Itse osallistun ehtoolliselle kirkollisella nimelläni (Timotheos). Sille, että luterilaiset vanhempani ovat antaneet minulle kaksi etunimeä, en tietenkään voi mitään. Lohduttaudun sillä, että toinenkin etunimeni on kuitenkin raamatullinen. 
On tietysti ortodoksinen ja yleiskristillinenkin periaate antaa lapselle kristillinen nimi, mutta itse en ole tässä kovin “puritaani”, sillä eikö pyrkimys ole myös se, että kaikki nimet kristillistetään tulemalla pyhäksi ja sitä kautta “valtaamalla” nimi Kristukselle? Pyhien esikuvien mukainen nimikään ei auta, jos nimen kantaja ei elä niin kuin pyhällä sopii. Kun selailee ortodoksista kalenteria, niin huomaa, että pyhien joukossa on monia alkuperältään pakanallisia nimiä kuten Dionysos, Eros, Muusa, Olympas, Pegasios, Platon, Saturninos jne. Nimi ei siis miestä tai naista pahenna, vaan tärkeämpää on se, että miten hän elää. Pyhät ovat pyhittäneet pakanalliset nimensä ja tehneet ne kristityllekin sopiviksi esimerkkinsä mukaan. Kun toivottavasti joskus joku suomalainenkin kanonisoidaan, niin kyseessä voi aivan hyvin olla vaikkapa joku, jonka nimi on Ahti, Tapio, Terhi, Mielikki, Tellervo tai jokin muu suomalainen ei-ortodoksinen nimi. Ei sekään ole hyvä, jos uskovien lapset ovat aina Nikoja ja Marioita.
On toki hyvä juttu, jos ortodoksit nimeävät lapsensa ortodoksisen perinteen mukaisesti, mutta ei sen nimen tarvitse olla kreikkalainen, slaavilainen tai karjalainenkaan. Itse jättäisin Synkletikeet, Eupraksiat, Agathoniket, Stratonikokset, Trifylliokset, Hermogeneet, Eupsykhiokset ja Irenarkhokset Suomessa kokonaan antamatta. Sen sijaan yhden etunimen perinne on oikein sopiva.
Useinhan maallisesti ajattelevat köyhät ihmiset pyrkivät antamaan lapselleen mahdollisimman monta hienolta ja kuninkaalliselta kuulostavaa vierasperäistä etunimeä. On tutkittu juttu, että nimenomaan alemman yhteiskuntaluokan väki nimeää lapsensa niin, että nimestä yritetään tehdä “yläluokkainen” mm. suosimalla vierasperäisiä konsonantteja “tavallisten” sijaan: Jessikan sijaan Jessica, Mikan sijaan Mica jne.
Mitä tulee pappien kirkollisiin nimiin, niin itse toivoisin piispan antavan kaikille pappeuteen vihittäville uuden, ortodoksisen papillisen nimen, jota vihittävä ei ole itse valinnut.