Neitsyt Maria, Jumalanäiti

mariologia

#104

Mitä kaikkea historiallista tietoa on Jeesuksen äiti Mariasta, Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen?

Käsittääkseni hän lähti (yhdessä Maria Magdalenan kanssa?) Juudeasta muualle Rooman valtakunnan alueelle (Espanja? Turkki? Kreikka?) ja kuoli siellä.

Mitä hänen elämästään tiedetään?

Ilmeisesti Israelissakin, Jerusalemin alueella on jossain hiljainen hauta jota väitetään Marian haudaksi. En ole itse käynyt.


#105

Varsinaista historiallista tietoa näistähän ei ole. Luulisin että traditio puoltaa eniten sitä että Maria siirtyi Efesoon, asui siellä apostoli Johanneksen suojeluksessa ja kuoli erityislaatuisen kuolemansa siellä.
Siellä on myös pyhiinvaelluskohteena talo, jossa Marian väitetään asuneen.
Ranskassa elää kyllä sitkeä traditio jonka mukaan kolme Mariaa kävivät myös siellä. Ja miksei olisi käynyt kun apostoli Jaakobkin vietti pitkiä aikoja “maan äärissä” evankelioimassa Iberian niemimaata ja arvatenkin myös osia Pyreneiden pohjoispuolellla.
Marioiden Ranskan käynti voisi myös liittyä vainojen vuoksi kuumentuvaan tilanteeseen Efesossa tai sitten sekä pyhän neitsyt Marian että pyhän Maria Magdalenan aktiiviseen rooliin evankeliointityössä.
Joosef Arimatialaisen on arveltu olleen varakas liikemies jolla oli yhteyksiä Brittein saarille saakka, joten hän olisi voinut auttaa länteen suuntauvien matkojen järjestymisessä.


#106

Kristus uskoi Äitinsä Johannekselle ristillä, joten on oletettavaa, että hän asui tämän kanssa. Johannes asettui Efesoon ja siellä onkin paikka, jota pidetään heidän kotinaan. Jerusalemissa on olemassa Marian hauta.


#107

Kolmeen Ranskassa oleeseen Mariaan ei kuulu P. Neitsyt Maria, vaan he olivat Maria Magdaleena, Kloopaan Maria ja Maria Salome. Tähän sitten sekoittuu myös Betanian Maria, sillä Lasarus ja Martta myös yhdistetään Etelä-Ranskaan.
Samannimisiä henkilöitä on usein sekoitettu tai rinnastettu toisiinsa.


#108

Mariat ovat tosiaan sekoittuneet ja osa versioista puhuu myös neitsyt Marian lännen matkasta.
Se sopisi hyvin Espanjassa sitkeänä eläneen tradition kanssa että Maria ilmestyi maallisen elämänsä aikana p. Jaakobille Iberian niemimaalla. Ei sen välttämättä tarvinnut olla mikään täysin mystinen ilmestyminen.

No, itse suhtaudun näihin lähinnä hartaina kuriositeetteina, mutta olen kyllä sitä mieltä että ennenkin tehtiin matkoja eivätkä näiden henkilöiden, mikä kokoonpano nyt ikinä olikaan, matkat olisi olleet mitenkään erikoinen asia.

Ranskasta löytyy myös luola johon Maria Magdalenan kerrotaan vetäytyneen viettämään erakkoelämää ja p. Lasaruksen evankelioinneista kertoo moni tarina.


#109

Tavallisempaa on uskoa Marian kuolleen ennen taivaaseen ottamista.


#110

Jep.

Esimerkiksi Helsingin hiippakunnan julkaisemassa rukouskirjassa lukee 15.8. Autuaan Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen kohdalla näin (s. 380, rukous 267):

"Tänä juhlapyhänä näemme Marian ruumiineen ja sieluineen taivaassa, täydellisesti autuaana. Ilmestyskirja piirtää taivaalle naisen, joka on vaatetettu auringolla, kruunattu kahdellatoista tähdellä ja jolla on kuu jalkojen alla (Ilm. 12:1-2). Tämä nainen on Messiaan synnyttäjä. Kirkko näkee hänessä Neitsyt Marian. Hänen persoonassaan on edustettuna myös koko Jumalan kansa sekä Vanhan että Uuden tastementin ajoilta. Me kaikki odotamme sitä autuutta, josta Maria on jo tullut osalliseksi.

Kristikansa on aina uskonut, että Marian ruumis ei ole jäänyt kuoleman omaksi vaan että hänet on kuolemansa jälkeen otettu ruumiineen ja sieluineen taivaaseen. Vuonna 1950 paavi julisti tämän uskon kirkon viralliseksi uskonkappaleeksi eli dogmiksi. Ortodoksisessa kirkossa juhlan nimi on Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen."

Ja kun lukee vaikkapa sitä Pius XII:n apostolista konstituutiota vuodelta 1950, saa melkoisesti tulkita, ettei Maria olisi kuollut ennen. Pätkä löytyy samaisesta rukouskirjasta, s. 382-384, rukous 269. Laitan tähän joitain pätkiä, en jaksa kopioida koko tekstiä.

