Oliko sinua siis kastettu aiemmin missään? En ole uudelleenkastamisen kannalla, mutta muuten jaan käsityksistäsi paljon.
1 tykkäys
Katolinen kirkko ei aikoinaan kastanut minua kirkkoonliitettäessä koska kun olin 18-vuotias minut kastoi luterilainen pappi. Syy oli se että halusin tapaluterilaisen miehen kanssa naimisiin kirkossa. En ollut uskossa vaan halusin ‘kunnolla naimisiin’. Olin rikkinäisen ja väkivaltaisen perheen lapsi joka etsi turvaa maailmassa omasta perheyksiköstä. Kävin pikarippikoulun kirkkoherran kanssa ja minut kastettiin paria viikkoa ennen vihkiäisiä.
Uskoontuloni jälkeen minulla on aina ollut sisäsyntyinen suunta tulla kastetuksi uskossa. Minulle kehittyi tästä syystä myös hieman hassu devootio vihkivettä kohtaan. Täytyy kyllä taas pääsiäisyönä käydä saamassa katolilaisten vihkivettä päällensä. Upotuskaste tosin sammutti minun sisäisen janoni vihkivettä kohtaan, mutta pääsiäisen oktaavin Asperges on kyllä muodostunut rakkaaksi.
Lisäys: Lapsikasteen huonoimmat puolet ovat että se riistää ihmiseltä etiopialaisen hoviherran kokemuksen, että kirjoitusten auetessa voi sanoa ‘tässä on vettä’ sekä se, että kristityiltä ehkä on ajan myötä hävinnyt ymmärrys siitä kuinka paljon luotuisuus ihmistä suojelee ja pitää Jumalan yhteydessä kunnes ihminen kohtaa uskossa elävän Jumalan. Tämän hämärtyminen on historiallisesti näkynyt siinä että on taikauskoisesti pelätty lapsen puolesta jos häntä ei ole kastettu mahdollisimman pian ja että kastamatonta ei ole haudattu kirkkomaahan.
3 tykkäystä
Ymmärrän tämänkin ja sen vuoksi ymmärrän heitäkin, jotka menevät uskoontulossa kasteelle. Oma kantani on kasteen suhteen epäselvä. Ajattelen, että kelpaan näinkin, eikä itselläni ole intohimoja kummankaan käytännön puolesta. Jumala tutkii ja näkee kyllä sydämet ja uskon.
2 tykkäystä
Minä kun luulin, että olit liittynyt ortodoksiseen kirkkoon…No, tutkimattomat ovat Herran tiet. Kaikkea hyvää Sinulle valitsemallisi tiellä! Monia armorikkaita vuosia - Multos Annos!
1 tykkäys
Liittyähän voi erinäisistä syistä mutta sydän on ja pysyy sinä mikä on. 
Mulla on ollut Suomeen paluun jälkeen aika vaikeaa olla mukana seurakuntien toiminnassa yleensäkin. Kotiseurakunta jäi ulkomaille.
Kuulun aina sydämessäni siihen hiippakuntaan mikä oli minun ensimmäinen.
Joka päivä on uusi päivä ja Espanjasta lähdön jälkeen on tuntunut että kaikki on koko ajan hajalla. Joko Jumala rikkoo minun luutuneita käsityksiäni tai sitten itse olen niin puupää että en osaa kunnioittaa Jumalan rakennustyötä. Rukoilen että Jumala rikkoo turhat kivet pois ja tasoittaa hyvää perustusta mille rakentaa pysyvää. Toistaiseksi ulkopuolisten on vaikea nähdä työn etenemistä.
Minulle on ollut äärimmäisen tärkeää, että minut on kastettu jo vauvana ja siten olen saanut armon identifioitua kristityksi jo elämäni alussa. Kaste on siten uskoni tukena koko elämäni ajan.
Se, että menin sitten vielä upotuskasteelle nuorella iällä, johtuu vain helluntaiseurakunnan omista kastekäsityksistä. Seurakuntaanhan ei voinut liittyä muutoin kuin kasteen kautta.
