Nuo ovatkin kunkin henkilökohtaisia asioita. Jos kuitenkin joku nuori kokee kampanjoinnin itselleen sopivaksi, hän voi lähteä mukaan, muttei muiden painostuksesta. Tässä on se seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Tosin on niin, että nuori ei useinkaan ymmärrä mihin vapaissa suhteissa ryhtyy.
Käsittääkseni, noin yleisemmin, nainen on henkiseltä puoleltaan luonnollisemmin yksiavioinen. Nainen / tyttö alkaa tuntea kiintymystä seksikumppaniaan kohtaan. Vapaissa suhteissa hän joutuu jatkuvasti kokemaan hylkäämistä ja alkaa itsekin hylätä, ennen kuin tulee itse hylätyksi. Miehet ovat enemmänkin nk. moniavioisia.
Ja menetettyä neitsyyttä kun ei saa takaisin. Monilla miehillä on vieläpä tapanaan keskenään, miesporukoissa puhua naisista / työistä, joilta ovat “saaneet”. Kun joku kertoo saaneensa tyttö X:ltä, kohta on miestä jonossa ja hupakko tyttö saattaa luulla olevansa hyvinkin ihailtu.
Sitten ovat erikseen tytöt joiden kanssa avioidutaan. He eivät yleensä ole niitä tunnettuja kiertopalkintoja.
Tjaa. Tämä ei ollutkaan neitsyys-ketju vaan lapsiavioliitto. No, tulipahan tuokin edeltävä sanoma kerrottua, jos joku nuori sen ymmärtäisi, niin ettei itse pilaisi omaa elämäänsä.
Mutta meidän klassista kristinuskoa tunnustavien ja sitä edistävien kristittyjen tulee kuitenkin uskaltaa puhua siitä, mitä Raamattu opettaa kristittyjen lapsiavioliitoista, jos sattuu vahinko, jolloin teinityttö on saatava nopeasti avioliittoon lapsen siittäjän kanssa myös nykyisenä paruusiaa edeltävänä lopun ajan moraalisen rappion aikana. Raamatussa Jumalansynnyttäjästä Neitsyt Mariastakin puhutaan, miten Hän oli nuori tyttö, ehkä noin 15-vuotias teinityttö, eikä edes avioliitossa, mutta silti Hän tuli raskaaksi. Toki kristillisen uskomme mukaan Neitsyt Maria oli neitsyt ja pysyy ikuisena neitsyenä sekä Hän on Taivaan Kuningatar.
Teinitytön ei ole pakko jatkaa suhdetta, eikä mennä naimisiin lapsen siittäjän kanssa. Jos nyt onkin otettu elämässä, tässä asiassa himppa förskottia, virhettä ei tarvitse jatkaa. On olemassa syntien anteeksiantamus. Syntiä ei ole se lapsen saaminen, mutta avioliiton ulkopuolella se tapahtumasarja, josta lapsi sai alkunsa. Lapsi on Jumalan luoma, hän on tässä asiassa viaton. Mutta monesti se ensisijainen kärsijä. Hyvät vanhemmat ovat lapselle hyviä vanhempia. (Iältään) lapsi ei ole heitä varten, vaan he lasta varten, tämä asia joiltain vanhemmilta tuppaa unohtumaan.
Mutta lapsen elatukseen ja läsnäoloon tulee lapsen isän osallistua. Lapsen parhaan on oltava etusijalla. Avioliitto taas on asia, joka tulee kunnolla harkita. Ja minkä lupaa, sen myös pitää.
Kaikenmaailman moniavioiset osoittavat itsestään vain sen, että ovat kakanpuhujia, ettei heidän (edes kirkossa, Jumalan edessä) antamaansa sanaan voi luottaa. Mutta tietysti aina jostain löytyy joku hölmö, joka luottaa.
Neitsyt Mariaa kunnioitan, kyllä, Jeesuksen äitinä ja hyvänä kristittynä, mutta tähän tämä protestantin ylistysvirteni hänestä sitten päättyykin.
Entäs, jos Jumalaa pelkäävien vanhempien teinityttö tahtoo raamatullisesti solmia kristillisen avioliiton lapsen siittäjän kanssa? Entinen kansanedustaja Esko-Juhani Tenniläkin solmi avioliiton seitsemäntoistavuotiaana presidentin luvalla. Siihen aikaan täysi-ikäisyyden rajana oli 21 vuotta.
Minun mielipidettäni he eivät tule kysymään. No, kukin kantaa vastuun omista teoistaan. Kuitenkaan, kovin nuorena ei ymmärrä asioiden koko laajuutta.
