Käytyäni saunassa ja järvessä täsmennän vielä kantojani. Olen monta kertaa tämän vuoden aikana pohtinut, eroaisinko lopullisesti evlut-kirkosta. Tähän asti minua on pitänyt siellä muutamat hyvät yhteisöt ja seurakunnat, mutta nyt on moni asia muuttunut.
Oma seurakunta alkaa olla täysin kelvoton liberaalin ja naisvetoisen seurakunnan johdon takia, ainoa kunnollinen pappi ei ole saanut omaa jumalanpalvelusvuoroa enää kuukausiin ja on muutenkin jäämässä kohta eläkkeelle. Sen jälkeen ei ole kuin liberaaleja naispappeja. Kirkkoherra-rouva on saanut tämän muutoksen aikaiseksi, enkä haluaisi antaa enää mitään omalle seurakunnalle. Osoitteeseen perustuva jäsenyys on älytön.
Muutamissa muissa kelvollisissa seurakunnissa on tapahtunut henkilön vaihdoksia, eikä niissä ole enää sitä, minkä vuoksi niissä kävin. Vielä jotakin on kyllä jäljellä, mutta tätä vauhtia ei pitkään.
Vaimolla samoja tuntemuksia. Hän kyllä haluaisi kuulua johonkin, esim. Kirkkokansa-liikkeeseen, jos siitä tulee oma kirkkokunta, minäkin mahdollisesti, mutta voisin myös olla ihan hyvin kuulumatta mihinkään, tai liittyä Sleyn tai Kansanlähetyksen jäseneksi pelkästään.
Ne eivät kuitenkaan täysin vastaa sitä, mitä kirkolta ja seurakunnalta odotan, koska edustan ajatuksiltani enemmän helluntai-karismaattista tai vapaasuuntaista linjaa. Mihinkään kasteelle en silti mene, enkä kovin sitoutuneeksi mihinkään toimintaan missään päin. Siksi lopputulos voi olla, että kuulun joko ev.lut- kirkkoon, johonkin sen herätysliikkeesen tai en mihinkään ja käyn missä parhaimmaksi näen. Pelkällä nimijäsenyydellä ei ole mitään merkitystä. Katolinen kirkkokin voisi olla yksi vaihtoehto ilman tiettyjä oppijuttuja.