Sama kokemus asiasta. “Ei ihminen voi ottaa mitään, jos hänelle ei anneta.”
1 tykkäys
Onhan se niin, että ihminen ajautuu johonkin seurakuntaan, vaikka ns. kirkkoshoppilun kautta, ei valitse sitä, varsinkaan jos siellä on voimakas Kristuskeskeinen julistus. Minuakin kuljetettiin kuin kuoriämpäriä muutamissa seurakunnissa, mutta tunnen nyt olevani siellä missä minun olisi pitänyt olla jo aiemmin. Ehkä kuitenkin se oli hyvä, että minusta pyyhittiin ensin “pölyt” pois?
Kuitenkin on täällä ihmemaassa oikeita uskovia, joille ei hengellistä kotia löydy selvästi. Onneksi tähän saakka kansankirkkomme on voinut kerätä sellaisetkin ainakin isoissa kaupungeissa. Ihmissuhteet voivat olla ongelmallisia, vaikka uhri olisi syytön siihen, ettei kelpaa. Olen oikeasti iloinen puolestasi.
(Näen kyllä kansankirkon suuret puutteet, mutta vielä hyödyt ja olemassaolon salliminen voittavat. Sitä paitsi yhtään täydellistä ei tietenkään ole olemassa. Jeesus yksin on!)
Olen vanhemmiten huomannut että minulle on tärkeää että saan kuulla jatkuvasti ja mahdollisimman paljon kristillistä puhetta. Huomaan olevani levollinen kun äänimaailmani täyttyy kristillisestä puheesta. Nimenomaan puheesta. Kirkkokunnalla ei ole niin väliä. Kunhan vain maailmani täyttyy kristillisellä puheella. Siksi kuuntelen radiosta Patmosta, koska siellä on paljon puhetta. Dei on toinen hyvä vaihtoehto. Joskus tulee höpöjuttuja, mutta ne voi sujuvasti sivuuttaa. Mutta en käy fyysisesti kuin evl kirkoissa Sielläkin kuulee välillä höpöjuttuja. Olen evl kirkon uskollinen poika, mutta en sulje korvaani miltään kristilliseltä. Nyt kun olen sairaalassa, kuuntelen TV7:aa. Siellä on paljon höpöjuttuja, mutta se ei haittaa.
Jos joku valittaa siitä, että joku käy liian monen seurakunnan/kirkkokunnan tilaisuuksissa, niin sen voi aina kuitata tällä “haluan kuulla mahdollisimman paljon Jumalan sanaa” kommentilla. Ja toisaalta ketään ei voi velvoittaa käymään missään muualla kuin siellä missä haluaa käydä.
Kunnon kristitty on se joka luottaa Jumalaan ja haluaa kuulla Häntä mahdollisimman paljon ja tehdä Hänen tahtonsa mukaan.
D
8 tykkäystä
Ymmärrän hyvin sinua, vaikka minä vastaavasti tykkään yli kaiken lukea kristillistä sanomaa. Olen erityisen rakastunut Martti Lutheriin, Franz Pieperiin ja heidän heimolaisiinsa, joiden teksteissä armo loistaa kirkkaana ja omatuntoni rauhoittuu kirkastaen Kristusta jatkuvia lain syytöksiä vastaan, joiden avulla Perkele yrittää saada minut pauloihinsa. Olen näet lapsesta saakka ollut kovin syyllisyydentuntoinen neurootikko ja laki on minua kovasti vaivannut ja ahdistanut. Harvoin minä enää seurakunnassani saan kokea kovin syvällistä Kristuksen kosketusta, saarnat menee usein ohi, mutta ehtoollinen on aina jees, tällaiselle usein syyllisyyden tuntoiselle omalletunnolle kun siinä on sille aina satavarma lupaus osallisuudesta Kristukseen.
2 tykkäystä
Luen tietenkin itsekin paljon. Kuunnellessa vain voi jättäytyä sanan varaan. Lukeminen edellyttää paljon enemmän keskittymistä.