Olin todella iloinen ja innokas uusi seurakuntalainen, mutta valitettavasti meininki meni saarnaajan vaihduttua aivan sairaaksi. Olen edelleenkin erittäin epäluuloinen maallikkopuoskareiden suhteen.
Minä taas olen hyvin epäluuloinen kaikkien seurakunnassa johtavaan asemaan pyrkivien suhteen olivat sitten maallikoita tai muulla tavalla vihittyjä. Pahaa jälkeä tulee kaikkien asemaansa väärinkäyttävien toimista. Kaikista kauheinta on kun vihityt pappismiehet ja sääntökuntalaiset saavat pahaa jälkeä aikaan koska kukaan ei halua uskoa heistä mitään pahaa ja asioita peitellään loputtomiin koska ei haluta luopua omista toiveista että kaikki onkin hyvin.
Kasteasia on kyllä jännä. Jotkut jo aiemmin kastetut nimittäin kokevat jonkinlaista selkeää sisäistä kutsua uudelle kasteelle uskoon tultuaan. Olen joskus miettinyt sitä vaihtoehtoa, että tämä kertoisi siitä, että kyseisen henkilön alkuperäisessä kasteessa olisi jotain pielessä tai epäpätevää. Problemaattinen ajatus sekin, tiedän, mutta tavallaan sopisi @Plautilla tapaukseen. Ymmärtävässä iässä olevaa henkilöä ei tulisi kastaa, jos hänen motiivinsa on jokin muu kuin halu tulla kristityksi. Toisaalta kenenkään sydämeen ei voi kuitenkaan nähdä, joten tällaisten asioiden määrittäminen kasteen pätevyyden ehdoksi johtaisi helposti todella hankaliin tilanteisiin.
Tämä! Minä tiesin hyvin selkeästi että haluan tulla kastetuksi naimisiinmenon vuoksi. Jeesusta en tuntenut vaikka osasin uskontunnustuksen ulkoa. Olisi ollut kaikkien etu että kirkkoherra olisi epäillyt motiivejani.
1 tykkäys
Minun mielestäni uudelleen kastaminen ja sellaisen haluaminen on pelkästään väärän opetuksen seurausta.
Syytä ei pidä langettaa sen yksilön päälle joka on saatu näin “kastetuksi” vaan seurakunnan tai kirkkokunnan virheellisen opetuksen takana on vanha harhaoppi.
Alusta alkaen kristityt ovat pitäneet kastetta, lapsen tai aikuisen, ainutkertaisena ja myös välttämättömänä. Se on Jumalan teko, ei ihmisen tunteiden määrittelemä rituaali.
Uudelleenkastajat eivät ymmärrä eivätkä noudata oleellisilta osin Raamattua ja kristikunnan käytäntöä joka on Jeesuksen ja apostolien opetusten mukainen.
6 tykkäystä
Uudelleenkastaminen nousi viimeksi esille ort kirkon piispojen paimenkirjeessä 15.12.2023 Piispainkokouksen päätös 15.11. | Suomen ortodoksinen kirkko
Täälläkin on usein mainittu TT Hannu Pöyhönen, joka kunnostautuu tässä kasteasiassa negatiivisesti. Korjasin kerran hänelle henkilökohtaisesti hänen virheellistä käsitystään luterilaisesta ehtoolliskäsityksestä.
Mutta toki tämä uudelleenkastaminen on spesifisti reformaation (ei luterilaisuuden) synnyttämä ongelma.
D
Ketkä olivat uudelleenkastajia 1500-luvulla? Eikö Luther heitä(kin) kurmoottanut? Nousiko tuon ajan “baptismi” jostain vanhasta harhasta joka oli elänyt kirkon liepeillä vai mistä oli kyse?
Aika laaja kysymys. Yksi tulokulma on se että kaiken takana on ns. revivalismi, eli uskonvarmuuden perustuminen ja sitä myöten kadteen pätevyyden perustuminen omaan kokemukseen. Ja tiukka raamatuntulkinta. Uudelleenkastajien liikkeeseen kuului vahvasti myös maailmallisten asioiden välttely.
