Ei niillä ole kokonaiskirkon hyväksyntää, vaikka jonkun paikalliskirkon piispainkokous olisikin ne joskus hyväksynyt ja ottanut käyttöön. Luterilaiset katekismukset Lutherin vähä- ja isokatekismus sekä katolisen kirkon KKK ovat kirkkokuntiensa virallisia kirjoja, kun taas ortodoksiset katekismukset eivät sitä ole.
Onko tämä ymmärrettävä, niin, että muut eivät niitä hyväksy vaikka suomessa hyväksytään. Jos Suomessa hyväksytään, niin sittenhän se hyväksytään. Kai tämä kätekismus on tärkeä suomalaisille ja tuskin toiset ortodoksit sitä väheksyvät? Vai onko siinä jotakin väärää? Kääntäen jos suomessa hyväksytään protestanttinen kaste, niin se ei tarkoita, että kokonaiskirkko sen hyväksyisi, tätäkö tarkoitat?
Tuo mainitsemasi ero on tietysti olemassa eri kirkkokuntien katekismusten välillä.
Huokaus. Mitähän Jeesus sanoisi tähän “meillä on enemmän pyhiä, me ollaan parempia ja meillä on kaikkee paljo enemmän ku teillä ja suitsukettakin on ja sakramentteja paljo enemmän, ollaan niinku jotenkin todella paljon kokonaisvaltaisempia ku te, on paavi ja munkki ja nunna ja metropoliitta ja arkkimadriitta ja uskokin on paljon syvempää ja kulutustakestävämpää ku teillä poloisilla ja ollaan paljon nöyrempiä ja otetaan ihminen ihanasti uskovana huomioon paremmin ku te…” -parodiaan?
Mutta hei, olkaa rauhassa. Siunausta vaan kaikille.
D
6 tykkäystä
Yksi tölväisy poistettu. Nyt vähän vähemmän kiihkeää retoriikkaa. Luterilaisen vanhurskauttamisopin kanssa voi varmaankin olla eri mieltä ilman hyökkäyksiä toisia palstalaisia kohtaan.
1 tykkäys
Mielestäni ei perustetta pilkkomiselle. Kannattaisi siirtää tuo linkki myös tuohon opetukseen niin ei mene sekaisin ja ihmiset tietävät mistä keskustellaan, nyt koko homma näyttää irralliselta.
Mikään katekismus ei ole tärkeä suomalaisille ortodokseille eikä kenellekään ortodokseille. Ortodoksiset katekismukset eivät ole välttämättä aivan oikeaoppisia, ja kuten edellä jo sanottiin, niillä ei ole virallista asemaa missään ortodoksisessa paikalliskirkossa. Niistä saattaa kyllä olla hyötyä, mutta pitäisi osata arvioida, mikä niissä ei mene aivan oikein, mutta jos maallikko on lukenut niin paljon oikeaoppisia kirjoja, että pystyy sen arvioimaaan, hänen ei tarvitse lukea kyseenalaisia katekismuksia.
Esim. Mogilan (Kiovan metropoliitta Pietari Mogila, syntynyt 1596) katekismusta on syytetty siitä, että hän on joutunut liiaksi läntisen vaikutuksen alaiseksi. Isä Jarmo Hakkarainen kirjoittaa hänestä monta sivua (117 - 123) teoksessa Ortodoksista psykoterapiaa: “Pietari oli todella lukuisten näkökohtien mies: ortodoksisen kirkon metropoliitta, jesuiittojen koulutuskäytännön uuuttera seuraaja ja latinalaisten kirjojen ahne lukija. Pietari Mogila ihaili kritiikittömästi roomalaiskatolista kirkkoa. Hän ei koskaan esittänyt kirjoituksissaan minkäänlaista opillista kritiikkiä Rooman kirkon teologiaa kohtaan. Latinalaisen kirkon dogmaattisen opetuksen suhteen hän oli yhtä mieltä Rooman kanssa ja valmis hyväksymään latinalaiset teologiset teokset traditionaalisina ja ortodoksisina.”
Piispainkokous on vain todennut, että kyseiset kirjat eivät sisällä harhaoppeja, mutta eivät mainitsemasi katekismukset ole mitään virallisia uskonmäärittelyjä, eikä niitä käytetä esim kristinoppikoulussa tai katekumeenikursseilla. Mainitsemasi katekismukset eivät ole paikalliskirkossamme mitenkään tärkeitä. Ortodoksisella kirkolla ei ole ns tunnustuskirjoja. Se perustaa uskonsa 7:n ekumeenisen synodin päätöksiin.
