanteesta on se, ettei ev.lut.kirkko tarjoa säännöllistä mahdollisuutta jumalanpalvelukseen osallistumiselle jos on vanhavirkakantainen. Tällä alueella ja naapurikunnissa on lähemmäs kymmenen seurakuntaa ja valtaosin messuissa on naispappi jossain roolissa. Olen asiasta aikanaan jaksanut kysyäkin, muutama kirkkoherra aikanaan on suhtautunut myötämielisemmin ja järjestänyt mahdollisuuksia esim. joulunpyhinä mutta eläköitymisten myötä tämä on jäänyt ja suoraan on kirkkoherran taholta sanottu, että menkää lähetyshiippakuntaan.
Mulle tämä kokemus on siis nimenomaan se, että vanhavirkakantaista seurakuntalaista ei kaivata seurakuntaan, ellei hän muuta kantaansa. Siksi järjestöjen järjestämät messut ovat musta tärkeitä ja jokainen puheenvuoro vanhavirkakantaisten puolesta arvostettava. Ei se ole vain sitä, saako joku pappi toimia tavalla x, vaan sitä, onko kirkon 2000-vuotiseen perinteeseen nojaavalla kristityllä mahdollisuus osallistua oman kirkkonsa messuun. Siksi olen samaa mieltä siitä, että muutosten jarruttaminen ei ole riittävää tai vastaus, mutta epäilen löytyykö muuta vastausta oikeasti kuin se, että järjestöt sulautuvat lhpk:n tai perustavat oman kirkosta erillään olevan yhteisön.
Ei löydy! Se on minun oma tekeleeni, jossa huomaan virheen. Eihän meitä vanhurskauta uskossa tekemämme hyvät teot, vaan Kristus on jo hankkinut
meille vanhurskauden, syntien anteeksiantamuksen.
Höh, ihan hyvä ilmaisuhan se oli
Ortodoksisen käsityksen mukaan varmaankin kyllä, mutta ei luterilaisen.
Ortodoksisuus onkin vain väärinkirjoitettua luterilaisuutta.
D