D
1 tykkäys
Miten? Taisi mainita jossain, että ei ole koskaan kehottanut ketään menemään uudestikasteelle.
Pöyhösen tuumailuja tässä
Aika sakeaa settiä hei!
D
1 tykkäys
Joo, näinhän taisi esim timo k jo aikoinaan meitä täällä valistaa että oikeastaan Oikean Kirkon ulkopuolelta tulevat pitäisi kastaa mutta ns ekonomiasyistä Suomessa näin ei tehdä.
Toisaalta hyvä että Suomen ortodoksipiispat eivät yhdy tuohon käsitykseen mutta kyllähän se aika jäätävän tunteen aiheuttaa että ylipäätään puhutaan siitä että edes Yksi Pyhä Kaste ei yhdistä, ja että jos ei kuitenkaan uudelleen kasteta niin se on jotain “ekonomiaa”.
Nämä jutut vain vahvistavat ainakin omaa ekumeenista ajatteluani tähän suuntaan: Olemme katolisen kirkon luterilainen jatke (haara?) ja meitä yhdistää nimenomaan kaste. Toki myös varsin läheinen opetus siitä mitä ehtoollisessa tapahtuu. Kun vielä saataisiin katolis-luterilainen täysi ehtoollisyhteys.
2 tykkäystä
En tiedä kuka on timok, mutta jos hän on Suomen ortodoksisen kirkon pappi tälläisine käsityksineen , niin olen vallan kummastunut.
Tässä( kin) asiassa suomalaiset ortodoksit toimivat niin kuin patriarkaatimme ohjeistaa : tunnustamme yhden kasteen…
Mitä tohtori Pöyhöseen tulee, niin hän ei ole kastanut tietääkseni ketään. Tämä selvyyden vuoksi. Hänen käsityksistään saa olla mitä mieltä tahansa, Suomessakin hän on mielipiteenein hyvin marginaalissa.
1 tykkäys
Juuri näin.
En minäkään ole Kirkosta eronnut, vaikka evlut kansankirkon olen jättänyt taakseni. Oli vaikeaa ja tuskaista. Prosessi kesti yli 20 vuotta ja tuskin olisin tehnyt lopullista liikkua jollei Jumala olisi “taklannut”. Paini Jumalan kanssa on kipeää hommaa (vrt. Jaakob).
Lähtö kansankirkosta oli vaikea juuri siksi, että olin saanut niin paljon: uskon, kasteen, lain ja evankeliumin saarnan, ehtoollisen, ripin ja monta rakasta uskonveljeä ja -sisarta. Ja sain tämän kaiken hyvien ja uskollisten paimenien kautta!
Enkä minä luterilaisuutta jättänyt, vaikka tosissani etsin vaihtoehtoa katolisten ja ortodoksien piiristä sillä ajatuksella, että jos jättää äitikirkon, niin pitää selvittää voinko paeta isoäidin helmoihin. En voinut.
Ajattelen niin, että kristitty ei eroa kirkosta, vaan (jatkuvasti) liittyy Kristuksen kirkkoon (oman paikallisseurakuntansa kautta), jossa on oikeat alttarit ja saarnastuolit.
1 tykkäys
@timo_k on maallikkona täällä vaikuttanut hiukan naama virneessä provoillutkin fooruminikki, jota olen kaivannut takaisin jäätyään pois pienen jäähyn jälkeen. Jyväskylässä kai vaikutti ja oli sieltä suunnalta, mutta sittemmin ymmärtääkseni Joensuun yliopiston suunnalla.
Saadaankohan me timo aktivoitua näillä luonnehdinnoilla ja provosoinneilla? 
Minun mielestäni timo k ei paljonkaan virnuillut vaan pohjalaisella (huom. ei todellakaan Jyväskylän tai Keski-Suomen mies alunperin) karulla halkipoikkipinoon -tyylillä sai ainakin minut melko usein ärsytettyä jankkaamaan vastaan ja vähän loukkaantumaankin.
1 tykkäys