Keskustelua Jumalanäidin merkityksestä kristinuskossa. Aiheina mm. hänen ikoninsa, ilmestyksensä ja hänelle osoitetut esirukouspyynnöt.
Lokakuu on ortodokseillelkin Jumalanäidin kuukausi. Käy vilkaisemassa hänelle omistettua kotisivua osoitteessa http://mariatta.omasivu.fi/
Mikä on prtodoksinen kirkko, johon sinä kuulut?
Suomen ortodoksinen kirkko.
Aiemmin kirjoittamani pieni artikkeli aiheesta. Älkää repikö pelihousujanne, please!
28.4.16 VETOOMUS JUMALANÄIDIN MAINEEN PUOLESTA !
Olen surukseni jo aiemmin todennut tietyntyyppisen protestanttisuuden piirissä ilmenevän todella negatiivista suhtautumista Neitsyt Mariaan, varsinkin hänen ilmestyksiinsä ja nykyiseen toimintaansa ihmisten parissa. Tästä sain ikävän muistutuksen katsoessani Sid Rothin Yliluonnollista -ohjelmaa, jonka aiheena oli tuleva maailmanhallitus ja yksi maailmanuskonto. Haastateltava, amerikkalainen herra, vaikuttaa äärimmäisen uskottavalta ja asialliselta, mutta mitä hän sanookaan kun keskustelussa tullaan siihen tosiasiaan, että myös muslimit kunnioittavat Neitsyt Mariaa… Tämän ilmiön hän näkee tietysti protestanttisten maailmanloppu- ja antikristusskenarioiden valossa eli NEGATIIVISENA, kristinuskon vääristymiseen johtavana ilmiönä. En sano, etteikö minunkin joskus aiemmin olisi ollut vaikea hahmottaa, mihin tämä muslimien Jumalanäidin kunnioitus mahdollisesti johtaa, mutta nyttemmin olen alkanut aavistella sen olevan osa kaikille maailman ihmisille annettavaa Jumalan kutsua löytää nimenomaan OIKEA kristinusko. Katoliset tämän jo hyvinkin ymmärtänevät, ortodoksien kanssa en aiheesta ole paljoa keskustellut. Nykyinen pakolaiskriisi voi tosin näyttää meille asiasta aivan uuden puolen: muslimien kääntymiset kristinuskoon Eurooppaan muuttonsa jälkeen.
Pyydän kuuntelemaan - jos aihe kiinnostaa - seuraavasta linkistä kohdan 16:55 alkaen (tai jo vähän aiemminkin). https://www.youtube.com/watch?v=HF9csEf5HCY
Sydämeeni todella koski kuulla, miten ja mihin sävyyn he Jumalanäidistä puhuvat… He ovat todella eksyksissä ja “haukkuvat väärää puuta”. Saman tapaan he uskovat väärään paaviin ja väärään profeettaan jne. Nämä ovat pahoja eksytyksiä, jotka vääristävät katsantokantoja vihamielisiksi vanhoja kirkkoja ja niiden opetusta vastaan. Hehän myös selittävät suuren osan Kirkon hartauselämästä pakanallisiksi tavoiksi ja vääristymiksi… Olen itse lukenut tuolla tavoin asiat selittävää protestanttista kirjaa siinä vaiheessa, jossa minun piti mahdollisimman rehellisesti käydä läpi oman kirkkoni opit - ja lopulta löytää sen järkähtämättömän luja pohja verrattuna protestanttisiin tunnustuskuntiin kirjavine ja “ihmeellisine” opetuksineen (mm. rapture). En kuunnellut ohjelmaa loppuun, joten en tarkkaan tiedä miten tarina kehittyi - en vain voinut kuunnella enempää.
Edellä mainitulla tavalla opettavien henkilöiden itsevarmuus asiastaan on kylläkin ihailtavaa, valitettavaa vain että pohja on niin laho, jopa mätä. Vain paholainen voi eksyttää uskovaa suhtautumaan Jeesuksen rakastettuun Äitiin tällä tavoin. Totta kai Jeesus kunnioitti omaa vanhempaansa, rakasti ja totteli - niin kuin Hän meillekin opettaa. Jumalanäidin halventaminen osana tiettyjen protestanttisten suuntien opetusta on karmea harhaoppi. Tietysti on myös paljon kunnioittavammin suhtautuvia protestantteja, mutta heistä en nyt puhukaan.
