Vaihdoimme parin viestin verran mielipiteitä kirkollisista vaatteista toisaalla ja uskonnon vapauskin mainittiin.
Tässä kommentoin piispan vaatteita. Sellaisia käsin, tietylle piispalle valmistettuja, ei saa ostettua juuri mistään mutta nykyään kaupalliset yritykset valmistavat ihan mitä tahansa ja myyvät sille jolla on rahaa.
Kaiketi tämä liittyy jotenkin uskonnon vapauteen. Kyllähän kuka tahansa voi sanoa harjoittavansa mitä tahansa uskontoa.
Tämä on johtanut siihen että perinteisten virkapukujen informaatioarvo on romahtanut, koska kuka tahansa voi hiippailla missä tahansa asussa ja tehdä se asu päällä mitä tahansa.
Itse en osaa enää useampaan perinteeseen tutustuneena sanoa kuka on oikean jatkumon piispa tai mikä kirkkokunta pitäisi valita. Tästä syystä olen ajatellut myös minulla kristittynä olevan uskonnonvapauden kokoontua yhteen toisten kristittyjen kanssa ja siinä meillä on seurakunta koolla. Pidän sitä rehellisyytenä ja vilpittömyytenä kun ei tässä sekavassa kristinuskon tilanteessa perusteta mitään kollegioita eikä pukeuduta vaatteisiin vaan ollaan vaan kristittyjä. Usko opillisesti järjestäytyneeseen kristinuskoon on mennyt totaalisesti sillä en koe oppirakennelmien auttaneen minua elämään kristillisesti.
Polttava kysymys minulle ei ole mikä on kristinuskoa vaan miten uskossa elämisen tulee vaikuttaa elämäntapaan, ja tietenkin omaa itseä koskeva kysymys, mikä tekee juuri minusta esimerkin uskovasta kristitystä sellaiselle joka ei sitä ole. Mikä on se raja jonka ylitettyäni minusta tulee esimerkki kristinuskoa harjoittavasta ihmisestä.
Muoks. Viilailin tätä vielä vähän.