Diakonaatti tähän kai tulee korvaajaksi, ilmeisesti. Kiinnostavaa seurata millaiseksi ev.lut. diakonaatti muodostuu. Naisille olisi kirkossa työtä diakoneinakin, siis ei ainoastaan tämän tehtävän nykymerkityksessä, kirkollisena sosiaalityöntekijänä, vaan muissakin perinteisissä naisdiakonien tehtävissä, niidenhän ei tarvitse eikä pidä olla samanlaisia kuin miesdiakonien tehtävät.
Olen katolilaisena tottunut siihen, että miesten pappeus on niin vahva ettei sitä horjuta jos naiset avustavat ehtoollisella ja jakavat ehtoollista. Miesten pappeus ei ole vaarassa sen vuoksi että naiset avustavat alttarilla. Suomessa ei katolisessa kirkossa juurikaan nähdä naisia avustamassa alttarilla ehtoollisen valmistelun aikana, itse ulkomailla pidin sitä aivan tavallisena käytäntönä. Tietenkin nämä traditionalistit ovat sitä mieltä että se on V2 hapatusta, mutta minä olinkin katolilainen joka ihan arvostin ja pidin Vatikaanin II kirkolliskokouksen linjoista.
Nykyisen paavi Leon yliopisto-opettaja, joka ilmeisesti on opettanut paaville ainakin Raamatun tulkintaa, on yhdysvaltalainen sisar/nunna, Dianne Bergant, CSA | Catholic Theological Union. Hän kertonut silloisesta Robert Prevostista opiskelijana. Katoliset naiset eivät opeta jumalanpalveluksessa, liturgisissa kokoontumisissa, mutta ei ole mikään V2 uutuus että varsinkin sääntökuntalaisnaiset opettavat yliopistoissa tulevia pappeja.
Olen ymmärtänyt että Suomessa konservatiivipiireissä ei varota naisten ehtoollisavustamista varsinaisista teologisista syistä vaan siksi että siitä tulee mielleyhtymiä naisten pappeuteen ja nykyisessä tilanteessa tällaiset mielleyhtymät eivät ole toivottuja.
Joka tapauksessa, suomalaiset naiset ovat korkeasti koulutettuja, myös teologiassa. Osa heistä ei vakaumuksen vuoksi halua papiksi. Heillä pitäisi olla oikeus tehdä kirkossa vakaumuksensa mukaisia asioita. Siksi toivon diakonaatin kehittymistä.
Joo, ja ajatellaan heräävän hämmennystä siitä mikä on yhteisön linja naispappeuteen, ja kaikkein konservatiivisimmat saattaisivat jäädä pois ja mahdollisesti seurakunnallisesti kodittomiksi. Tällaista perustelua ainakin mulle on joskus esitetty. Se ei huomioi sitä, että myös ehtoollisavustamisen rajaaminen sukupuolen perusteella ilman kunnon perusteluja voi olla asia, joka karkottaa joitain osallistujia yhteisöstä pois. (Asia olisi toinen, jos maallikkoja ei ylipäätään hyväksyttäisi ehtoollisavustajiksi, kuten nähdäkseni LHPK ainakin pääsääntöisesti ajattelee.)
Käsittääkseni perinteisesti maallikot eivät voi jakaa ehtoollista, HPE. Vapaat suunnat saaneet aikaan tämän maallistuneen muutoksen. luulisin.
Vanha luterilaisuudessa täytyi olla papiksi vihitty ja erotettu, joten maallikko mieskään ei voisi olla eikä ollut.
Nyt papiksi vihitty nainen voi taas olla ehtoollisen toimittaja, kunhan mielellään itsekin uskoo ja oikein toimittaa.
Ihmettelen wanhoillista suhtautumista naispuolisiin ehtoollisavustajiin! Ei ollut mikään ongelma katolisessa kirkossa Englannissa eikä Sveitsissä - ainakaan muinaisella 80-luvulla…
Sama täällä. Tarkasti rajaten vain ehtoollisrukoukosten ja asetussanojen lausuminen on papillisia hommia. Myös jakamiseen on osallistuttava ainakin sen papin joka rukoukset ja asetussanat lausui. Enkä ole ihan varma oliko tätä niin wanhoillista käsitystä, ettei maallikko saisi avustaa valmistelussa, edes Lutherilla. Tosin silloin oli katolisessakin kirkossa tiukemmat säännöt.