Mikä tämän määrittää? Joku nykyaikainen teologi 2000-luvulta?
1 tykkäys
Kiitos linkistä.
Kuuntelin koko esitelmän. Aika paljon samaa mieltä kuin @SanGennaro siitä että Kerosuo puhuu ihan Ok ja arvostavasti aiheesta vaikka toki omaa oppiaan mittapuuna pitäen. Toinen ratkaisu olisi ollut olla itsekriittinen ja sitten katsoa mikä ortodoksien arvioinneissa meidän kristillisyyttämme kohtaan osuu ja mikä ei. Mutta se olisi ollut laajempi juttu. Tässä on tietoisesti valittu ote: luterilaisen paimenen omalle väelle suunnattu ja aika varoittavakin opetus.
Seuraavassa muistiinpanojani esitelmästä:
Kirkkosalin Kuvat. Joo, mutta onhan ikoneissa Jeesus usein. Sinänsä hyvä oivallus että kirkkosali kuvastaa uskoa ja puhuu tärkeää kieltään. Saman kritiikin voi esittää monia katolisia kirkkoja kohtaan.
Ort. Epäyhtenäisyys on kyllä ongelma. Mutta ei se luterilainen todellisuus ole parempi. Kerosuo ei erottele sitä että Lhpk on ihan eri asia kuin koko lut. maailma.
Pelastus.
Juridisuus on Raamatussa. Syntien anteeksi julistaminen. Totta!
Armon sumuisuus.
Tarkastuspisteet hyvä ilmaus. Sekä se että meidän tunnarit keskittyvät siihen mitä koettiin aikanaan keskeiseksi.
Kirkkoisien ristiriitaisuus.
Tradition vallan ongelma. Mikä on se mitä seurata kun Raamattu ei mittapuuna? Mutta missä esimerkit kummallisista opeista? No niitä tulee myöhemmin.
Synergia. Näinhän se on. Tässä on ero.
Kaste ort. poistanut synnit.
Vapaa tahto.
Mitä sanotte syntiselle? Prosessi ja ponnistelu. Pahuus liian pieni asia.
Jaakobin protoevankeliumi. Kiinnostavaa!
Mariologiasta vähän liikaa. Mutta hyvä ottaa tämä sekavuus esiin.
Mietin:
ort Kirkko on oikeassa koska se on Kristuksen ruumis. Ja Pyhä Henki? Kirkko ei siksi tarvitse Raamattua auktoriteetiksi siten kuin me ajattelemme. Tätä Kerosuo ei aivan selvästi sano.
Kerosuo toistaa paljon sitä että Raamattu ei riitä ort opin ja elämän mittapuuksi. Ei ole tarvittu tarkastuspisteitä. Tässä on mielestäni ydin se että miksi on näin. Ja selitys ylläoleva. Ort usko on uskoa omaan kirkkoon. Jeesus ei samalla tavalla ole heille kohdattavissa sanassa joka taas meille keskeistä. Jeesus on kirkossa ja oikeastaan kirkko. Se miten tästä tullaan varmoiksi lienee kokemusperäistä. Kun meitä lut mietityttää se millä perusteella se alkuperäisyys tiedetään ja tradition arvo ns todistetaan, ort kirkossa se ei ole edes mikään kysymys. Jumala puhuu ja todistaa sen suoraan kuten Timo viittasi elämän paranemiseen yms.
Summa. Kerosuo tuo esiin varsinkin pelastumisen ja anteeksiantamuksen opit keskeisinä eroina. Se oli parasta tuossa. Aiheen laajuus vaatisi kyllä luentosarjan. Siinä voisi olla myös pohdintaa kilvoituksen asemasta lut uskossa.
1 tykkäys
Näihän voisi sanoa sitten jokaisesta ordotoksisesta kirjasta. Jos yhdellekin ortodoksille on hyvä ordotoksinen kirja se on hänelle tärkeä. Hyvien kirjojen välittämää hyvää saa arvostaa.
Tästä olen kuulut aikaisemminkin. Venäläiseen kirjallisuuteen on voimakkaasti pääsyt vaikuttamaan pietismin myötä protestanttinen teologia. Suomalainen katekismuksen takeena on tietysti piispainkokous jossa on arvioitu ko teos, siitä en nyt olisi niin huolissani, eikä kukaan ole osoittanut siinä mahdollisesti esiintyviä ongelmia.