D
1 tykkäys
Ja sitten tuosta kirkkokunnan valitsemisesta sanon ottaen johtotähdekseni Raamatun sanan, “Minä johdatan heitä kun he kulkevat rukoillen”. Ketkä sitten kulkevat rukoillen, siihen Raamattu niin ikään vastaa:
Room 8:27: “Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.”
Siis ne joita Jumalan Henki johtaa kulkevat rukoillen, Hän, Henki, jonka olemme saaneet johtamaan meitä kaikkeen totuuteen.
Näin ollessamme Kristuksessa, Hänen Henkensä johtaessa meitä me emme eksy, vaan vaellamme aina kohti lisääntyvää valkeutta ja saamme siten luottaa siihen, että Hän johtaa meitä myös oikeaan Kirkkoon.
Ps 23:1-3: “Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden."
Me kyllä saatamme vaellella kirkosta toiseen uskonelämämme alkuvaiheissa, etten sanoisi erivaiheissakin, kirkkoshoppaillakin, mutta Jumalan Hengen johdossa löytyy varmasti virvoittavat vedet ja viheriäinen niitty ja shoppailu vähenee. Puhun taas kokemuksesta.
1 tykkäys
Tämä on varmasti totta. Omalla kohdalla eri paikoissa käynti liittyy ehkä enemmän kuitenkin siihen että haluan nähdä tiettyjä ihmisiä ja olla heidän kanssaan jumalanpalveluksissa, ja he ovat tavattavissa eri seurakunnissa. Pienempi osa syistä käydä eri paikoissa on sitten omat syyt, eli erilaisissa kokouksissa käymisen hauskuus ja sitten se, että vieläkin olen sitä mieltä että haluaisin olla kristitty siinä hiippakunnassa jossa minut liitettiin kirkkoon, mutta se on toisessa maassa. Olen kuitenkin ymmärtänyt että Jumalalla on tarkoitus sille että minun on tutustuttava muuhunkin ja opittava uusia tapoja.
Melko ihmeellistä on ajatella sitä että Jumala vei minut siiihen hiippakuntaan, koska tiesi että siellä on jotain mitä tarvitsen saadakseni armon ja uskon potkaisun takamukselle, että alapas tyttö nyt viimeinkin ottaa vaari neuvoista. Sitten kun homma oli saateltu siellä alkuun, olen ollut sitten valmiimmassa kunnossa tutustumaan näihin kotimaan kuvioihin.
Tämä oli näihin asioihin liittyvä tärkeä raamatunkohta.
"…minä suostuttelen häntä, vien hänet autiomaahan ja puhun hänen sydämelleen. Sinä päivänä, sanoo Herra , sinä kutsut minua mieheksesi etkä enää baaliksesi . Minä poistan baalien nimet hänen suustaan, niiden nimiä ei enää mainita. […]Minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja oikeudella, armolla ja laupeudella, minä kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran. Sinä päivänä minä vastaan, sanoo Herra , minä vastaan taivaalle, ja se vastaa maalle, ja maa vastaa antamalla viljaa ja viiniä ja öljyä, ja ne ovat vastaus Jisreelille . Minä kylvän hänet itseäni varten tähän maahan. Minä armahdan Loo-Ruhamaa ja sanon Loo-Ammille: ’Sinä olet minun kansani’, ja hän vastaa: ’Minun Jumalani’.” Hoosea 2
2 tykkäystä
Tervehdys taas.
Tuli taas mieleen että kirkkokuntaa ei tarvitse valita siten että siellä sitten kaikki ovat samaa mieltä ja että siellä tulee ymmärretyksi. Minusta ainakin on jotenkin inhottavaa huomata että itsekin menen siihen halpaan että jos minulle läheisiä tapoja joku kritisoi, en jaksa olla hänelle ystävällinen, mutta jos joku on minun seurakunnastani kiinnostunut, ystävällisyyttä löytyy, mutta vain siihen asti kun kiinnostus säilyy.