Vetoomukseni on: jos olette tekemisissä Neitsyt Mariaa halventavien ja hänestä väärin opettavien uskovien kanssa, yrittäkää oikaista heidän väärinkäsityksiään ! Se on suuri teko Jeesuksen ja Hänen kunnioitetun Äitinsä puolesta! Vaikka palaute näissä tapauksissa on usein aika masentavaa, siemen voi jäädä silti mieleen itämään. Jumalanäiti tulee ennustusten ja kaiken todennäköisyydenkin mukaan vielä kokemaan “maineensa palauttamisen” ja nyt me voimme olla pieniä apulaisia siinä suuressa muutoksessa… Muistakaa Ilmestyskirja 12: Nainen, jolla oli pukunaan aurinko… He, jotka lukevat eniten Raamattua, eivät koskaan näe tätä vertauskuvaa muiden kuin omien lasiensa läpi. Hämmästyttävää kyllä. Mutta vielä väärinkäsitykset oikenevat ja kaikki saavat mahdollisuuden Jumalanäidin kunnioittamiseen ja hänen pyhyytensä ymmärtämiseen. Samoin hänen apuunsa turvautumiseen, mikä on hienoa juuri meidän pienten ihmisten kannalta.
1 tykkäys
Tänään on Jumalanäidin Kaikkien murheellisten ilo -ikonin juhlapäivä. Sen kuva, selitys ja rukouksia löytyy osoitteesta:
http://www.ortodoksi.net/index.php/Jumalanäidin_Kaikkien_murheellisten_ilo
Sid Rothin Yliluonnollista-ohjelmasarja on kyllä sellaista roskaa, ettei sitä kannata kenenkään katsoa.
3 tykkäystä
Asenne, josta kirjoitin, on valitettavasti yleisesti levinnyt ja levittää myrkkyään tehokkaasti.
1 tykkäys
Tässäkin asiassa kannattaisi ensin miettiä, onko jotain roskaa suurempaa oman y h t e i s ö n silmässä, ennen kuin katselee sitä toisen yhteisön simmua.
Rothin väitteistä ja ajatuksista en tiedä.
1 tykkäys
Saattaa muuten olla, että olisi parasta perustaa tästä aiheesta erikseen ketjut hartaudenharjoittamista ja kriittistä puintia tai väittelyä varten. Aloitusviestistä tulee minulle sellainen fiilis, että tarkoituksena olisi puhua Maria-hurskauden harjoittajien kesken, jakaa vinkkejä ja kokemuksia yms. Mutta pelihousuviesti taas vie hommaa siihen suuntaan jossa väitellään Marian merkityksestä kristinuskossa.
1 tykkäys
Niinpä. Tarkoitus ei ole ollut aloittaa väittelyä, vaan asiallista keskustelua. Kokemus kuitenkin puhuu sen puolesta, että väittelyksi se kehittyy. Tästä syystä en aikanaan Maria-sivua aloittaessani ottanut kommentteja käyttöön. Ihmettelen itsekin, miksi nyt tein julkisemman aloitteen. Ehkä aika on kypsä. Eli aika on kypsä itsekunkin kirkon/lahkon/ suunnan käydä läpi se, mitä he ns. klassisesta kristinuskosta ottavat vastaan. Siitähän on kysymys: vastaanottamisesta tai hylkäämisestä. Ja pitäisi tarkkaan harkita, mitä hylkäämisestä voi seurata - ja on jo seurannut. Suuri osa kristinuskon kaaoksesta todennäköisesti johtuu liian individualistisesta lähestymistavasta kristinuskon perustotuuksiin. Itse tein ratkaisuni (ihan ajattelevana ihmisenä ja aika omapäisenäkin) silloin 36 vuotta sitten ja valitsin ortodoksisen kirkon. Ei siksi että kaikki sen opetus olisi minua miellyttänyt vaan siksi, että tiesin sen lujan pohjan kristinuskon alkuvaiheista asti, sen todellisen apostolisuuden. Saadakseni ottaa vastaan sen aarteet päätin hylätä omat aivoitukseni. Ratkaisu oli hyvä ja kannattava, eksyä ei ole sen koommin tarvinnut - näin sen koen.