Tämä on sinänsä faktisesti totta, mutta ei kyllä millään ahdistavalla tavalla. Syntiselle voidaan lausua myös esimerkiksi synninpäästö. Eikä siinäkään varmaan mitään kauhean dramaattista ole, että pappi antaa vinkkejä, miten voisi päästä lähemmäksi Kristusta.
Huvittaa hieman tuo anekdootti, että ei meinaa löytää ikoneista Kristusta. Ehdottaisin tässä tapauksessa esimerkiksi silmälasien ostamista, jos ei meinaa löytyä. Se kun näkyy esimerkiksi suunnilleen joka kirkossa ikonostaasin ovien oikealla puolella.
5 tykkäystä
Ekumeeniset kirkolliskokoukset.
Jaakobin proevankeliumi on ihan käypää kamaa jota alkukirkossa arvostettiin.
Tämähän on näkyvissä luterilaisuudessakin. " … pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa" ( Hebr 12:14).
Luterilaisuudessa sygergia liitetään uuteen Aadamiin. Sen sijaan vapaa tahto torjutaan.
Tämäkään ei pidä paikkaansa, siitä itse luterilaiset tuinnustuskirjat antavat lausunnon, kun he yhtyvät osaa ekumeenisista kirkolliskokouksista. Näin he vahvistavat, että ortodoksit ovat käyttäneet tarkistuspisteitä. Tunnustuskirjathan ovat osittain syntyneet luterilaisen keskuudessa olevista uskonpuhdistuksen aikaisista riidoista ja opillisesta hajanaisuudesta.
Tässä ei ole ymmärretty ikonien merkitystä, nehän viittaavat juuri Jeesukseen.
Pelkkä forenssisuus ei tietysti luterilaisille riitä, tarvitaan myös muutakin, tässä on oma historiallinen taustansa, miksi painotetaan julistusta/ julistamista. Onneksi nykytutkimus osaa tuoda tämän esille, mitä tietysti puhdasoppinen luterilaisuus kammoksuu.
Ordotoksinen kirkko on paljon yhtenäisempi kuin luterilainen kirkkosiipi. En ymmärtänyt mitä tällä nyt oikeasti tarkoitettiin.
Tai suurten opettajien ristiriitaisuus, tämähän on tiedostettu ei se sinänsä ole mikään uusi asia, sen kanssa osataan elää.
Juuri tämä on se ongelma. Teologinen kompetenssi on kapea ja tulkintahorisontti hukassa ja väärä.
1 tykkäys
Joita tulkitsevat nykyaikaiset teologit. Sinänsä toki ihmiset tekevät virheitä ja katekismukset muuttuvat, mutta en kovin herkästi lähtisi haukkumaan aiempia pyhiä isiä - joihin P. Pietari Mogilakin lukeutuu.
2 tykkäystä
Toivoin joitakin kommentteja, näkökulmia siitä, että mielestäni Luther on “vain” yksi tulkitsija, yksi teologi lukuisten joukossa, enkä ole lapsesta asti osannut arvostaa hänen tulkintojaan / rajauksiaan siinä määrin kuin Raamatun patriarkkojen, profeettojen, apostolien ja tietenkin Jeesuksen lausumaa.
Mielestäni tämän ketjun aiheeseen: oman kirkkokunnan valitsemiseen, tällä asialla on suuri merkitys, siksi toivoin ajatuksia, kommentteja tästä asiasta.
Mitäpä tuohon on kommentoimista; noinhan se on. Aikuisiällä sitä oppi ymmärtämään, että Luther oli oman aikansa trollaaja ja rähjääjä, jota ei kyllä kannata ottaa hengelliseksi auktoriteetiksi. Hänen jäljiltään jäi vain jakaannusta ja eripuraa ympäri Eurooppaa.
Piispoilla on yksinoikeus kanonien tulkintaan.
1 tykkäys
Kristusta kunnioitetaan kaikissa ikoneissa, koska Hänen äitinsä ja kaikki muutkin pyhät ovat Kristuksen pyhiä.
Kaikilla ortodoksisilla kirkoilla on samat opit.
Kukaan ortodoksi ei voi luulla, että pelastuisi omin voimin, mutta monien Uuden testamentin tuomiovertausten ja muiden kohtien perusteella on selvää, että meidän pitää kilvoitella pelastuaksemme (synergia).
Totta kai Raamattu on mittapuuna, yhdessä tradition kanssa.
Vapaasta tahdosta ei voi keskustella, kun ortodoksit ja luterilaiset puhuvat siinä aivan eri asioista.
2 tykkäystä