Eli siis viitaten edellä lainaamaani artikkeliin - Ilmeisesti käännös nimenomaan tuo esille molemmat asiat: Nuo tyypit keräsivät toisaalta miehittäjälle, toisaalta itselleen. Ja syy heidän halveksittuun asemaansa oli molemmat asiat. Käännös ei siis leimaa erikseen tullimiehiä, verotusta tai esivaltaa vaan kertoo mikä oli näiden erityinen synti, jota Jeesus kertomuksessaan fariseuksesta ja publikaanista myös kuvaa. Publikaani rukoili Jumalaa armahtamaan syntistä, koska todennäköisesti katui juuri ahneutta ja työnkuvaan kuulunutta välistävetämistä.
Tässä on kieltämättä melkoista ristiriitaa.
En ole kovin paljon keskustelua seurannut, mutta uskoisin kuitenkin että pääasiallinen suhtautuminen “seksityöhön” on kielteistä riippumatta mistään poliittisesta kannasta. On kuulemma valtaisa ongelma, että hyvinvoiva pornoteollisuus liittyy kiinteästi ihmiskauppaan ja prostituutioon (onkohan niitä kovin helppo erottaa, epäilen). Yhteiskuntamme sairaimpia ilmiöitähän tämä on. Ihmisen luonnollinen tarve on hyödynnetty taloudellisesti ja on tässä tuottamassa monenlaista tuskaa ja ongelmaa ja kysymys on huomattavasti monimutkaisemmasta asiasta kuin “maailman vanhimman ammatin” harjoittamisesta. Mistä syistä joku alkaa myydä itseään, ja miten tuollaiseen tilaan joudutaan? Ei se ole vain sen yhden ihmisen ongelma eikä syy.
Olet oikeassa. Näin olen pähkäillyt lähinnä eräiden vasemmistoliittolaisten ja vihreiden ulostuloista.
Publikaania parempi termi olisi vouti. Niinhän kruununvouditkin keräsivät veroja kruunulle, mutta olivat yksityisiä toimijoita - ja erityisen alttiita välistävedolle ja muille aseman mahdollistaneille väärinkäytöksille.
Nyt vaikutat lukevan aika paljon käännöksen motiiveihin merkityksiä, joita siellä ei ole. Uusi käännös ei käsittääkseni missään kohdin ota kuvaamasi kaltaista myönteistä kantaa vaikkapa prostituutioon.
Pikemminkin väitän, että juuri tuo vanhahtava ilmaisu “portto” pehmentää tai romantisoi asiaa nuoren lukijan mielessä. Se, että kyseessä on seksuaalinen itsensä myyminen kaikessa karuudessaan, saattaa siis jopa jäädä piiloon kun kyseistä sanaa ei enää käytetä muualla kuin Raamatussa - tai juuri sellaisessa kirjallisuudessa tai runoudessa, joka mielellään maalaa “ammatista” ruusuista kuvaa.
Pakko kysyä vielä, kun peräänkuulutat teologista termien selittämistä: tarkoitatko, että raamatullinen itsensämyyminen oli jotenkin autuaallisempaa/vielä pahempaa kuin nykyaikainen prostituutio, ja siksi sille tulisi varata jokin oma vanhahtava terminsä?
Vai kannatko huolta, että joku alkaisi perustella uudella käännöksellä tuota kuvaamaasi “kunniallinen seksityöläinen” -tulkintaa? Luulen, että joka sille linjalle haluaa ideologiastaan käsin lähteä, ei tule varjelluksi tulkinnaltaan vaikka Raamatussa puhuttaisiin prostituoitujen sijasta portoista…
Kritiikin tullimiestä kohtaan ymmärrän, mutta mielestäni @tortoise viesteissään hyvin selittää asiaa. Väitän, että olemme jo Suomessa siinä pisteessä, että raamatullisten termien ymmärrys alkaa käydä hyvin ohueksi. Jo tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä oli erään leirini rippikoululaisilla vaikeuksia päästä loppukokeesta läpi, kun he eivät osanneet yhdistää joulua ja Jeesuksen syntymää toisiinsa. Nyt tilanne suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole yhtään sen parempi.
Siksi uudistuksiakin tarvitaan. En toivo mitään selkolatistamista, mutta jollei tätä työtä olisi vuosien varrella tehty, Raamatussa seikkailisivat vieläkin kiljuvat jalopeurat. Ehkäpä nekin eroavat nykyaikaisista leijonista jotenkin olennaisesti? (Olisi jännä pyytää lapsia piirtämään sellainen. Mahtaisiko alkuperäisen kirjoittajan intentio toteutua?)