Valitettavasti Jumalanäidin hylkäämisessä ei ole kysymys mistään yksittäisestä yhteisöstä. Olisi helppo tilanne jos niin olisi. Kysymys on jo satoja vuosia sitten tapahtuneesta suuresta virheestä, jonka seurausvaikutukset lähinnä protestanttisiin kristinuskon muotoihin ovat moninaiset ja kuviteltua paljon syvällisemmät. Ei ole kysymys vain siitä pyytääkö joku Neitsyen esirukouksia tai katselee hänen ikoneitaan… Tämä menee hyvin syvälle teologiaan - ja varsinkin kristologiaan. En ole teologi mutta olen tämän ymmärtänyt juuri harjoittaessani Maria-hurskautta. Ortodoksina tosin käytän tästä ilmaisua Jumalanäidin kunnioittaminen. Käytännön tasolla hartaudenharjoituksen eri muotojen kautta olen oppinut tuntemaan hänet, Jumalanäidin, henkilökohtaisesti. Samaa toivon kaikille kristityille. Tässä motivaationi.
Sid Roth ei liity varsinaiseen asiaan mitenkään. Satuin katsomaan hänen ohjelmaansa sen otsikon takia ja siellä tuli esille tämä kärjistynyt ja jopa hylkäävä suhtautuminen Jeesuksen äitiin.
Asiallisesti keskustellen luterilainen voisi Jumalanäidin merkityksestä kristinuskolle vastata, että häneltä Kristus sai lihan ja tuli ihmiseksi.
4 tykkäystä
Individualistinen lähestymistapa siihen, että “olen syntinen ja kadotettu ilman armoa” on kaiken uskomisen lähtökohta, ei se “että kuulun oikeaan kirkkoon ja olen osallinen sen ‘energiavoimista’”.
Kun puhutaan klassisesta kristinuskosta, mutta ei pidetä lähtökohtana sitä, mitä apostolit ovat opettaneet ja ensimmäiset kristityt pelastuksekseen uskoneet, tulee termistä helposti vain lyömäase.
Mariasta on tehty jotakin, mitä hän ei ollut, ei yksin hänestä vaan myös hänen äidistään ja Josefista.
Viimeksi asiaa on justeerattu vuonna 1856. Vuosiluku ulkomuistista.
Kaikki tämä on koitunut uskon tappioksi, koska oikea kuva Mariasta ja Jumalan armon vaikutuksesta on häivytetty kansanuskomuksen alle.
1 tykkäys
Huomaan, että on vaikea aloittaa keskustelua. Tieto alkukirkon vaiheista tradition valossa puuttuu osalta keskustelijoista lähes täysin. Pitäisi kai vain sanoa: menkää ja tutkikaa, mitä varhaiskirkko todella oli. Monet eivät välitä tai jaksa sitä tehdä. Mitä on siis tehtävissä keskustelun edesauttamiseksi?
Olen itse ollut luterilainen ja lukenut yo-tutkintoon tarvittavan uskonnonopetuksen kurssin niin hyvin, että tiedän ainakin sen mitä luterilaiselle sekä rippikoulussa että koulun uskontotunneilla opetetaan. Suurin osa tietoa lähtee sieltä 1500-luvun kieppeiltä eteenpäin. Ei siis voi olettaa, että keskiverto protestantti tietää juuri mitään kristillisen kirkon syntyvaiheista. He tuntevat Raamatun, mutta se ei riitä tietolähteeksi. Tämä yksinkertaisesti on tosiasia. Tälle ei voi mitään ennen kuin asiasta todella kiinnostuneet henkilöt alkavat kartuttaa tietomääräänsä huomattavasti ja tekevät sen vielä avoimin mielin ja sydämin - mikä lienee usein vaikeaa. Itselleni oli ilo löytää uutta ja samalla ikivanhaa tietoa kristillisen uskoni alkuvaiheista. Miksi se ei jotakuta kiinnosta, jää minulle arvoitukseksi.
Usko ja armo ovat varmasti jokaisen kristityn välttämättömät lähtökohdat tätä tietä* kulkiessa. On olemassa hyvin paljon hengellisiä apukeinoja, jotka vievät meitä eteenpäin tiellä kulkiessamme, ja niiden löytäminen voi olla iso ilo ja lohtu elämässä. En ymmärrä viittausta energiavoimiin, koska kirjoittaja ei määritellyt minkätyyppisen uskonnon energiavoimista on kysymys. Ortodoksisuudessa energiavoima on Pyhä Henki. Tämän Kolminaisuuden yhden Persoonan toiminnasta on meillä hyvin paljon selventävää opetusta löydettävissä eikä sitä ole “vanhoissa kirkoissa” millään tavoin unohdettu. Tietoa itsessään en palvo, mutta kyllä oikean tiedon merkitys ennakkoluulojen poistajana on valtavan suuri.