Jotenkin tuntuisi että ehtoollisen valmistelussa (tarkoitan perinteisen alttaripalvelijan tehtäviä, en papillisia tehtäviä) Lutherkin saattoi hyväksyä maallikkoavustajat, mutta varsinaisessa kirkkokansalle jakamisessa ei. Lisäys: kurkkailin vähän nettiä, ja vaikuttaa siltä että saattaa olla juuri toisinpäin. Valmistelu ja tietysti siunaaminen pappien hommaa ja jakamisessa avustaminen myös maallikoille mahdollista.
Onko jollain tästä varmaa tietoa?
Sleyllä pappi sanoi että maallikkonaisten avustajuudelle ei ole mitään teologista estettä, vain tuo mielikuvien välttäminen.
Saksalaisessa Kirche heute -julkaisussa vuonna 2016 kirjoitetaan näin.
Worin sich jedoch alle Protestanten einig sind, ist die Frage, welche Vollmacht erforderlich ist, um eine Abendmahlsfeier halten zu können. Während die traditionellen Kirchen seit Anbeginn der Christenheit davon überzeugt sind, dass es dazu einen geweihten Amtsträger braucht, ist das nach protestantischer Auffassung nicht nötig. Jeder kann es, wenn es auch um der Ordnung willen nicht jeder soll. Entsprechend werden auch Priester- und Bischofsweihe grundsätzlich abgelehnt (siehe Kirche heute, Nr. 10/2016, S. 12f.).
Google käännös:
Kaikki protestantit ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, mitä valtuutusta pyhän ehtoollisen jakamiseen tarvitaan. Vaikka perinteiset kirkot ovat kristinuskon alusta lähtien olleet vakuuttuneita siitä, että vihitty pappi on välttämätön, protestantit eivät pidä tätä välttämättömänä. Kuka tahansa voi jakaa pyhän ehtoollisen, vaikka järjestyksen vuoksi kaikkien ei pitäisi. Näin ollen myös pappien ja piispojen vihkiminen hylätään lähtökohtaisesti (ks. Kirche heute nro 10/2016, s. 12–).
Pappien ja piispojen vihkiminen ei ollut luterilaistenkaan mielestä välttämätöntä, sillä pappi ei heidän mielestään eronnut maallikosta olemuksellisesti. Hänellä oli kirkkojärjestyksen mukainen tehtäväksianto hoitaa ehtoollinen, mutta hänen pappeutensa ei tuonut ehtoolliseen mitään sellaista “lisäarvoa” mitä maallikoitten yleinen pappeus ei olisi voinut tuoda.
Jos en nyt aivan väärässä ole niin Helsingissä sekä Hekl:llä (Kansanlähetys) että Sley:llä on maallikkoehtoollisavustajia ja on ollut iät ajat. Ihan nimeltä voisin mainita, mutta ei tietenkään tässä.
Olen kyllä juurikin samalla kannalla kuin @krysostomos. Ensimmäisessä katolisessa hiippakunnassani 2010-luvulla oli messupalvelijoina yhtälailla tyttöjä kuin poikia. Naiset maallikkoehtoollisavustajina olivat arkipäivää ja naisluostareissa tietysti nunnat ja sisaret avustavat ja palvelevat alttarilla paljonkin, ei papillisissa tehtävissä vaan messupalvelijan tehtävissä.
Hauska huomata olevansa pöyristyttävän liberaali edes jossain asiassa.
Harmi jos tarve erottua naispappeuden vastustajiksi johtaa siihen että naisten maallikkoavustajuuskin jää syrjään. Toki, jos on tarkoitus mennä ortodoksiseen suuntaan, niin sitten maallikkoavustaminen jää miehille.
Tekstissä näytettiin puhuttavan käytännössä ehtoollisen asettamisesta, ei jakamisesta. Ajatus pitää ainakin Suomen ev. lut. kirkon osalta paikkansa.
