Katolinen kirkko ei aikoinaan kastanut minua kirkkoonliitettäessä koska kun olin 18-vuotias minut kastoi luterilainen pappi. Syy oli se että halusin tapaluterilaisen miehen kanssa naimisiin kirkossa. En ollut uskossa vaan halusin ‘kunnolla naimisiin’. Olin rikkinäisen ja väkivaltaisen perheen lapsi joka etsi turvaa maailmassa omasta perheyksiköstä. Kävin pikarippikoulun kirkkoherran kanssa ja minut kastettiin paria viikkoa ennen vihkiäisiä.
Uskoontuloni jälkeen minulla on aina ollut sisäsyntyinen suunta tulla kastetuksi uskossa. Minulle kehittyi tästä syystä myös hieman hassu devootio vihkivettä kohtaan. Täytyy kyllä taas pääsiäisyönä käydä saamassa katolilaisten vihkivettä päällensä. Upotuskaste tosin sammutti minun sisäisen janoni vihkivettä kohtaan, mutta pääsiäisen oktaavin Asperges on kyllä muodostunut rakkaaksi.
Lisäys: Lapsikasteen huonoimmat puolet ovat että se riistää ihmiseltä etiopialaisen hoviherran kokemuksen, että kirjoitusten auetessa voi sanoa ‘tässä on vettä’ sekä se, että kristityiltä ehkä on ajan myötä hävinnyt ymmärrys siitä kuinka paljon luotuisuus ihmistä suojelee ja pitää Jumalan yhteydessä kunnes ihminen kohtaa uskossa elävän Jumalan. Tämän hämärtyminen on historiallisesti näkynyt siinä että on taikauskoisesti pelätty lapsen puolesta jos häntä ei ole kastettu mahdollisimman pian ja että kastamatonta ei ole haudattu kirkkomaahan.