Kristologiaan kannattaa perehtyä syvällisesti, siitä on olemassa loistavaa ortodoksista teologista opetusta. Olen aivan samaa mieltä, että siinä ollaan uskomme keskeisimpien asioiden äärellä. Tähän liittyy Neitsyt Marian arvonimi Jumalansynnyttäjä - ei siis pelkkä Kristuksensynnyttäjä. Kannattaa palata puolitoistatuhatta vuotta taaksepäin ja alkaa tutkia, mitä silloin hyvin pian apostolisen ajan jälkeen opetettiin ja miten opetus ekumeenisissa kirkolliskokouksissa muotoiltiin. Jos tämä kaikki ei kiinnosta, on vaikea ymmärtää, miten ko. henkilö voi arvioida Kirkon alkuperäistä opetusta ja hylätä sen, kun ei siihen ole tutustunut.
Kristinuskon alkuvaiheita tarkasteltaessa voidaan käyttää myös luonnollista logiikkaa. Jokainen ymmärtänee, että Jeesuksen äiti Maria oli keskeinen hahmo Jerusalemin varhaisessa kristittyjen yhteisössä. Apostolit nimenomaan kunnioittivat ja rakastivat häntä Herransa äitinä. Emme tiedä, miksi he eivät enempää hänestä kertoneet kirjoituksissaan, mutta tämä ei tarkoita, etteikö Marialla olisi ollut keskeinen ja autoritäärinenkin asema yhteisössään. Hän tosin eli tietojen mukaan syrjäänvetäytyvää elämää ja muutti mahdollisesti viimeisiksi vuosikseen asumaan Efesokseen apostoli Johanneksen kanssa, kenties vainoa pakoon. Näistäkin löytyy historiallisia viittauksia, mutta en nyt puutu siihen. On selvää, että absoluuttisen varmaa tietoa ei ole esitettävänä. Kuitenkin se yhteisö, joka Jerusalemissa eli uskomme syntyvaiheiden aikana, on tehnyt muitakin muistiinpanoja kuin Raamattuun liitetyt kirjeet. Osa on yksityistä, vaikkapa perheiden keskistä tietoa, osa nykyisin netistäkin luettavissa olevia julkisia kirjeitä (kuten Klemensin kirjeet). Niiden lukemisesta voisi vaikka aloittaa. Näitä ei tarvitse verrata Raamattuun, onhan ne jätetty sen ulkopuolelle, mutta myös niillä on oma todistearvonsa. Silmien aukaisua varten vaikka. Sen miettimistä varten, että Kirkon traditio on muutakin kuin se nykyisin tunnettu Raamatun kaanon, jonka Kirkko itse pitkien vuosisatojen kuluessa valikoi ja vahvisti noin 300-luvun loppupuolella. Luterilaisen uskonnonopetuksen saaneena tiedän, ettei näitä yksinkertaisia asioita ainakaan silloin 1970-luvulla kerrottu, jottei maallikkojen keskuudessa heräisi liikaa kiinnostusta noihin “hämäriin alkuvaiheisiin” (onhan olemassa jokunen tiedonhaluinenkin oppilas, oletan). Kun jonkun kiinnostus herää, niin voihan siitä sitten jatkaa ja löytää jotakin, joka sekottaa valmiiksi pureskellun uskomusjärjestelmän…
Teologeille: tiedän että te tiedätte enemmän ja paremmin, mutta nyt ei ole kysymys siitä. On kysymys Kirkon tradition kunnioituksesta: annetaan arvo niille, jotka olivat todistamassa juuri niillä paikoilla ja siihen aikaan, kun kristinusko alkoi kehittyä nykyiseen muotoonsa. Ei vain toisteta noin 500 vuotta vanhoja tulkintoja siitä kuinka kaiken olisi pitänyt olla. Kun tarkastelemme Jumalanäidin asemaa ja merkitystä, on olennaista tuntea Kirkon varhainen traditio. Ei pidä uskoa, että tuo traditio oli pakanallista sekasotkua, jolla pyrittiin ties mihin hämäriin päämääriin. Itse asiassa Kirkon opetus on tavattoman puhdasta ja jäsentynyttä, jos ottaa huomioon sen aikakauden maailman mahdollisuudet tiedon välityksessä ja tallennuksessa sekä pelkästään maantieteellisten välimatkojen aiheuttamat ongelmat ja “tietokatkot” (sekä asiaan pakosta kuuluneet erimielisyydet, joiden kautta uskon määritteleminen kävi välttämättömäksi). Pyhä Henki on ollut ohjaamassa kirkkoisien työtä, joka on mittava ja tutustumisen arvoinen kokonaisuus. (7 ekumeenisen kirkolliskokouksen päätökset, vaikkapa).
