Totta. Kyllä tuntuisi paremmalta että ei Raamatun tekstiä muutettaisi jos siihen ei ole kielellistä syytä. Tuota voi myös verrata siihen että lapsille ei voitaisi kertoa vaikkapa Jeesuksen kärsimyksestä ja kuolemasta, koska he eivät ymmärrä sellaista. Ainahan Raamattua tulee selittää ja kristillinen kirkko opettaa sen soveltamista.
Luulen että usein Raamatun opettajat lähetystyössä keksivät näitä vertauskohtia joita niissä konteksteissa ja kulttuureissa ymmärretään. Mutta sen paikka ei ole käännöksessä vaan opetuspuheessa.
Ymmärtääkseni Pipliaseuran käännös 2020 ei muuta asiasisältöjä vaan pyrkii alkuperäisen tekstin mahdollisimman ymmärrettävään kääntämiseen ajatellen nykyajan ihmistä.
Tiettyyn rajan jälkeen varmaan on. Tietysti täytyy muistaa sekin, että pieniä heimokieliä puhuvilla ihmisillä ei useinkaan ole kovin laajaa kokemusta kylänsä ulkopuolisesta maailmasta eikä siis ehkä kovin hyvää kykyä myöskään kuvitella kovin erilaisia kulttuureja.
Tästä tulikin mieleen, että esim. Isä meidän -rukouksessa pyydetään kiinaksi “我们日用的食粮” eli suoraan suomennettuna “jokapäiväistä viljaamme”. Käännös on siinä mielessä varmaan osuva, että leipää siellä päin maailmaa ei syödä päivittäin eikä taida olla edes olemassa kovin kattavasti erilaisia leipiä tarkoittavaa sanaa, mutta viljaan kuuluu myös riisi, puurot ja erilaiset vehnästä tehdyt nuudelit ja taikinajutut, joita Kiinassa syödään päivittäin.
@AnttiValkama osaa varmaan kertoa, miten tuo jokapäiväinen leipä on Japanissa käännetty? Sama kulttuuriin liittyvä haaste taitaa koskea heitäkin?
Kai suomessa leipä on alkanut tarkoittaa ruokaa (ja vielä elantoa) ylipäänsä Raamatun vuoksi eikä toisin päin (eräänlainen synekdokee) - kaiketi ei täälläkään ole välttämättä päivittäin syöty leipää vaan puuroa, nauriita, kalaa ja mitä vielä. Kulttuuri muokkaa kulttuuria.
Niin - Agricolan aikaan ei tainnut vielä olla sellaista ajatusta, että koko ikänsä omassa kylässään eläneille syrjäisen erämaan asukkaille pitäisi puhua jokapäiväisestä nauriista!
Kate, 糧. Tarkoittaa ravintoa ja ruokaa yleensä. Voi käyttää myös henkisestä ravinnosta. (“Musiikki ravitsee sieluani” tms.) Ennen muinoin viittasi kai erityisesti matkalle mukaan otettavaan ruokaan, eväisiin.
Leipää tarkoittava sana tosiaan olisi Japanissa aika käsittämätön tässä käytössä. Siellä kun portugalista joskus napattu & väännetty pan tarkoittaa sekä ihan leipää että myös monia muita leivonnaisia. Esim. meikäläinen lihapiirakka menisi samaan kategoriaan, samoin korvapuusti. Eikä “leipää” yleensä lasketa kunnon ruuaksi.
Samoin tuo kiinan 食粮 tarkoittaa käytännössä ehkä jopa useammin hengenravintoa kuin viljaa, mutta en tiedä onko ilmiö vanhempi kuin sen raamatullinen käyttö.