Kirkkokuntaa ei valita jotta voisimme olla samanmielisiä, se valitaan siten että siellä kokee rakentuvansa Jumalan ohjauksessa ja että omalle itselle on siellä kasvunvaraa, kristillistä kasvunvaraa. Kirkkokunnissa ei ole valmiita kristittyjä vaan matkalla olevia. Siksi ei kannata kauheasti ainakaan elävässä elämässä seurakunnissa antaa kenellekään kurmotusta hänen näkemyksistään kristittynä. Foorumilla voi sitten jo vähän otatellakin.
Vanha viestini muistutti että en todellakaan, vieläkään, toivo että näkemykseni olisivat valtavirtaa, mutta niillä ilmaisen missä kohtaa matkaa minä olen. Melkein ainahan sitä muille on vääränlainen, koska meillä on omat virstanpylväät ja oma tahti kulkea ja omat tarpeet. Ei toisille voi tuputtaa omia näkemyksiä, mutta jos jaksaa keskustella, niin kyllä siitä hyötyykin kun kuulee toisten juttuja.
2 tykkäystä
Tajusin juuri että olen luultavasti foorumihistorian ainoa henkilö joka on siirtynyt jommasta kummasta, katolisesta tai ortodoksisesta kirkosta, protestanttisuuteen ja myös ilmoittanut siitä foorumilla julkisesti, tosin nimimerkin suojasta.
Katsotaan nyt sitten mitä tästä seuraa. En lupaa mitään, mutta tämän voin nyt ilmoittaa että jonkinlainen pysyvä muutos on tapahtunut. En edes ihan täysin osaa sanoa mihin muutos liittyy. Ainakin se liittyy yksinkertaistamiseen. Tuntuu että mitään muuta merkityksellistä isiltä perittyä uskoa ei ole kuin nämä:
4 tykkäystä
Et ole, alkufoorumilla oli kyllä.
1 tykkäys
Hyvä kuulla. Se oli ennen kuin tulin foorumille. Näitä tulee harvoin vastaan elävässä elämässä. Olisi joskus mukava päästä vaihtamaan ajatuksia vertaisen kanssa. Pitäisi varmaan aloittaa asialle omistettu Youtube-kanava suuren maailman malliin.
Plautilla vuonna 2022:
Plautilla vuonna 2026 
:
Olen edelleenkin sitä mieltä että maailmassa liikkuu paljon ei niin terveitä käsityksiä kristinuskosta. Niin vanhaa kuin uudempaa alkuperää.
Se varmaan johtuu ihmisistä eikä niinkään tunnustuskunnista.
Luterilainen jumalanpalvelus on alkanut herättämään ihastusta.
Nythän olen päässyt jo vähän perille luterilaisuudesta, muutenkin kuin kolminaisuuden suhteen. Ja reformaatio on päässyt leviämään minuunkin, jopa jo silloin kun olin vanhoissa kirkoissa jäsenenä. Luulen kuitenkin että tutustuminen helluntailaisten näkökulmiin oli minulle välttämätön askel reformaation tuloksena syntyneisiin tunnustuskuntiin tutustumisessa. Se tuntui omista lähtökohdistani pienemmältä askeleelta tuntemattomaan, mikä voi tietysti monista luterilaisista tuntua käsittämättömältä. Sen kautta myös tuli selvyyttä siihen mikä kaikki on ehdottomasti sellaista opetusta, jota en voi lähteä seuraamaan ja mikä on hyvää hedelmää kasvattavaa ja rakentavaa reformaation uudelleen muotoilemassa ja puhdistamassa esityksessä kristinuskosta. Kannattaa muistaa että tulin uskoon katolisen kirkon toiminnassa jo sisällä olevana, lähtökohdiltani pakanallisista elämäntavoista vaikkakaan en ateistisesta maailmankuvasta.
Ihan mahtavaa että tämä foorumi on tallentanut minun taapertamiseni bittiavaruuteen.
