Laitetaanpa uudestaan:
Ei siinä varmaan olekaan mitään dramaattista, että yksittäinen esipaimen on joskus väärässä. Se on sitten vähän eri kuvio, jos ajatellaan, että yksi sun toinen asia oli muutaman sata vuotta pielessä.
Laitetaanpa uudestaan:
Ei siinä varmaan olekaan mitään dramaattista, että yksittäinen esipaimen on joskus väärässä. Se on sitten vähän eri kuvio, jos ajatellaan, että yksi sun toinen asia oli muutaman sata vuotta pielessä.
Venäjällä oli, kun apinoivat länttä. Ja yleensä ei kannata kirkkohistoriaan ja oikeaoppisuuteen liittyvissä kysymyksissä ryhtyä argumentoimaan isä Jarmon näkemyksiä vastaan. Siinä jää kakkoseksi. Hänellä on faktat kunnossa. Sen sijaan hänen kanssaan voi väitellä vaikkapa urheilusta tai elokuvista. 
Senhän teki jo apostoli. Ja ei tosiaan opeteta, että synti olisi varsinaisesti ihmiseen kuulluva ominaisuus, vaan vääristymä pois oikeasta ihmisyydestä.
Jokin aika sitten silmäilin rovasti Jarmo Hakkaraisen kirjaa Venäjän kirkon historiasta. Kirjan hyvin ekspliittisesti esitetty tulkinta Venäjän kirkon vuosisadasta toiseen jatkuneesta, länsimaistumisen aiheuttamasta rappiosta toi mieleen joidenkin aikaisempien länsimaalaisten historioitsijoiden käsityksen Bysantin vuosisadasta toiseen jatkuneesta rappiosta, tietenkin käänteisenä versiona. En oikein lämpene tälle ”ortodoksian” ja ”lännen” vastakkainasettelulle, enkä itse hakeutunut ortodoksisen kirkon yhteyteen sen takia.
Eikös taannonin joku korkea-arvoinen ortodoksipomo lausunut, etttä teidän kirkkonne on itäisenä paljon lähempänä islamia kuin läntistä kristillisyyttä? Koska ne ovat itäisiä kumpikin. Itse rohkenen olla tätä teikäläistä ajatusta vastaan. Kun näen kristillisyyden sellaisena, mikä idän erkaantumisen jälkeenkin on yhteistä ja näen idässä katolisia piirteitä. Vaikka kristinusko on ollut siellä monella tavalla vaikeassa asemassa. Me läntiset veljet haluamme tarjota kättä, jopa arvostaen tiettyyn rajaan itäisiä pekuliariteetteja. Mutta teidän asiannehan se on valita ystävät ja viholliset.
Ei, se oli se ruotsalainen luterilainen naisteologi, joka sanoi olevansa lähempänä muhamettilaisia kuin konservatiivisia kristittyjä.
Joo. Oli. Mutta myös teikäläinen ihan vihitty pappi sanpoi tuollaista. Ehkä sitten on niin, että te ruotsalainene lesboteolgia ja muhamettilaisuus muodostatte rintaman vastaan muuta teologiaa.
Mahtaako kyseessä olla Ruotsin kirkon arkkipiispa? Eikös hän olekin nainen?
https://uusitie.com/ruotsin-kirkossa-epaselvyytta-jeesuksesta/
Viittaa kysymykselläni Antje Jackeléniin. Ohessa muun muassa yksi jo vanhakin juttu hänestä.
Kuuntelin tänään radiosta ort.liturgiaa Joensuusta. Siinä pappi puhui ortodokseille tärkeistä Raamatusta ja traditiosta. Tradition arvoa hän perusteli sillä, että traditio syntyi jo ennen kuin UT:n evankeliumit kirjoitettiin. Noinhan se on, alkuperäisempi asema ihan kronologisesti.