Ja sitten erehdyksiä korjaillaan löytämällä “uusi rakas”. Että mä inhoan tuota sanaa “Peten uusi Ninni-rakas”. Nykymaailma oikein kasvattaa lapsensa valheeseen ja petokseen.
Mutta kukin valitsee itse mitä tekee. Maailmaa ei ole pakko seurata. Teoissa on kuitenkin usein se kiusallinen piirre, että ne heittävät pitkät varjot. Jo kauan unohduksissa ollut asia, jonka olisi jo halunnut unohtaa, on yhtäkkiä silmien edessä. Tällaista on elämä.
Tiedättekö muuten käsitettä kuuden-ketju? Me, koko maapallon väki “tunnemme” toinen toisemme, eli meillä on toinen toisiimme linkki yleensä korkeintaan 6 eri ihmisen ketjussa. Tunnet jonkun joka tuntee toisen, joka tuntee kolmannen, jne. Otetaan esimerkkinä vaikkapa presidentti Halonen. Tunnen henkilön joka tuntee hänet. Myös muuta kautta on itselläni häneen lyhyt linkki, kuitenkaan itse tuntematta häntä. Ja Halonenhan tuntee esim. Putinin. Ja Medvedevin. Ja Putin tuntee Trumpin. 3:n henkilön ketju Trumpiin!
Kun maailmamme on tällainen, menneisyyttäänkään ei koskaan pääse pakoon. Siksi nimenomaan nuorena kannattaa ajatella mitä tekee. Ihmisen elämä pohjustetaan jo kouluiässä, mitä valintoja tuolloin tekee ja on tehnyt.
Tämä on uskontokuntien ongelma, ei valtion. Uskontokunta voi halutessaan järjestää vihkimistä vastaavan rituaalin ilman juridista merkitystä. Tällainen rituaali olisi parille merkki siitä, että heidän kuvittelemansa yliluonnollinen olento sallii seksin.
Montaa ateistia tulee eräänä päivänä nolottamaan. Eikä se Heppu ole mikään, edes tasavallan presidentti, jota voisi demokraattisesti ja tuttavallisesti moikata…
Mutta. Ei oo mun / muiden murhe. Kukin huolehtii vain itse itsestään.
Et sitten oikeasti keksinyt mitään neutraalimpaa ilmaisutapaa kuin “heidän kuvittelemansa”? Yliluonnollinen olento, johon he uskovat? Ehkä kankeampi lause, mutta kunnioittavampi ihmisten vakaumuksia kohtaan.
Juridisesti merkityksetön vihkiseremonia ei kaikissa tapauksissa aja samaa asiaa kuin laillinen avioliitto. Itse ainakin näen, että lähimmäisenrakkaus velvoittaa valitsemaan sellaisen yhteiselämän muodon, jossa osapuolilla on paras mahdollinen juridinen turva.
Kritiikki sanamuodosta kuultu. Huomioidaan, kun seuraavan kerran luonnostelen va-liiton lausuntoa.
Olennainen pointti tässä on juridisen ja uskonnollisen avioliiton käsitteiden suhde. Kaikki tietävät, että viimeksimainittu voi olla suppeampi; tyyppiesimerkkinä samaa sukupuolta olevien liitto. Eikö tilanne voi päinvastoinkin olla? Jos vaikkapa eriväristen liitto on juridisesti kielletty (en tiedä mikä tarkalleen oli Etelä-Afrikan valtion käytäntö), estääkö se kristillistä kirkkoa järjestämästä vihkirituaalia ja pitämästä paria siitä eteenpäin avioparina?
Jännitävä yksityiskohta on monia maa, t.ex. Libanon, jossa ei ole valtiollinen avioliitto. Libanonissa kaikki avioliitot solmitaan vain uskonnollisesti. Ulkomaat tehtyt siviililiitot tunnustetaan.
Suomessahan valtio pakotettiin 1900-luvun alussa siviiliavioliiton käyttöönottoon kansalaistottelemattomuudella. Eräät parit asuivat tahallaan yhdessä tarkoituksena saada tuomioistuin “tuomitsemaan avioliittoon” pari. Se onnistuikin; sitä ennen täälläkin oli vain uskonnollinen avioliitto.
