Ajattelin Huovisen tarkoittavan tässä myös kirkon ja järjestöjen johdon kokoontuvan yhteen rukoilemaan yhdessä. Ehkä tulkitsin sen väärin.
En tiedä, mitä hän tarkoitti. Ymmärtääkseni mm. Kirkolliskokouksen yhteydessä, jonka jäsenistöön kuuluvat sekä piispat että myös herätysliikeväkeä, rukousyhteys on toteutunut jokseenkin joka vuosi. Toki vaikkapa kirkolliskokouksessa pitkään toiminut Leif Nummela ei ole enää Kansanlähetyksen johtajia, kun eläköityi jo kerran, vaikka Kansanlähetyksen raamatunopetustyöntekijänä taas jatkaakin, mutta kyllä rukousyhteys piispojen ja järjestöjen välillä on kuitenkin jatkunut.
Huovinen viittasi ekumeeniseen jumalanpalvelukseen, joka järjestettiin Ruotsissa virassa olevan paavin tullessa 30 vuoden tauon jälkeen vierailemaan Ruotsiin vuonna 2016, jonka yhteydessä eri kirkkokuntien johtajat lukivat peräkkäin rukouksia sekä läsnäolleille että TV-lähetyksiin. Ekumeenisia jumalanpalveluksia saman kirkon sisällä tuskin pystyy pitämään samassa merkityksessä kuin mitä eri kirkkokuntien välillä voi järjestää.
Mutta voisi kokoontua tämän ongelma-asian tiimoilta rukoilemaan ja heittämään sotakirveet pois. Nythän tilanne kärjistyy kärjistymistään ja etenkin arkkipiispalta odottaisi sovittelevaa elettä, hänhän on ikäänkuin kirkon johdossa. Nyt hän toimii pahimmalla tavalla.
Toki voisi kokoontua rukoilemaan yhdessä.
Ihmettelen wanhoillista suhtautumista naispuolisiin ehtoollisavustajiin! Ei ollut mikään ongelma katolisessa kirkossa Englannissa eikä Sveitsissä - ainakaan muinaisella 80-luvulla…
Ei onnistu itäisessä riituksessa ja pitäisi olla siinäkin suhteessa ekumeeninen täällä rajamail ![]()
Suomessa olisi kyllä hyvä päästä ensin siihen tilanteeseen, että ehtoollista jakamaan tarvittaisiin muitakin kuin seurakunnan ainoa pappi ja alttaripalvelijoina olisi riitävästi nuorisoa aikuisten sijaan. Pappiskutsumusten lisääntymistä on aina syytä rukoilla.
Minä pidän tästä linjasta ja koen sen olevan johdonmukainen. On vaikea perustella miksi sakramentti voidaan antaa miesmaallikon käsiin, muttei naisen. Oleellista on kuitenkin virka, ei sukupuoli.
Onko tämä viran tietynlainen korostaminen reformaation hengen mukaista? Lutherkin opetti että papin osuus ehtoollisen toimittamisessa ei tuo siihen mitään lisää, papin asemassa kysymys on tehtäväjaosta ja kirkkojärjestyksestä.
Maallikot toimivat kirkkoruumissa palvelijoina toinen toisilleen muutenkin, tuovat Kristuksen läsnäoloa ja lahjoja rukoilemalla toinen toistensa puolesta. Jos pappi on siunannut ehtoollisen kirkkojärjestyksen mukaan, tarpeen vaatiessa sen jakaminen asiallisesti hyvin perehdytettyjen messupalvelijoiden toimesta on perusteltua ja Raamatussa näemme myös esimerkin miten diakonaatti asetetaan hoitamaan lahjojen jakoa, kun taas apostolit keskittyvät Sanaan ja opetukseen.
Hymyilyttää omat kommenttiini. Minulle alkaa kehittymään mukava protestanttinen identiteetti, paluu Babylonian vankeuteen ei kiinnosta. ![]()
Näin on perusteltua ajatella. Minulle virka on luetettavuutta takaavaa yms. turvallisuutta, siksi hyväksyn kirkolliset virat lämpimästi.
Nythän tämä tunnetusti horjuu kansan kirkossamme ja voi olla, että joudun valitsemaan uudelleen tai jäämään ilman seurakuntaa. Lapsuuteni ev.lut kirkko oli varsin turvallinen, samanmielinen ja oikea opillinen, vaan ei täydellinen eikä synnitön, siksi armo.
Kannatan vapautta ja yhteisöllisyyttä. Se ei vaan toimi maailmassamme, näen hyvin sen.
Virka on raamatullinen ja se tulee olla seurakunnassa, mutta ei virkapastorin olemassaolo vähennä seurakunnan yleisen pappeuden arvoa enkä pidä ihanteena että seurakunta tulee jumalanpalvelukseen katselemaan kun pappi touhuaa koko palveluksen.
Liturginen jumalanpalvelus on palvelus jossa kaikki tekevät. Jo Paavali kuvailee asian näin. 1500-luvun reformaattorit halusivat korostaa tätä, haluaisin nähdä sellaisen eetoksen edelleen kirkossa. Katolinen kirkko onkin mukavasti inspiroitunut reformaation hengestä näissä kysymyksissä. Toivottavasti protestantismi ei harhaudu liian kauas juuriltaan tässä korkeakirkollisuuden paluussa muotiin.
Hyvin sanottu! Ehkäpä korkeakirkollisuus on muodostunut jonkinlaiseksi vastavedoksi lepertelylle, eli vähän ojasta allikkoon tyyliä?
Tätä minäkin olen ajatellut.