Katolisen kirkon dogmeihin en ota kantaa. Annan suuren arvon heidän mariologialleen, mutta en voi puuttua niihin dogmeihin, joita omassa kirkossani ei ole.
1 tykkäys
Keskustelusta ei yleensäkään tule mitään, ei ainakaan silloin, jos sattuu synteesi olemaan ikään kuin valmiina tai jos vastapuolen tietämättömyys on jo ennalta kirkossa kuulutettu.
Hankaluus on juuri siinä, että monenlaisten vaikutusten johdosta syntyneille käsityksille ja niiden pohjalle itäneelle traditiolle annetaan ilmoituksen sanan mukainen asema.
Sellaista on vaikea kaikkien hyväksyä. Sen ymmärtäminen on viisautta.
1 tykkäys
Et luultavasti tunne tämän foorumin meininkiä kovin hyvin? Tietämystaso toki vaihtelee, mutta täältä löytyy kyllä aika monta keskustelijaa jotka tietävät paljonkin sekä varhaisesta traditiosta että mariologiasta. Kovin yleisiä heittoja kannattaa välttää. “Keskivertoprotestantit” ovat vähissä. Toki ovat myös keskivertokatoliset ja -ortodoksit, sillä takuulla täällä keskustelevat heikäläiset ovat tavallista paremmin perillä kirkkonsa opetuksista.
1 tykkäys
Olen lukenut näitä kirjoituksia jo ensimmäisen fooruminne aikaan, joten en ihan tietämätön ole. Olen myös pyrkinyt välttämään kommentointia juuri siitä syystä. En vain voi muuten asiaa nähdä, koska itse olen ollut luterilainen ja tiedän, miten heitä opetetaan. Siitä jää valtava kuilu alkukirkon traditioon…ja varsinkin sen tradition sisäistämiseen, johon kuluu ehkä kymmeniä vuosia, tai vuosia ainakin.
En mitenkään pysty allekirjoittamaan sitä, että “monenlaisten vaikutusten johdosta syntyneille käsityksille ja niiden pohjalle itäneelle traditiolle annetaan ilmoituksen mukainen asema” olisi yhtä kuin ortodoksisen kirkon traditio, jonka pohjalta on parituhatta vuotta mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja kulttuuripiireissä noudatettu pääpiirteissään samaa oppia ja toimitettu samanlaisia liturgioita - niin samanlaisia, että voimme kieltäkin ymmärtämättä pysyä niissä mukana edelleen. Ortodoksisuuskin on jakautunut, mutta ei olennaisimmissa asioissa. Missään tapauksessa ei tuhansiksi tai kymmeniksituhansiksi ryhmiksi. En ole pettynyt kirkkoni opetukseen näiden 36 vuoden aikana: se on pitänyt minkä “lupasi”. ‘Tervehenkinen’ voisi olla yksi adjektiivi, mitä ortodoksisesta opista voisi käyttää. Ei liioittelua puoleen eikä toiseen, ja se jos mikä on turvallinen tie. Minulla kai sitten on tämä ortodoksisuuden synteesi, minkäs sille voi. En voi mennä uskonnolliseen valintamyymälään ja valikoida sieltä vain kaiken sen, minkä minua miellyttää henkilökohtaisesti.
Arkkipiispa Johanneshan oli aiemmin luterilainen ja suhtautui lämpimästi luterilaisuuteen koko ikänsä. Kirjassaan hän kuitenkin totesi, että opetus luterilaisuudessa on ihan hyvä, mutta siitä vain puuttuu niin paljon. Aika nasevasti sanottu. Nämä ovat niin isoja asioita, ettemme me yksityiset ihmiset niille mitään voi. Jokainen etsiköön tiensä… siksi olen kiinnostunut vastaamaan niille, jotka etsivät tietoa ja käytännön kokemuksia Jumalanäidin seuraamisesta. Siis siinä mielessä, että hän on myös “uskovien viisauteen Ohjaaja”.