Ainakin tuo vouti olisi parempi kuin tullimies. Publikaaneilla ja nykyaikaisella tullilaitoksella on monin verroin enemmän ja suurempia eroja kuin yhtäläisyyksiä, että vaikea pitää tullimiestä hyvänä publikaanin nykykielisenä vastinena. Nykypäivän suomalainen tullimies toimii suvereenien valtioiden rajalla keräten demokraattisesti ja avoimesti päätettyjä ja yleisesti hyväksyttyjä maksuja kauppatavaroista.
Lisäys: Tuli mieleen, että tuo tullimies-termi tähän yhteyteen tulee varmaankin niistä sata vuotta vanhoista ajoista, kun Taka-Töölön Tullinpuomissa perittiin vielä kulkijoilta 5 pennin tullimaksu. Huvittavaa, että joku pitää tätä käännöksen nykyaikaistamisena, kun ei tuo systeemi ole ollut nykyaikaa enää melkein sataan vuoteen.
Nykyaikainen termi on tietysti tullivirkailija. Mitenkähän on valittu tuollainen seksistinen termi nykyaikaiseen käännökseen?
Kannan juurikin huolta tuosta jälkimmäisestä. Siitä, miten kirkot pysyvät tulkinnassa ja opetuksessa yhteiskunnan tai sitä dominoivan liberaalin ja sekulaarin kielipelin perässä.
Jos kotoperäinen jalopeura olisi suomen kielessä vakiintunut kyseisen eläimen nimitykseksi, niin tietysti se olisi edelleen täysin ok ja lapset osaisivat piirtää tai ainakin tunnistaa sellaisen eläimen. Mutta kun jostain syystä suomeenkin on uudella ajalla tullut täysin vakiintuneeksi indoeurooppalaisperäinen nimitys leijona, niin se on nykyisin ainoa järkevä suomennos kyseiselle eläimelle. Jos suomen yleiskieleen olisi tuon eläimen nimeksi vakiintunut vaikkapa X AE A-XII, niin se olisi sitten laitettava Raamatunkin suomennokseen.
Tullimies publicanuksen suomennoksena on ihan eri juttu, koska nykymaailmassa, varsinkaan suomalaisessa, ei samanlaista asemaa ole olemassakaan kuin mikä publicanuksella oli Rooman miehittämässä Israelissa. Varsinkaan Tullin työntekijä ei ole sama kuin tuolloinen publicanus.
Tuossa molemmat käännökset ovat ongelmallisia. 2020 käännökseen on ilmeisesti kopioitu sana verso aiemmasta käännöksestä, mutta tuossa kontekstissa se sana ei tarkoita suomen kielen kirjakielessä sitä, mitä tuossa asiayhteydessä sanan lienee tarkoitus tarkoittaa. Tuossa tarkoitettaneen rönsyjä tai haaroittuvaa kasvustoa. Joskus niitäkin kutsutaan joillain murrealueilla puhekielessä versoiksi, vaikka kasvitieteessä sana verso ei ainakaan nykysuomessa enää tarkoita sellaisia. Kasviin jää karsimisen jälkeenkin sen verso eli maanpinnan yläpuolelle nouseva varsi.
Tykäistuin minäkin aikoinani. Luin pehmeäkantisen opuksen läpi alleviivaten suvun kesähuvilalla eräänä suvena. Oheislukemistona oli Marxin Pääoman eka osa. Hollannin serkkuni ihmetteli, kuinka Raamattu voi olla pehmeäkantinen ja vielä sinikantinen. Ja alleviivauskin herätti ihmetystä… Tallella ovat vielä niin Uusi Testamentti Nykysuomeksi kuin Pääomakin…
Publikaanit eivät keränneet veroja kruunulle. Tullausoikeudet myytiin tai huutokaupattiin liikemiehille. Eteenpäin hallitsijalle liikemiehen piti tilittää sopimuksen mukainen summa, joka ei automaattisesti riippunut siitä, paljonko tullimaksuja oli saatu kerättyä. Erotuksen sai tullausoikeuden ostanut liikemies pitää itse. Publikaanit eivät olleet tullausoikeudet vuokranneen liikemiehen suoria vuokralaisia, vaan nämä puolestaan olivat tapauksesta riippuen joko tullausoikeuden vuokranneen liikemiehen palveluksessa tai alihankkijayrittäjiä, jotka puolestaan lupasivat tullausoikeuksista yläpuolellaan olleelle vuokralaiselle vuokrasopimuksen mukaisen korvauksen, ja saivat pitää itse palkkionaan sen yli mahdollisesti kertyvän tuoton. Publikaanit eivät siis olleet valtion virkamiehiä, vaan yksityisen sektorin palveluksessa olevia toimihenkilöitä, jotka hoitivat julkisen sektorin valtuuttamaa tehtävää.
