Näkymätön kirkko

Oppi
81

Kannattaa tutustua kirkkohistoriaan.

Kenenkään uskoa tai persoonaa moittimatta, tuon julki johtopäätökseni,
meillä luterilaisilla on erilainen suhde Kristukseen kuin vanhoiksi itseään sanovien kirkkojen edustajilla.

Käytän sanaa elävä suhde Kristukseen.

Puheet (toisessa ketjussa) siitä, että “Ristiinnaulitseminen ei sinänsä ole tärkeä tapahtuma”,tekee minuun sellaisen vaikutelman, että Kristuksen sovitustyö subjektiivisesti uskottuna ja koettuna ei ole kaikille kirjoittajille tärkeä.

Minulle ja varmaankin muille protestanteille se on kaiken A ja O.
“Ilman verenvuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta”.

Luterilaiset virtemme neuvovat koko ajan katsomaan - varsinkin epätoivon hetkellä - kärsivään Kristukseen, hänen haavoihinsa.

Tuntuu siltä, että toisille Kristus, “minun syntivelkani maksaja” ei ole läheskään niin tärkeä kuin kirkko.
Kirkko on ikään kuin noussut eräille Kristuksen tasolle - pahassa tapauksessa jopa ohitse - ken tietää?
Paavali kuitenkin sanoo “mies on vaimon pää¨, mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta…”. Kristus on pää.

Kunnia ja valta ei siis ole seurakunnan/kirkon, vaan Kristuksen. Edestämme uhrattu Karitsa on yksin kunnian arvoinen, ilman häntä ei ole mitään.

Usein nostetaan esiin esim. piispoja “salaisuuksien taloudenhoitajina” korkealle. Emmehän me enää elää mysteereissä, vaan julki tulleen totuuden valossa. Hän on Kristus.
Sovinnon salaisuus toisin jää osaksi selvittämättä, mutta julkinen se on silti jokaiselle kristitylle: Se on tämä:
“Jeesus Kristus meidän edestämme”. Se on julkinen totuus, ei mysteeri,
Sen totuuden varassa lepää kaikki.
Se on täälläkin ihan jokaisen kristityn suussa, sillä on lemassa “kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, valittu sukukunta…” - kaikki ne, joille Herra on antanut uuden sydämen. (Hes 36:26).

Minä näen ihan selvän eron.
Toiset puhuvat Kristuksesta, toiset kirkosta ja sen kunniasta.

Koska tällainen rajalinja on olemassa, herättää käsitemaailman erilaisuuden takia närää esimerkiksi määritelmä “Näkymätön kirkko” - mikä sinänsä ei ollut muuta kuin välinen korostaa uskon tärkeyttä.
Ilman uskoa ei näet voi yksikään ihminen olla elävänä oksana Kristus-viinipuussa.
Huononkin oksan puhdistaa (leikkaa varkaista eli rönsyistä) viinitarhan isäntä eli Jumala itse.
Hän tekee työn. Ei sitä tee oksa itse omalla kilvoittelullaan.

Tunnen, että me protestantit saamme jonkun verran ylenkatsetta.
Me kuitenkin puhumme Kristuksesta, Alfasta ja Omegasta.
Niin sen piti ollakin, ja niin se alussa oli.

3 tykkäystä
82

Joo. Gutenbergin inkunaabeleista ei seurannut Raamattujen räjähdysmäinen leviäminen kaiken kansan keskuuteen; itse asiassa edes reformaation kansankielisyysinnostus (kansankielisiä raamatunkäännöksiä sinänsä oli kauan ennen reformaatiotakin - ja ihan kirkon tieten ja luvalla) ei johtanut Raamatun ilmestymiseen jokaiseen tölliin. Vasta 1700-luvun lopulta alkaen, lähinnä kai skotlantilaisperäisten raamattuseurojen vaikutuksesta, Bibliat alkoivat yleistyä kansan keskuudessa. Eli kristikunnan kaksituhatvuotiseen historiaan suhteutettuna se aika, jona Raamattu on kuulunut jokaisen kristityn käteen, on hyvin lyhyt.

4 tykkäystä
83

En halua torjua viisasta kommenttiasi. Kiitos siitä sinulle.

Pakko meidän kai on myöntää, että Guttenbergista ja sitten reformaatiosta se alkoi. Kirjojen ja kirjapainotaidon leviäminen.

Taas tänään - Raamattuvuorista huolimatta - kristikunta vaipuu profeetan uskonnon pauloihin - koska ei tunne Raamattua. Tietämättämyydessään siihen lankeavat.

84

Aina hyvä neuvo.

On nähtävästi, jos kukaan ei ole ollut tai ei voi olla kristitty ilman Raamattua. Meillä vanhoilla kirkkokunnilla taas luku- ja kirjoitustaidoton, kehitysvammainen tai äärimmäisessä köyhyydessä eläväkin saa rauhassa nauttia Kristuksen rakkaudesta.

Ylivertainen viisaus herättää aina meissä kurjemmissa kateuden tunteita. Onneksi voimme ostaa pari anetta, jotta siitä huolimatta pelastuisimme.

