Tässä ollaan eksytty ketjun aiheesta, mutta vastaan silti, ja mietin vaikka huomenna näille parempaa ketjua jos rönsy jatkuu.
Siihen aikaan kun toimituksia oli määrällisesti enemmän, oli vaatimustaso niille ehkä vähäisempi. Nykyään moni pappi pitää esim. hääpareille uniikin vihkipuheen huomioiden kyseisten henkilöiden tarinan ja historian. Lieneekö sellaisia ollut 50v sitten? Menneinä vuosikymmeninä on ollut enemmän myös yhteiskasteita ainakin kaupungissa.
Tämä liittyy moneen muuhunkin työtehtävään: ihmisen on mahdollista jopa hankkia itselleen työuupumus tekemällä “ylilaadukasta” työtä, kuluttaen paljon aikaa sellaiseen hifistelyyn, jota kukaan ei vaadi. Voi kirjoittaa yksilöllisiä toimituspuheita, voi valmistaa omatekoista havaintomateriaalia oppitunneille, voi siivota perusteellisemmin kuin asiakkaan kanssa on sovittu, voi korjailla kirjoittamisiaan loputtomiin. Lähetyshiippakunnan pikkuiset seurakunnatkin onnistuvat työllistämään pappinsa kokoaikaisesti, kun he saattavat valmistella yhtä saarnaa useamman päivän, kuten tällä tai edeltäjäfoorumilla on joskus vuosia sitten kerrottu. Papeilla on vielä se haaste, että täsmällistä työaikaa ei ole ja monta asiaa saa päättää itsenäisesti. Laadun ja määrän suhteen on helpompaa tehdä rajauksia silloin, kun on selkeä työaika ja sille selkeästi määritellyt tehtävät.