Siis tarkoitat kai muistokirjoitus tai paikka mihin ruumis laskettiin heti fyysisen kuoleman jälkeen tms. sillä Marian ruumis ei ole haudassa.
Itse en ainakaan ole halunnut kinastella tuomalla esiin vanhoja lännen kristittyjen tarinoita. Kauan sitten tapahtuneilla asioilla on usein monta puolta.
Ihmisten on tapana siirtää eteenpäin sitä tarinan puolta joka koskettaa itseä eniten.
Ei näistä tarvitse riidellä. Minä yritän ainakin vilpittömästi kirjoitella rauhallisesti, en koe ansaitsevani syytöstä kinastelusta, ainakaan tässä perimätietoasiassa. Onko lopulta merkitystä sillä kuoliko Maria Efesossa kodissaan vai Jerusalemissa, ja onko sillä merkitystä missä Maria ei matkustellut tai matkusteli ennen kuolemaansa.
Jos yksi tiesi hänen matkustelleen yhdessä paikassa, eikö voisi vaan olla uteliaan kiinnostunut kun toinen kertoo hänen matkustelleen myös toisessa paikassa.
Sama siihen missä tiettyjen apostolien kerrotaan olleen piispana, esim. Lasaruksen.
Eikö se ole vaan ad maiorem Dei gloriam jos Lasarus on ehtinyt Kyprokselta perustamaan seurakunnan vielä Galliaankin.
Kirkkoa ei tarvitse kenenkään omia, se on kakku josta saa aina uusia palasia, vene joka liikkuu kaikkialle ilman airoja ja peräsintä.
En nyt näkisi tätä kinasteluna. Itse ihmettelen sitä miksi dogmi on ortodokseille jotenkin vaikea sana. Jopa niin vaikea, että sekin on jo väärin, jos joku muu pitää ortodoksien 2000 vuotta noudattaman liturgian taustalla olevaa asiaa totuutena.
Tarkoituksena on ollut juurikin se, että asiaan ei oteta kantaa, koska ainakin erittäin suuri vähemmistö (jos ei kerran enemmistö, kuten olin kuvitellut) ei usko kuolemaan ennen taivaaseenottamista.
Lännessä suuren skisman alkamisen jälkeen tehdyt dogmit sitovat tietenkin vain roomalais-katolilaisia itseään. Ne eivät ole mikään yleinen totuus eivätkä tietenkään voi millään muotoa sitoa niitä, jotka eivät ole osallistuneet niiden muotoiluun ja päättämään niiden käyttöön otosta.
Kiinnostaisi tietää, milloin tuo Ave Maria rukous alkoi tai siis sen historia. Onko lähteitä saatavana? En näe Ave Maria -rukousta ongelmana, tietenkään.
Terve, Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi - enkeli Gabrielin sanat Marialle.
Siunattu sinä naisten joukossa, ja siunattu kohtuus hedelmä, Jeesus. - Elisabetin sanat Marialle.
Molemmat nämä löytyvät Luukkaan evankeliumista.
Tuo “Sinun armosi suojaan” eli latinaksi “Sub tuum praesidium”, vanhin tähän mennessä löydetty kirjoitettu rukous Jumalanäidille, on ortodoksisessa kirkossa edelleen käytössä oleva. Voi olla, että Enkelin tervehdys-rukous on sitä vanhempi, mutta siitä ei ole jäänyt kirjallista dokumenttia.
Ortodoksisessa kirkossa Enkelin tervehdys-rukous kuuluu näin: “Iloitse Jumalanäiti, neitsyt, armoitettu Maria, Herra on sinun kanssasi. Siunattu olet sinä naisten joukossa ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä, sillä sinä olet synnyttänyt sielujemme pelastajan.” Bysanttilaiset ovat siis huomattavasti laajentaneet tätä rukousta. Uudessa testamentissa enkeli sanoo nimenomaan iloitse, koska kreikaksi tervehditään siten.
Rukousta on alettu käyttää ko. muodossa 1400-luvulla, näin ainakin sanovat monet saksankieliset lähteet. Alkuosa (Raamatusta) oli olemassa aiemmin, oli käytössä joissain luostareissa. Loppuosa liittyy pyhän Marian esirukouksien ja läsnäolon pyytämiseen kuoleman hetkenä. Keskiajalta tunnetaan myös kirkkotaidetta, jossa p. Maria esiintyy kuolinvuoteessa olevan luona. (Esim. luostariveljen.) Koska Maria oli ollut lähempänä Jeesusta kuin kukaan ihminen, hänen apuaan rukoiltiin silloin. Sydänkeskiajalla oli olemassa paljon kansanhurskautta ja luostarihurskautta, monenlaisia rukouksia ja hymnejä Marian avusta kuolinhetkenä. 1500-luvun puolivälin tienoilla Ave Maria sitten virallistettiin paavin toimesta tähän muotoon. En katsonut niin tarkkaan silmiini sattuneista lähteistäni, mutta itse luulisin tämän kuolema-teeman voimakkaaseen suosioon varmaankin yhtenä osasyynä olleen ruttoepidemiat. Hyvin monet pyhät luostariveljet ja -sisaret rukoilivat varmasti hartaasti tällaisia ja tietenkin myös begiinit ja tavallisetkin maallikot.
Muitakin paljon vanhempiakin vakiintuneita ja suosittuja rukouksia -joissa pyydettiin Jumalansynnyttäjän suojaa- käytettiin tuohon aikaan liturgioissa ja muutenkin, mutta p. Marian esirukouksien pyyntö nimenomaan kuoleman hetkenä on Ave Marian erityisyys. Rukous on säilyttänyt suosionsa. Varmaan siksikin, kuoleman hetki on jokaisella joskus edessä. Hautajaisissa rukoillaan Ave Maria tietääkseni aina. (?)
Linkissä oleva “Sub tuum praesidium” on nykyäänkin suosittu rukous kansankielisinäkin versioina, mutta sehän on kuitenkin eri rukous, et ymmärtääkseni siitä kysynytkään. Se on toki hyvin, hyvin vanha ja sinällään todistus kirkon alkuajoista asti olevasta tavasta pyytää Jumalansynnyttäjän suojelusta.
Käytetään meilläkin:
Sinun turviisi pakenemme, pyhä Jumalansynnyttäjä. Älä hylkää rukouksiamme hädässä, vaan varjele meidät aina kaikista vaaroista, kunnioitettu ja siunattu Neitsyt Maria.
Hautajaisissa rukoillaan Ave Maria tietääkseni aina. (?)