“He [pyhät isät ja suuret opettajat] todistivat erityisen selvästi, ettei juhlan aiheena ollut yksin se tosiasia, että autuaan Neitsyt Marian kuolevaiset jäännökset olisivat säilyneet turmeltumattomina, vaan myös hänen voittonsa kuolemasta ja hänen korottamisensa taivaan kunniaan, koska Äiti noudatti esikuvaansa, seurasi siis ainoan Poikansa Kristuksen Jeesuksen esimerkkiä.”

“Pyhä Johannes Damaskolainen, joka erottuu kaikista muista tämän tradition syvällisenä todistajana, tarkastelee Jumalan Äidin ruumiillista taivaaseen ottamista hänen muiden ansioittensa valossa ja huudahtaa voimakkaasti ja kaunopuheisesti: ‘Hänen, joka oli synnyttäessään säilyttänyt neitseytensä loukkaamattomana, täytyi myös säilyttää ruumiinsa turmeltumattomana kuoleman jälkeen.’”

“Pyhä Germanus Konstantinopolilainen ajatteli, että Jumalan Neitsytäidin ruumiin säilyminen turmeltumattomana ja hänen taivaaseen ottamisensa eivät ainoastaan sopineet yhteen hänen jumalallisen äitiytensä kanssa, vaan myös hänen neitseellisen ruumiinsa erityisen pyhyyden kanssa”

“Toinen vanhan ajan kirjoittaja vakuuttaa: ‘Kristus, meidän Vapahtajamme ja Jumalamme, elämän ja kuolemattomuuden lahjoittaja, antoi elämän takaisin Äidilleen. Kristus teki hänet, joka oli hänet synnyttänyt, itsensä kaltaiseksi ruumiin turmeltumattomuudessa ikiajoiksi. Kristus herätti hänet kuolleista ja otti hänet vastaan vierelleen tavalla, jonka hän yksin tuntee.’”

“Tällä tavalla kunnioitettava Jumalan Äiti, joka oli salaperäisesti yhdistynyt Jeesukseen Kristukseen iäisyydestä saakka ennalta säädetyllä ‘yhdellä ja samalla asetuksella’, hän, joka oli tahraton sikiämisessään, puhdas Neitsyt jumalallisessa äitiydessään, jumalallisen Lunastajan, synnin ja kuoleman voittajan jalo seuralainen, sai lopulta kruunata suuruutensa voittamalla haudan katoavaisuuden. Hän voitti kuoleman, kuten jo hänen Poikansa oli voittanut, ja hänet korotettiin sieluineen ja ruumiineen taivaan kunniaan, missä hän säteilee kuningattarena Poikansa oikealla puolella, hänen, joka on iäisyyksien kuolematon Kuningas.”


#111

Toisaalta kyllä itse dogmin julistustekstissä varotaan visusti ottamasta kantaa siihen, kuoliko Neitsyt Maria vai ei. Sanamuoto on “Immaculatam Deiparam semper Virginem Mariam, expleto terrestris vitae cursu, fuisse corpore et anima ad caelestem gloriam assumptam.” Tuo lihavoitu suomeksi suunnilleen “maallisen elämänsä päätyttyä”, mikä voidaan tulkita molemmilla tavoilla.

Munificentissimus Deus 1950, koko teksti latinaksi


#112

Tämä on viisaasti tehty dogmin sorvaamisen yhteydessä. Marian kuoleman tapahtumat ovat sen verran pyhyyden mysteeri, että turhaa määrittelyä on ollut erittäin viisasta varoa.


#113

615-sivuinen elämäkerta The Life of the Virgin Mary, the Theotokos, Holy Apostles Convent 1989. Voit vaikka ostaa sen minulta.


#114

Paljonko pyydät tästä, jos Kulkuri ei siis osta?


#115

Kulkurilla ei taida olla suoranaista tarvetta, joten ole hyvä vaan. :hibiscus:


#116

Tuo onkin about ainoa ongelmallinen piirre dogmissa. En oikein ymmärrä, mistä kumpuaa nyky-katolisuuden epävarma suhtautuminen asiaan. Vähän vielä poleemisemmin ilmaistuna Katolinen kirkko on redusoinut tradition yksittäisiin oppilauselmiin. Muusta voi olla eri mieltä, vaikka Kirkko olisi opettanut vuosisatoja jotakin.


#117

Jos oikein kovasti halutaan, niin joo, kaiketi.

Minun mielestäni painotus sen suuntaan, että Maria kuoli, on melko selvä. Ja minusta se myös on teologisesti perustellumpi ja kirkon tradition kanssa paremmin yhteensopiva kanta.

Mutta sekin on minun mielestäni outoa kuinka ortodoksit usein kritisoivat kun katolinen kirkko on dogmin julistanut. Kuitenkin tässä ketjussa on esitetty sellaistakin kantaa, ettei ortodoksien tarvitsisi edes uskoa Marian taivaaseenottamiseen. On se hyvä, että meillä tämä dogmi on. On Maria sitten otettu taivaaseen ensin kuoltuaan tai suoraan kuolematta.


