Nämä ovat herkkiä, vaikeita ja mutkikkaita asioita. En usko, että “jokainen tulee uskollaan autuaaksi” (tuskin sinäkään tarkkaan ottaen tuon “suvaitsevaisen” latteuden mukaisesti uskot). Silti en katso itse kuuluvani tuohon joukkoon, jota boldaamassani tekstissä kuvaat. Minä en sinänsä tunnusta mitään muuta näkymätöntä kirkkoa kuin sen Ecclesia triumphansin, joka on jo jättänyt taakseen niin maisen kilvoituksen kuin purgatoriuminkin vaivat ja joka viettää päättymätöntä pääsiäisjuhlaa Isänmaassa. Siihen kilvoituksemme tietysti tähtääkin. Uskon, että tässä ajassa varmin tie voittoon on vaeltaminen katolisen kirkon helmassa ja vieläpä että jokainen pelastuva on tietäen tai tietämättään, näkyvällä tai näkymättömällä tavalla yhteydessä (näkyvään) katoliseen kirkkoon. Tässä tiivis oppihistoriallinen kertaus extra ecclesiam nulla salus -opista sellaisena kuin sen ymmärrämme.
Minusta on vahvoja perusteita uskoa, että useimmat vilpittömästi ja hyvässä uskossa Kristusta seuraavat pelastuvat riippumatta siitä, kuuluvatko he tässä ajassa näkyvällä tavalla katoliseen kirkkoon tai eivät. Siksi minulle ei tuota suuria vaikeuksia myöskään puhua Vatikaanin II kirkolliskokouksen tapaan “erossa olevista veljistä [ja sisarista]”. Tätä puheenpartta sovellan myös tällä palstalla oletusarvoisesti kaikkiin jäseniin (@timo_k :n tietysti pois lukien).
Vaikka Vaticanum II tuli mainittua, ei tässä silti ole kyse mistään tuon konsiilin keksimästä uutuudesta, vaikka jotkut niin ilmeisesti kuvittelevat. Ennen konsiilia oltiin toki huomattavasti varovaisempia sanankäänteissä, mihin käytäntöön olisi sivumennen sanoen mielestäni syytä palata takaisin. Mutta asiallisesti puhuen ei siis kirkossa ole koskaan opetettu kirkon näkyvän yhteyden ulkopuolella olevien väistämätöntä kadotusta. Ei Trentokaan sellaista opettaunut. Loppuun pari kappaletta pyhän Pius X:n katekismuksesta (1912), joka tietenkin seuraa trentolaista opetusta tästä aiheesta:
29 Q. But if a man through no fault of his own is outside the Church, can he be saved?
A. If he is outside the Church through no fault of his, that is, if he is in good faith, and if he has received Baptism, or at least has the implicit desire of Baptism; and if, moreover, he sincerely seeks the truth and does God’s will as best he can such a man is indeed separated from the body of the Church, but is united to the soul of the Church and consequently is on the way of salvation
30 Q. Suppose that a man is a member of the Catholic Church, but does not put her teaching into practice, will he be saved?
A. He who is a member of the Catholic Church and does not put her teaching into practice is a dead member, and hence will not be saved; for towards the salvation of an adult not only Baptism and faith are required, but, furthermore, works in keeping with faith.