2 tykkäystä
En koe olevani kotona missään kirkossa tai seurakunnassa. Katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon en koe halua edes mennä. Liturgiat näyttäytyvät ohjelman suorittamiselta. Rukouksetkin luetaan kirjasta. Synnintunnustuskin on suoraan kirjasta. Saarnojen tekstit ovat ainoastaan evankeliumeista ja saarnat hyvin lyhyitä. Virsistä pidän.
Taustayhteisöni on Vapaakirkko. Se on jo kauan ollut ns. ylistyskirkko, mikä tarkoittaa, että mitään muuta musiikkia ei ole kuin ylistystä. Sitä en jaksa. Sama tilanne helluntaiseurakunnissa. Ylistystä on laajalti myös luterilaisten tapahtumissa, kun puhutaan muista kuin jumalanpalveluksista ja varsinkin kun järjestäjinä on herätysliikkeiden väkeä.
Rukoilen yksin omia vapaamuotoisia rukouksia kotona ja luen Raamattua. Saatan myös kuunnella hengellisiä lauluja ja laulella mukana.
Olen ollut uskossa melkein 50 vuotta. Herra on ollut uskollinen ja armonsa on kantanut. Jään eläkkeelle parin vuoden kuluttua, jos Herra suo. On hämmentävää kokea tällaista seurakunnasta vieraantumista, sillä olen ollut vankkumaton seurakuntaihminen vuosikymmenet.
4 tykkäystä
Meidän paikkakunnan vapaa- ja helluntaiseurakunnissa on muitakin kuin ylistyslauluja. Minäkin olen pitkään vierastanut viimeksi mainittuja, mutta viime aikoina olen huomannut tykkääväni niistä.
1 tykkäys
Oman arvioni mukaan ylistysteologia on katalin vinosuuntaus vapaasuuntaisten keskuudessa. Olen siitä yrittänyt varoitellakin, mutta kuuroille korvillehan tällaisen tavallisen tallaajan varoitukset tietenkin kaikuvat. Mutta harhapolku on johtanut siihen, että fokus on kateissa. Ja pallo hukassa.
1 tykkäys
Oman arvioni mukaan ylistysteologia on katalin vinosuuntaus vapaasuuntaisten keskuudessa. Olen siitä yrittänyt varoitellakin, mutta kuuroille korvillehan tällaisen tavallisen tallaajan varoitukset tietenkin kaikuvat. Mutta harhapolku on johtanut siihen, että fokus on kateissa. Ja pallo hukassa.
Vinosuuntausta on vaikea tunnistaa, koska ongelma ei ole niissä lauluissa.
Katoliset saarnat ainakin ovat usein kaikista päivän teksteistä. Riippuu tietysti saarnaavasta papista. Päivän kaikki tekstit liittyvät toisiinsa, niin kuin luterilaisessakin kirkossa.
Ymmärrän pettymyksesi erilaisiin seurakuntiin. Minä koen samaa, mutta minulle on todella tärkeää mennä joka sunnuntai kirkkoon, johonkin kirkkoon. Valitsen sen mikä ei ole hetkeen tuntunut eikä sillä hetkellä tunnu ikävältä paikalta.
Yksi vaihtoehto on One Way -seurakunta. Ne ovat vanhoillisempia suhteessa ylistysmusiikkiin, uuskarismaattisiin ilmiöihin ja menestysteologiaan. Olen joitain kertoja ollut One Wayn kokouksessa, ja rukoukset ym. ovat vapaamuotoisia. Ihan hyviä kokemuksia ovat olleet, vaikka ns. koti onkin Kansanlähetyksessä. Kummatkin muuten käyttävät ainakin täälläpäin Viisikielistä.
3 tykkäystä
One Wayn netti-tv ja Raportti-lehti ovat minulle tärkeitä. Jumala on käyttänyt niitä silmieni avaamiseen ja hengelliseen ravitsemiseeni.
2 tykkäystä