#118

En usko että dogmissa kirkon työkaluna on niin paljon vikaa kuin esität. Sen sijaan epäilen että oma tapasi ajatella dogmien merkityksestä on turhan lakihenkinen ja jäykkä. Samaan tapaan kuin Suomea yleensäkin sanotaan sääntösuomeksi. Katolisen kirkon käytännöt ovat pitkälti syntyneet etelämpänä, ja siellä niihin suhtautuminen on sen kaltaista että lopulta ero “lännen dogmaattisuuden” ja “idän intuitiivisen luovuuden” välillä kutistuu pieneksi.

Ortodoksisuus todella ehkä sopii suomalaiseen mentaliteettiin paremmin kuin katolisuus, suomalaiset ovat taipuvaisia vetämään dogmeja liialla pilkuntarkkuudella, toisaalta, suomalainen lukemassa itäistä askeesikirjallisuutta voi olla lakihenkinen katastrofi.


#119

Saatat hyvin olla oikeassa sekä kulttuurieroissa. Olen myös lukenut oikeaa katolista teologiaa (vs. internet) melko vähän. Lähinnä tärppejä sieltä täältä. Siksikin kuva saattaa olla yksioikoinen.


#120

Meillä ei ole kovin paljon dogmeja. Synaksarionissa kyllä kerrotaan, kuinka apostolit jäivät kolmeksi päiväksi Jumalansynnyttäjän haudalle Getsemaneen, mutta apostoli Tuomas oli (taas) myöhässä ja tuli haudalle vasta kolmantena päivänä. Hän oli lohduton, kun ei ollut saanut nähdä Jumalanäitiä. Niin apostolit päättivät avata haudan, jotta hän saisi nähdä ruumiin. He hämmästyivät suuresti, kun ruumis oli kadonnut ja haudassa oli vain käärinliina ruumiin muotoisena. He katsoivat sen todisteeksi siitä, että hänet oli otettu taivaaseen.

Huomautuksissa sanotaan myös, miksi taivaaseen ottamisesta ei ole tehty dogmia ja miksi sitä ei kutsuta ylösnousemukseksi:

“- - The holy Fathers were, however, not willing to dogmatise on this question, which remains a subject of devotion in the Church and not a theological definition. They preferred to contemplate, in this mystery of the ‘translation’ (metástasis) to heaven of the Mother of God, the fulfilment of the Redeemer’s work in the ‘co-resurrection’ and ‘co-glorification’ of the holy Virgin, reserving the title of ‘resurrection’ (anástasis) for that of the Savior.”

The Synaxarion. The Lives of the Saints of the Orthodox Church July, August page 485


#121

Synaksarionin teksti on hyvä, mutta ei tuostakaan minusta voi lukea, että siihen voisi olla uskomatta. Paremminkin tuosta tulee minusta mieleen, että kaikkea ei tarvitse määritellä kuoliaaksi. Mikä on toki ihan hyvä ajatus.

Juhlan tropari ja kontakki kuvaa asiaa:

http://www.ortodoksi.net/index.php/Jumalansynnyttäjän_Neitseen_Marian_kuolonuneen_nukkuminen


#122

Minusta on kiva ajatella, että San Gennaro paastoaa viikon ennen meikäläisen syntymäpäivää ja aina kun vatsa murisee ruokaa tai pää juomaa, hän ajattelee, että ei minun ole tähän oikeasti uskottava, kunhan nyt paastoan sen kunniaksi, että kirkko ei ole sanonut tämän olevan totta ja mää voin olla tästä about mitä mieltä tahansa :smiley:


#123

Jumalansynnyttäjän paasto kestää kaksi viikkoa eikä vain viikon. Se on yhtä ankara paasto kuin suuri paasto eli mitään eläinkunnan tuotteita ei syödä silloin. Helppo sinun on puhua, kun teillä ei käytännössä ole enää mitään paastoja. Paastotaan Jumalanäidin kunniaksi, vaikka meillä ei olekaan assumptio-dogmia niin kuin katolisessa kirkossa.

En tekisi em asioihin uskomisesta mitään kynnystä kirkkoon. Kun ihminen liittyy ortodoksisen kirkkooon, hän vähitellen oppii kirkon uskon ja ortodoksisen ajattelutavan Ei kaikista asioista tarvitse sorvata dogmeja, ja mahdotonta se olisikin, kun viimeinen ekumeeninen kirkolliskokous oli 787.

. Katolilaisten jatkuvaa kinasteluhalua ihmettelen ja heidän uusia “perimätietojaan”. "Perimätieto " kolmesta Mariasta, jotka matkustivat Ranskaan on peräisin ristiretkiajalta . Erheellinen on myös turkkilaisten (?) lanseeraama tieto Efesosta Jumalanäidin kuolinpaikkana. Jumalanäiti kuoli Jerusalemissa eikä Efesossa, jossa apostoli johannes oli piispana vasta Marian kuoleman jälkeen. Jerusalemissa on Jumalanäidin hauta.