Kirkkokuntien erona on usein juuri verrattu Raamatun kontra tradition asemaa niissä. Ikävä kyllä, koen evl-kirkkoni nykyistä opillista & kirkkokäytännöllistä kouristelua (esim.homoliitokysymyksessä) sellaisena, ettei evl-kirkossa nykyään enää sen enempää Raamattu kuin traditiokaan paljoa paina. Politiikka ja sometykkäykset rulettaa. Näin ainakin täällä liberaalilla pääkaupunkiseudulla itse ikäväkseni koen. Itse kun arvostan kumpaakin, sekä Raamattua että traditiota. Tilanne työntää minua kovasti kohti ort.kirkkoa
Minnekäs unohdit Rooman kirkon🤔
Sekin on ollut mielessä vaihtoehtona. Ortodoksisuus on minulle kuitenkin läheisempi koska toinen isoäitini oli ollut ortodoksi.
Olen kipuillut itse tämän kirkonvaihdoksen kanssa. Vaikka kirkkoni luopuisi kaikesta, mikä tekee siitä kristillisen, niin en todennäköisesti vaihtaisi. Ei se hyvältä tuntuisi, mutta elämässä ei aina kaikki tunnu hyvältä.
D
Yllättävän jyrkkä mielipide. Olen itsekin kipuillut saman asian kanssa, ja varmaankin käynyt läpi ihan samoja seikkoja kuin sinä. Mutta kyllä väärin opettavan joukon jättäminen on ihan raamatullista (Room.16:17).
Ehkäpä se väärin opettava joukkokin voisi vielä tulla sanan koskettamaksi.
D
Omissa pohdinnoissa ja ratkaisussa siirtyä Lähetyshiippakuntaan vaikutti paljon omat lapset. Minkälaiseen messuun ja seurakuntaelämään haluan heidät opettaa, minkälaista lapsityötä seurakunnassa tehdään, minkälainen rippikoulu heillä on edessä, mistä he löytävät seurakunnan, kun he lähtevät kotoa jne. jne.
Tietenkin voisi. Mutta jos naapurissa olisi sellainen joukko, jossa sanan kosketusta ei tarvitsisi toivoa ja odottaa, vaan jossa sanaa saarnataan ja kuullaan ihan luonnostaan, viikosta toiseen – niin sinä vain jäät siihen väärin opettavaan joukkoon, toivomaan ja odottamaan?
Minä olen toiminut myös niin että kuulun kirkkoon vaikka en usko/ymmärrä/hyväksy kaikkia sen opetuksia.
Minun mielestäni mikään kirkko ei ole ihan kohdallaan puheissaan kaikissa asioissa.
Omasta mielestäni tämä on ymmärrettävää inhimillistä epätäydellisyyttä sekä kirkkojen että itseni osalta.
Osallistun täydestä sydämestä yhteiseen liturgiseen rukoukseen ja rukoilen Jumalalta eheytyvää ymmärrystä kaikille, niin kirkoille kuin itsellenikin. Yritän pysyä sovussa Jumalan, itseni ja kanssaihmisten kanssa. Erimielisissä ryhmissäkin on kunnioitettava Jeesuksen opetusta että Jumalaa rakastetaan yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, ja pyrittävä elämään sen mukaan. Rakastamisessa ja samaa mieltä olemisessa on eroa.
Tässä on viisautta. Me ihmiset olemme todellakin epätäydellisiä ja erehtyväisiä. Jos yrittää löytää sellaisen yhteisön, jonka kanssa ei tarvitse olla mistään eri mieltä ja jossa ei olla mistään erimielisiä, päätyy helposti yksinäisyyteen. Mutta @Diakoni tuli esittäneeksi tällaisen lausunnon: “Vaikka kirkkoni luopuisi kaikesta, mikä tekee siitä kristillisen, niin en todennäköisesti vaihtaisi.” Siihen oli pakko hiukan protestoida.
Joo, olen semmoinen luonne. En halua kuulua mihinkään samanmielisten porukkaan, mutta on ihan kiva jos ei olla potkimassa poiskaan. Niin kauan kuin vänkyrää siedetään, niin kaikki on ihan OK, vaikka tekisikin mieli kuolla.
D