Klassista kristinuskoa tunnustavana ja sitä edistävänä kristittynä mielestäni vanhurskaus on kansalle kunniaksi, mutta synti on kansojen häpeä vielä tänäänkin (Sananl. 14: 34). Sen vuoksi salavuoteudesta eli naimattomien henkilöiden yhdynnästä tulisi tuomita sakkoihin ja kirkkorangaistukseen vielä tänäänkin. Salavuoteushan dekriminalisoitiin rikoslaista vasta 1926. Kristillisen avioliiton on oltava aina valtiollinen laillinen avioliitto, joka tulee aina pyhittää vihkimisen yhteydessä Jumalan sanalla ja rukouksella sekä saada sille Jumalan siunaus.
Laulujen laulu 2:7 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.
Tätä tässä en tiennyt! Kiitos @JMantysalo ! Ruotsin siviililaki avioliiton (civilrätt eller privaträtt av äktenskapet) vuodelta 1734 oli valtiollinen lakimääräys avioliitosta. Se toki näki kirkollinen toimitus obligatorisena. Meillä borgerlig vigsel tuli mahdolliseksi vuodelta 1863, mutta kanssa ehto että ainakin toinen av makarna olisi juutalainen. Uskontoon riippumattomana borgerlig vigsel mahdollistui 1908, jolloin kaikki saattoivat mennä naimisiin siviilisti. Vuosi 1951 vapaakirkolliset paimenet saivat vihkioikeus Ruotsissa.
Tämä asia ei ole niin suoraviivainen kuin lausunnossa annetaan ymmärtää.
Tässä ajatellaan, että uskontokunnan vihkirituaali antaa luvan seksiin, ja valtion puolesta seksihän oli sallittua muutenkin, joten uskonnollisen rituaalin voikin sitten unohtaa.
Käytännössä uskontokunta rakentaisi rinnakkaisen avioliittoinstituution, joka olisi valtion avioliitosta riippumaton ja jolla olisi omat sääntönsä. Uskontokunnalla olisi mahdollisesti omat kurinpitoelimensä, jotka valvovat, että uskontokunnan sääntöjä noudatetaan. Julkisuudessa esillä on ollut Jehovan todistajien oikeuskomiteat.
Ymmärtääkseni Vapaa-ajattelijat on Jehovan todistajien yhteydessä kritisoinut uskontokuntien oikeusjärjestelmiä, joilla pyritään korvaamaan valtion instituutioita.
Vapaa-ajattelijat itse asiassa eivät ole ottaneet kantaa Jehovan todistajien (yms.) sisäisiin “oikeudenkäynteihin”, vaan Uskontojen uhrien tuki ry on. En oikein tiedä miten voi kieltääkään yhteisön sisäisen ryhmäkurin – viime kädessä kyse on siitä, että “me ei leikitä sun kaa” jos jäsen ei noudata jotain sääntöjä. Laki voi tietysti puuttua väkivaltaan ja sen uhkaan, mutta ei oikein määrätä tervehtimään.
Onhan avioliittoinstituutio jo nyt selvästi irronnut uskonnollisista rituaaleista toiseen suuntaan. Lisäksi monissa maissa ei edes ole juridisesti olemassa kuin siviilivihkiminen. Jollain tavallahan niissäkin esimerkiksi Katolisen kirkon on selvitettävä oliko aiempi avioliitto pakotettu tms. Varmasti käytännössä harvinaista, mutta eikö tähän pidä olla periaatteellinen valmius, jos kerran yhtäältä ei vihitä eronneita, ja toisaalta ei katsota avioliitoksi esimerkiksi pakkoavioliittoa.
Mutta eikö alaikäisten avioliitto raskauden perusteella lapsen siittäjän kanssa tulisi kuitenkin sallia katolisessa kirkossakin Jumalaa pelkäävien vanhempien toivomuksesta?
Ei missään tapauksessa. Yleinen tapa on ollut, että vanhempia myöten kaikki erotetaan toisistaan ja suljetaan kukin yksikseen eristyksiin pohjoisimpiin luostareihen, joissa on hyvää aikaa katua.
Yleensä katolinen kirkko ei pyri korvaamaan valtion avioliittoa, sillä vihkimisen ehto on, että avioliitto voidaan vahvistaa myös siviilisti. Periaatteessa pitäisi kyllä pohtia, missä tilanteessa valtion avioliittokäsitys olisi niin erilainen kuin kirkon, että kyse ei ole enää samasta asiasta.
Jos kyse ei olisi ollenkaan samasta asiasta, kirkon ei tietenkään pitäisi vaatia vihkimistä siviilisti. Silloin pitäisi tulkita, että valtiossa ei ole avioliitoa käytössä, vaikka nimike sinänsä olisi sama.