2 tykkäystä
Jos meiltä luterilaisilta jonkun mielestä paljon puuttuu, on meillä kuitenkin tärkein, Jeesus Kristus ja usko häneen.
Raamattu ja apostolit opettavatkin vain Kristuksen seuraamisesta.
Ohjaajana Jeesus mainitsee Pyhän Hengen, samoin Paavali.
“Kaikki, joita Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia”. (Room 8:)
Sinänsä Maria on kaunis esimerkki siitä, mitä Jumala voi armossaan vaikuttaa nöyrässä nuoressa tytössä, joka jättäytyy yksin hänen johdettavakseen. Se on meille esikuvallisuutta.
Suokoon Jumala, etten tätä pelastustietä vaihda mihinkään muuhun.
1 tykkäys
Kiitos vastauksestasi, mutta kuten sanoin, olen kiinnostunut vastaamaan niille henkilöille, joilla on kysymyksiä esille tuomastani asiasta ja joilla on omakohtaisena pyrkimyksenä oppia ymmärtämään Jumalanäitiä uudella tavalla.
Pieni lisähuomautus, joka on sisällöltään täysin selvä ortodoksisen uskonopetuksen saaneelle: Neitsyt Maria on Pyhän Hengen Morsian. Pyhä Henki varjosi hänet ja puhdisti hänet suureen tehtäväänsä Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, synnyttämiseen ja kasvattamiseen. Samalla Maria sai Pyhän Hengen pysyvän voitelun ja voi näin ollen Hengen hänelle antamalla viisaudella ohjata maailmassa eläviä kristittyjä. Hänelle on annettu tällainen tehtävä, koska hän on ihmiskunnan edustaja Jumalan edessä ja rakastaa kaikkia ihmisiä, jotka ovat hänelle kuin lapsia. Ne, jotka etsivät hänen neuvoaan ja ohjaustaan, sekä rakkautta, saavat sitä. Olen itse tämän kokenut samoin kuin miljoonat kristityt kautta aikojen - ja saman kokevat edelleen monet nykyajan katoliset ja ortodoksikristityt. Puhun siis siitä minkä olen kokenut.
Maria tarvitsi Pyhän Hengen antamaa viisautta jo kasvattaessaan Jeesus-lasta ja nuorta Jeesusta. Ette kai usko, että Jumala olisi jättänyt hänet ilman siihen tarvittavaa viisautta? Maria oli kautta sukupolvien valmistettu ja kasvatettu Jeesuksen Kristuksen äidiksi, eikä häneltä puuttunut mitään hyvettä. Protestanttien usein esittämä käsitys Marian lähes sattumanvaraisesta valinnasta Jumalan Äidiksi on suorastaan järkyttävä, ja tietääkseni Martti Luther ei sitä suinkaan edustanut. Kysymys on myöhempien aikojen lisäilystä tai pikemminkin totuuden riisumisesta. Ei kai enää koskaan ole jäljitettävissä henkilöä/henkilöitä, joka alkoi riisua Jumalanäidin kunnioitusta pois kristinuskosta - Luther tai hänen oppiveljensä eivät sitä kuitenkaan tehneet. Jossakin vaiheessa, ties mistä agendasta johtuen, tämä suuntaus oli alkanut yleistyä ja on tehnyt pahaa tuhoa perinteisen kristinuskon opetukseen. Kysymys on monitahoisesta vaikutuksesta, jonka monitahoisuutta ei voi ymmärtää ennen kuin on sisäistänyt kristologisen opetuksen täyteydessään.
1 tykkäys
Ihan kaikin mokomin.
Anteeksi. En halua olla estämässä viestiäsi niille, joille haluat viestittää.
Vastasin vain, koska kommentoit tekstiäni
Minulla on juuri tässä edessäni Martti Lutherin opetusta Mariasta ja samoin Anja Ghisellin artikkeli “Neitsyt Maria”. kirjassa “Johdatus Lutherin teologiaan”.
Olen ihan tyytyväinen niihin. 
Pyhä Henki on jokaisen uskovan kristityn saama lahja, opettaja, lohduttaja, ohjaaja - sellaisen ihmisen, joka on syntynyt vedestä ja Hengestä. Hän on pantti