Suomen ev. lut. kirkon virallisen opin mukaan kuka tahansa saa asettaa ehtoollisen, nimittäin hätäehtoollisen saa jakaa kuka tahansa kristitty, jos pappia ei ole saatavilla. Hätäehtoollisista on Suomen virallisessa kirkollisessa lainsäädännössä määrätty 1800-luvulta asti, ja perustelun on katsottu tulleen Lutherilta. Taustalla on oppi, jonka mukaan ehtoollisen pätevyys tulee Jumalan sanan kautta, jonka johdosta pätevä ehtoollinen ei vaadi asettajaltaan yleistä pappeutta kummempaa pappeutta. Kirkon järjestyksen takia maallikoiden toimittamia ehtoollisia ei toivota laajemmin, mutta maallikonkin toimittaman ehtoollisen katsotaan ev. lut. kirkossa virallisen opin mukaan voivan olla täysin pätevän ehtoollisen. Katoliset ja ortodoksit opettavat tästä asiasta eri tavalla, eivätkä opeta, että maallikko saisi asettaa ehtoollisen missään tilanteessa.
Tuo kirjoitus toi itselleni mieleen kysymyksen, että eikö monissa ev. lut. kirkon paikallisseurakunnista nykyisin naispappeuden kannattajat ja vastustajat kokoonnu kuitenkin kirkkoon viikoittain messuihin ja samalla myös rukoilemaan yhdessä? Ymmärtääkseni tuollainen tilanne on nimenomaan yleinen nykytilanne tällä hetkellä Suomen ev. lut. kirkoissa. Sitä vain ei kukaan penkistä ääneen erikseen korosta, että onko naispappeuden kannattaja vai vastustaja. Mutta kyllä aika isossa osassa messuista osallistujajoukosta löytyy sekä naispappeuden kannattajia että sen torjuvia.
Tiukan linjan torjujat (kuten minä ) katsovat tapahtumakalenterista etukäteen ketkä ovat liturgina ja avustajana.
Sen verran erikoinen asia minulle tämä naispappeus on. Ensimmäistä kertaa jäsenenä seurakunnassa jossa ihmiset laajasti hyväksyvät naispappeuden.
Avustavan naispapin messuissa on jo melko erikoista käydä, mutta toisaalta, maallikkonaisten alttarilla avustaminen ei ole minulle ongelma.
En usko että kantani tulee kauheasti muuttumaan. Asiaan voi tietysti jollain lailla tottua ja turtua.
Pakkohan minun tähän jotenkin turtua, jos loppuelämä on tätä, eikä mielipide harhasta muutu.
Joka tapauksessa, epäjohdonmukaisuudesta huolimatta, tai ehkä sen vuoksi, tässä seison enkä muuta voi.
Itsepä olen julistanut myös tällä foorumilla että en ole yhdenkään kirkkoni kanssa ollut täysin samaa mieltä. Nyt pitää niellä oma lääkkeensä.
Löytyy kaikenlaisia. Naispappeuden torjujia todennäköisemmin toki löytää messusta, jossa on miespappi, mutta voi olla ja on myös monia erilaisia syitä sille, miksi naispappeuden torjuvakin voi olla silti läsnä messussa, vaikka suhtautuisi naispappiin kuten keneen tahansa maallikkoon.
Rukousyhteys ainakin toistaiseksi on laajasti olemassa. Ja on jatkossakin, elleivät jotkut ala ihan tahallaan pitää sellaisia esirukouksia, jotka ajavat osaa kirkossa kävijöistä väistymään jumalanpalveluksista. Provosoivaa toimintaa osana esirukouksiakin pieni osa papistosta on alkanut harrastaa, mutta se on vielä ollut suhteellisen harvinaista kuitenkin. Mutta olen kuullut joitain tapauksia, joissa vuosikymmeniä viikoittain jumalanpalveluksissa käyneillä viimeinen niitti, joka on katkaissut jumalanpalveluksessa käynnin lähikirkkoon, on ollut nimenomaan se, jos joku on alkanut pitää sellaisia esirukouksia, joihin ei voi yhtyä.
Ehtoollisyhteys on vaikeampi kysymys. Ehtoollinen on yhteydenkin ateria, mutta juuri se jakaa silti kristikuntaa laajasti, osin jo Uuden testamentin opetusten johdostakin, jotka varoittavat puolestaan ehtoollisen vääränlaisesta vietosta.
Olen ollut tilanteessa, jossa kuoleva tarvitsi ehtoollisen ja pappia ei ollut saatavilla. Tällöin puhelimitse tavoitettu pappi kehotti minua toimittamaan hätäehtoollisen. Näin sitten toimittiin Jumalan sanaan luottaen.
) katsovat tapahtumakalenterista etukäteen ketkä ovat liturgina ja avustajana.