Puhuin nyt henkilahjoista, joita Kor. 12:8-10:ssä Paavali mainitsee ainakin seitsemän. Armolahjoja on sitten muitakin liittyen eri palvelutehtäviin.
Kyllä, mutta henkikaste on tämän lisäksi, jolloin erilaisia lahjoja voi myös saada rukouksen tai kätten päällepanemisen kautta. Tämä on täysin kiistatonta ja kokemukseni mukaista myös.
En tiedä keitä ovat kovan linjan helluntailaiset. Olen nähnyt vain yhden linjan, vaikkakin monenlaisia näissä.
Näitä Jumalan sotureita ja sotajoukkoja tarvittaisiin vielä tänäänkin johtamassa ihmisiä uskon tielle paljon aktiivisemmin.
Kulttuuri on tietysti toinen, mitä joku voi pitää viihteellisenä ja historiattomuutena ja tältäkin se näyttää erityisesti musiikin suhteen. Minua se ei häiritse, vaan tuo vain tietyn hymyn suunpieliin. Minä siis luterilaisena kuuntelen kaikenlaista hengellistä musiikkia J.S. Bachin ja muiden barokin säveltäjien kantaateista veri- ja ylistyslauluihin ja virsiin, hengellisiin iskelmiin ja banaaleihin sovituksiin asti.
Helluntailaisuudessahan tapahtui jako 2000-luvulla. Kaupunkeihin synnytettiin Helluntaikirkko, joka on liberaalimpi. Sitten kova linja jäi pienemmille paikkakunnille eli itsenäiset helluntaiseurakunnat eli Suomen Helluntaikansa. Kovalle linjalle toki jäi joitain kannattajia kaupunkeihinkin. Helluntaikansalla on oma lehti Ristin Kansa ja oma leirikeskus Jämijärvellä.
On ongelmallista opettaa kahta tapaa saada Pyhä Henki. Armo- tai henkilahjojen saamista toki voi opettaa, mutta oppi henkikasteesta ei ole raitis.
Oppi henkikasteesta juontaa opetukseen toisesta siunauksesta (second blessing tai second work of grace), jolla alun perin tarkoitettiin täydellistä pyhitystä (synnittömän vaelluksen saavuttamista), mutta sittemmin erityistä voimakokemusta. Tämä opetus syntyi ns. pyhitysliikkeiden piirissä 1800-luvulta alkaen, eikä siten kuulu klassisen kristinuskon piiriin.
Pyhällä Hengellä täyttymistä tapahtuu toistuvasti. Se mitä sanoin armolahjoista kätten päällepanon tai rukouksen yhteydessä toimii. En usko yhteen ainoaan oikeaan näkemykseen esimerkiksi Pyhän Hengen saamiseksi kasteessa tms. En tiedä mitä kasteessa saadaan, olipa se lapsena tai aikuisena saatu, lapsen uskoontuloon kasteessa varsinkaan en erityisemmin usko.
Mistä tiedät tuonkaan harhaisuutta. Ehkä asia oli ollut pitkään unohduksissa, kunnes se löydettiin. Olen tuosta henkikasteesta käytännössä täysin varma ja se on erillinen tavallisesta kasteesta, olipa sitten klassinen käsitys tai ei. Minulle sillä ei ole merkitystä.
Juuri näin! Tämä juontaa juurensa siitä kun helluntailaisilla ei ole sakramentteja niin heillä ei ole mitään ulkoista mistä voisivat saada vakuutuksen Jumalan lapseudelleen, kuten me luterilaiset kasteesta ja ehtoollisesta. Niinpä he ovat olleet pakotettuja keksimään sellaisia ja oma pää on tarjoutunut siinä avuksi ja ovat löytäneet tällaisen toisen henkikasteen, jonka ovat pyhän hengen täyteydeksi nimenneet. Siitä he pyrkivät etsimään vakuutusta itselleen Jumalan lapseudesta kielillä puhumisineen.
Itse asiassa sen tausta on 1700-luvun metodismissa ja John Wesleyn opetuksesta kristityn täydellisyydestä. Wesleyllä toinen siunaus oli joko yhtäkkinen tai hiljalleen kehittyvä pyhyyden tila kristityssä, ja se erosi ensimmäisestä siunauksesta, joka oli uudestisyntymä. Osaltaan tämä liittyi siihen, että Heprealaiskirjeessa todetaan, että ilman pyhitystä ei kukaan näe Jumalaa. Wesley ajatteli niin, että kristityn tulee tulla tässä elämässä täydelliseksi, jotta voi myös täydellisesti pelastua. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että esimerkiksi kuoleman hetkellä kristitty pyhittyy täydellisesti ja kokee yhtäkkisen toisen siunauksen. Wesleyn ratkaisussa on tavallaan kyse samasta kuin katolisessa kiirastuliopissa, jossa tekosyntejä joutuu sovittamaan itse. Wesley vain ei uskonut kuoleman jälkeen tapahtuvaan sovittamiseen tai pyhittymiseen.