Olen erimieltä. Jokainen tietää, että esimerkiksi omenapuihin kasvaa vesiversoja, jotka on poistettava. En ole missään nähnyt niistä käytettävän muuta sanaa. Rönsyjä ne eivät ainakaan ole, se tarkoittaa aivan eri asiaa. Ja kasvitieteen ja puhekielen sanat ovat erilaisia. Et varmaan kutsu puhekielessä mansikoita epähedelmiksi vaan marjoiksi, vaikka ne eivät olekaan kasvitieteellisesti marjoja, vaan epähedelmiä.
Vesiverso olisi tuohon asiayhteyteen mahdollinen sana, ja potentiaalinen käännösvaihtoehto. Mutta pelkkä sana verso on asiayhteydessä ongelmallinen. Oletko kuullut tai jossain tekstissä nähnyt omenapuiden vesiversoja kutsuttavan versoiksi?
Enhän minä ole sellaista väittänytkään. Kovasti olet korjaamassa ja väittämässä vastaan, vaikka nimenomaan sanoin voutien olleen yksityisiä toimijoita.
En väittänyt vastaan siitä, että voudit olivat yksityisiä toimijoita. Kommentoin luettuani sinun sanoneen, että publikaania parempi termi olisi vouti (koska) voudit keräsivät veroja kruunulle: Publikaania parempi termi olisi vouti . Niinhän kruununvouditkin keräsivät veroja kruunulle… Näin asia voutien kohdalla kaiketi tosiaan oli, mutta publikaanien kohdalla se yksityiskohta oli toisin.
Minä sanoin, että publikaanien kohdalla tilanne oli erilainen siltä osin, että he eivät keränneet veroja kruunulle, vaan yksityiselle liikemiehelle tai välissä olleelle alivuokralaiselle. Kirjoitin: “Publikaanit eivät keränneet veroja kruunulle.” Kruunun saama summa puolestaan ei riippunut ilmeisesti ainakaan suoraan siitä, paljonko tullaajat lopulta oikeasti keräsivät rahaa tulleina, vaan siitä, mitä vuokrasopimuksessa oli sovittu.
Kun lähetyssaarnaaja Bruce Olson käänsi Raamattua motiloni-intiaanien kielelle, hän keskusteli kristityiksi kääntyneiden intiaaniystäviensä kanssa siitä mikä käännöstapa olisi paras. Käytettiin mm. ilmaisuja “olla tapiirin omistaja” ja “sitoa riippumattonsa narut Jeesukseen”. Kertomus miehestä joka rakensi talonsa kalliolle muutettiin, koska intiaanit eivät pitäneet sellaista järkevänä, vaan mökkien paalut tuli hakata syvään hiekkaan, jotta talosta tulisi kestävä.
Tämähän on oikein malliesimerkki radikaalista liberaalista teologiasta. Muutetaan se mitä ei pidetä järkevänä.
Tuohon kohtaan Raamattua voi liittyä ongelma myös suomalaisen lukijan lukiessa tekstiä kontekstia tuntematta. Niin Suomessa kuin Israelissakin hiekkaa pidetään pääsääntöisesti ihan hyvänä pohjana rakennukselle. Kohdassa ei koitettane sanoa, että hiekalle rakentaminen on aina typerää, vaan lukijan oletettaneen tajuavan viimeistään tulvasta puhuttaessa, että hiekka on ollut tulva-alueen hiekkaa - mutta välttämättä kaikki nykylukijat eivät tajua, että tulvia ei tule hiekkaisessa lähi-idässä mihin tahansa, ja että puhe tulvasta merkitsee käytännössä sitä, että hiekka, jonka varaan rakennus on rakennettu, on ollut tulva-alueella. Tyhmä rakentaa talon esimerkiksi kuivuneen joen hiekkaiselle pohja- tai tulva-alueelle kuivana vuodenaikana ajattelematta sitä, että vetisempänä vuodenaikana rakennelmalle voi käydä huonosti. Rankkasateen tullessa vesi virtaa aiemmin kuivuneina olleita hiekkaisia joen uomia pitkin, ja ympäristö näyttäytyy erilaisena.
Mulle tulee mieleen, että onko tällainen supermukauttava käännöstyyli alkuperäiskansojen kohdalla pikkuisen rasistinen? Länsimaiset ihmiset ymmärtävät kontekstia ja historiaa ja osaavat tutkia tekstin taustoja, vaikka se ei sellaisenaan aukeaisikaan omassa kulttuurissa, mutta erivärisille ihmisille kirjoitettaessa täytyy kaikki siirtää heidän kulttuurinsa mukaisiksi arkipäivän asioiksi. Eri asia sitten jos tietyssä kielessä ei ole sanaa jollekin asialle. Silloin voi olla pakko soveltaa enemmän.