1 tykkäys
85

@Isidor taisi rakentaa olkinuken minun teksteistäni, kuten teki @Timo K:kin…

En ole missään sanonut, ettei ihminen voi olla kristitty omistamatta Raamattua.
Kukaan areiolaisuuden vastustajakaan ei kuulu oikeastaan tähän yhteyteen.

On kysymys siitä, että sana on saatavilla ja luettavissa.
Uskon, että Jumalan tarkoitus on, että me opimme ja luemme Raamattua.
Eihän siitä ole haittaa hänelle, vaan Perkeleelle.
Se on sivilisaatiome kehityksen suoma siunaus. Yksi niistä.

86

Sinulta se varmasti jäi tekemättä! :slight_smile:

87

Eivät nuo viittaukset @Yxinkertanen vrt. @Yxi kertanen toimi, jos ei nimimerkkejä kirjoita oikein. Eikä niitä tarvitse itse kirjoittaakaan kuin korkeintaan muutama kirjain alusta, ja saa valita systeemin ehdottamista vaihtoehdoista sen käyttäjän, jonka haluaa viestissään mainita.

88

Yritän varovasti kommentoida tätä keskustelua, enkä suuntaa sanojani erityisesti keneenkään ketjuun kirjoittajista.
Olen samoilla linjoilla @Yxinkertanen nimimerkin kanssa, Jeesus usein puhui kirjanoppineista ja fariseuksista, jotka tuntevat kirjoitukset ja isien perinnäissäännöt, sekä pitävät näitä tärkeinä (jota varmaan ovatkin) .
Jeesus perusti seurakuntansa kalliolle, hän viittaa Pietariin, tämä on mielestäni “näkymätön kirkko”, joka koostuu monista Hänen seuraajistaan ja tämä seurakunta käy yli seurakuntarajojen, näin uskon.
Hän antoi meille myös tehtävän Matt. 28: 19, 20.
Paavali opastaa seurakuntia usein opillisista kysymyksistä ja kehottaa heitä jättämään kiistat, kuka on apolloksen, kuka kenenkin puolta, mutta kehottaa kaikkia suuntaamaan katseensa Kristukseen, sekä toimittamaan sitä tehtävää, jonka Jeesus antoi: " Työtä on paljon, mutta työmiehiä vähän". Rukoillaan siis, että Jumala kutsuu lisää työmiehiä, mihin parhaaksi näkee.

1 tykkäys
89

Kirjoitan tässä joutessani, en mielestäni kuitenkaan joutavia.

Me protesteeraajat olemme ymmärtäneet, että Kristus perusti kirkkonsa
sen tunnustuksen varaan: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika!"
Minun on helppo yhtyä @batos kauniiseen määritelmään: “yli tunnustusrajojen”.

Pelastukseksi koituu sydämen usko, ei se, minkä kirkon matrikkeliin nimi on
kasteessa piirretty.
Ei kannata kuitenkaan unohtaa esim Galatalaiskirjettä, jossa opin tärkeys tulee selvästi esille. Oppi on tie Kristuksen luo…

90

Tuossa on monta asiaa. Itse katson epätoivon hetkellä mieluummin esim. Kristus Kaikkivaltias -ikoneja, sillä kristityn toivo on siinä, että Kristus on voittanut kuoleman. Eihän hän ristillä riippuessaan lähettänyt kirkolle puolustajaksi ja pelastajaksi Pyhää Henkeä, vaan hän lähetti sen vasta voitettuaan kuoleman ja noustuaan Isän luo kirkkauteen.

Toinen seikka on se, että teet aivan käsittämättömän erottelun Kristuksen ja kirkon välillä. Kirkko ON Kristuksen ruumis maan päällä. Kristus itse perusti kirkkonsa ja antoi sille taivasten valtakunnan avaimet ja piispan viran. Kun kirkko on tehnyt päätöksiä, niihin tulee suhtautua samalla tavalla kuin jos kuulisi päätöksen suoraan Kristuksen suusta. Uskovalla ei ole mitään tietä Isän luo, jossa olisi ohituskaista kirkon ohitse. Usko on kirkon yhteistä uskoa eikä mitään “minä, mun Raamattu ja Jeesus” -uskoa, jossa pyhä, yhteinen, apostolinen ja katolinen kirkko voitaisiin sivuuttaa.

Pyhässä Raamatussa sanotaan, että: “Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.” (Ilm. 5:12) Koska kirkko siis on Kristuksen, siis Karitsan, ruumis maan päällä, pätevät kaikki nuo edellä mainitut seikat myös kirkkoon. Joka väheksyy tai pilkkaa kirkkoa, pilkkaa samalla sen perustajaa: Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa.

Mitä mysteereihin tulee, me elämme todellakin yhä mysteereistä ja mysteereissä. Usko on mysteeri, kaste on mysteeri, ehtoollisen salaisuus ja sen salaisesti vaikuttavat voimat ovat mysteeri. Jumala tuli ihmiseksi, kuoli ja nousi kuolleista ja täten ilmaisi itsensä ihmiskunnalle, kyllä, mutta miten tämä kaikki oli mahdollista ja tapahtui, on yhä meille mysteeri. Lääketiede ei osaa selittää hänen syntymäänsä - eikä hänen kuolleista nousemisensa ihmettä. Ne ovat pohjimmiltaan asioita, joiden mysteeri säilyy meille salattuna. Piispat on perehdytetty pyhien toimitusten toimittamiseen, mutta miten nämä sakramentit oikeasti vaikuttavat ja miten niiden pyhät mekanismit toimivat pysyy heillekin mysteerinä. He voivat toimittaa synnin katumuksen sakramentin (rippi) synnin syyllisyyden tuskissa kärsivälle ja nähdä hänen olonsa helpottuvan ja rauhan palaavan, mutta mihin se perustuu, säilyy itse toimituksen suorittavalle papillekin mysteerinä. Se, että Jumala vuodattaa tauotta ylitsevuotavaisesti armoaan kirkolleen, on valtava mysteeri, jossa uskovat elävät. Emme todellakaan voi sanoa, että “enää emme elä mysteereissä”. Kirkko on aina elänyt mysteereissä - ja mysteereistä. Ei auta kuin rukoilla, että tilanne säilyisi jatkossakin niin ja että Herra ei antaisi taivaallisten armon virtojen ehtyä.

1 tykkäys
91

Me olemme eri mieltä siitä, voiko kirkko mennä Kristuksen ja sanan yläpuolelle.
Minusta se ei voi, vaan siinä kohdassa se pahasti erehtyy.

En valitettavasti tunne mitään pyhiä mekanismeja…
Tunnen vain ristiinnaulitun Jeesuksen, minun syntieni tähden uhratun.
Sen Raamattu minulle todeksi todistaa.

“Jeesus mua rakastaa.
Raamattu sen ilmoittaa,
vaikka olen heikkokin,
hoitaa mua hellimmin…”

Sitten haluaisin sinulle kertoa, Timo K., että en tunne mitään
"Minä, Jeesus ja Raamattuni"-yhdistelmää.
Minua ei ole kastettu mihinkään Röllipeikon-luolaan, vaan Kristuksen kirkkoon.
Pyhä Henki on minut valaissut, ohjannut ja pitänyt uskossa.
Sillä tiellä olen.

1 tykkäys
92

Kenen kanssa olet tuosta erimieltä? Minä en ole ainakaan koskaan asettanut Kristuksen kirkkoa Kristuksen yläpuolelle. Sen sijaan minusta tuntuu, että jotkut kuvittelevat pääsevänsä Kristuksen luo välittämättä hänen kirkostaan; sen opista, käytännöistä ja traditioista. Sellainen on itsensä asettamista Kristuksen osoittaman pelastustien ulkopuolelle ja jättäytymistä omien tulkintojen varaan.

2 tykkäystä
93

Ihmeen paljon puhutaan kirkosta, mutta ei sanaakaan Kristuksesta, siitä mitä hän teki puolestamme, vielä vähemmän elämästä hänen kanssaan.
Siihen on kiinnitetty huomiota.

Pelastuksen tuo usko Kristukseen, ei usko kirkkoon ja sen erinomaisuuteen.
Kristus on kirkon Herra.

Jos tarkoitat vihjauksellasi minua, en ole sanonut, että sanaa ja armoa olisi kirkon ulkopuolella.

1 tykkäys
94

Kristuksen ja hänen kirkkonsa asettaminen vastakkain on hölmöä.

3 tykkäystä
95

Kyllä kyllä. Kirkko on Kristuksen mystinen ruumis. Sitä paitsi: “Habere non potest Deum patrem qui Ecclesiam non habet matrem”…

2 tykkäystä
96

Henri kardinaali de Lubac voisi kommentoida tuohon kriittisesti…

97

Lubacit ja muut V2:n takapirut saavat minun puolestani kommentoida niin kuin haluavat.

98

Lubacin Corpus mysticum on kyllä aika kiinnostava.

99

Hyvä ajatus!
Mielestäni kysymys ei ole edellä vastakkainasettelusta,
Minun tarkoitukseni se ei ainakaan ole.

Ei varmaan Paavalinkaa tarkoitus korostaessaan, että Kristus on seurakunnan pää. Ef 5:23.

Kun on kristittyjä monista eri yhteisöstä, eikö olisi parempi jättää omasta yhteisöstä kerskaaminen ja puhua siitä, mitä elämä Kristuksessa on?
Senhän pitäisi olla se tärkein.

Kun sanotaan, että Kristuksen ristiinnaulitseminen ei ole merkittävä asia,
tulee aika kummallinen olo sellaista vähättelyä lukiessa.

1 tykkäys
100

Niin, Kristus on kirkon pää ja kirkko on Kristuksen ruumis, todellisella tavalla.

Kristuksen ristinkuolemaa ei pidä väheksyä. Kaikki yksipuolisuus on omiaan johtamaan heresiaan.