Sittemmin 1800-luvulla metodismin vaikutuksesta syntyi pyhitysliike, jossa opetettiin jopa niin, että ihminen tulee täydellisen pyhäksi ja synnittömäksi tässä elämässä (Wesley ei täydellisyydellä tarkoittanut aivan tätä). Edelleen kehitys kulki niin, että toinen siunaus alettiin viimeistään 1800/1900-lukujen vaihteessa liittämään karismaattisiin ilmiöihin, siis henkikasteeseen. Merkittävää on, että Wesleyn johtamassa herätyksessä oli paljonkin karismaattisia ilmiöitä ja hän koki niitä itsekin, mutta hän ei koskaan liittänyt toista siunausta niihin.
Tämä ei vastaa lainkaan sitä, miten helluntailaisuus saati toisen siunauksen käsite syntyi. Ensimmäisillä helluntailaisilla (jos heitä vielä saattoi kutsua sellaisiksi) Pyhän Hengen kasteen etsintä ei liittynyt pelastukseen tai siihen, että saisi vakuutuksen pelastuksesta ja Jumalan lapseudesta. Kyse oli siitä, että he ajattelivat, että uskovien tulisi apostolien tavoin kokea erityinen Pyhän Hengen kokemus, joka varustaisi heidät Jumalan antamaan tehtävään. Kielilläpuhuminen Pyhällä Hengellä täyttymisen merkkinä taas tuli siitä, että erityisesti Apostolien teot antaa sen merkiksi tapahtumasta. Tuossa vaiheessa kielilläpuhumista ei vielä ajateltu ehdottomana merkkinä, jonka jokainen Hengellä täyttynyt saa, vaan se oli merkittävin. Sitten myöhemmin, kun hommaa alettiin systematisoimaan kielilläpuhumisesta tuli varsinainen merkki ja se samalla myös vei sijaa muilta armolahjoilta.
Tietenkin pyhitysliikkeissä toiseen siunaukseen liittyi Pyhän Hengen saaminen siinä mielessä, että se antoi voiman täydellisesti vastustaa kiusauksia ja voittaa ne. Käytännössä helluntailaisuus on kuitenkin eri asia, vaikka samoja kehityslinjoja taustalla onkin. Lisäksi Suomessa helluntailaisuus on melkoinen erikoisuus, sillä se on muotoutunut toisaalta protestiliikkeeksi luterilaista kansankirkkoa vastaan. Siitä suomalaiseen helluntailaisuuteen on tullut kielteisyys kaikkea kirkollisuutta ja virallista kohtaan, mikä on vaikeuttanut ja hidastanut helluntaikirkon rakentumista. Maailmalla helluntailaisilla voi esimerkiksi virkakäsitys olla hyvinkin paljon lähempänä luterilaisuutta esimerkiksi piispallisuuden kautta. Toiseksi suomalainen helluntailaisuus on omaksunut vahvan reformoidun ja baptistisen kannan, mikä ei maailmanlaajuisesti ole automaattisesti mikään helluntailaisuuden ydinmerkki. On helluntailaisia, jotka kastavat kaiken ikäisiä, jopa lapsia, ja on helluntailaisia, joilla on hyvinkin korkea sakramenttikäsitys. Suomessa kehitys meni omia latujaan, ehkä juuri siksi, että pyrittiin erottautumaan ja jopa vastustamaan luterilaista kirkkoa.
Esimerkiksi luterilaiselle viidennen herätysliikkeen perustajalle Urho Muromalle henkikaste tarkoitti uskoontuloa, joka oli hänelle hyvin voimakas kokemus. Helluntailaisten käsitys henkikasteesta on hiukan toisenlainen, armolahjojen saantia korostava, mutta yhteistä näille on Jumalan Pyhän Hengen vaikuttama voimakas kokemus.
Viidennessäkin liikkeessä on ollut kielilläpuhumista, mutta esimerkiksi Muroman kastekäsitys erosi helluntailaisuudesta muuten. Muroman isä oli Sleyn pappi ja Urho oli myös luterilaisena pappina lapsikasteen kannalla ja sukset olivat helluntailaisten kanssa usein ristissä. Yhteistä oli uskoontulon voimakas korostus ja ratkaisukristillisyys. Uskonratkaisua korostettiin esimerkiksi Kansanlähetyksessä vielä 60-70 -luvuilla todella paljon, eikä se vieläkään ole harvinaista vanhemmilla kansanlähetysläisillä.
Kokemuksille alttius on persoonakysymyskin. Joku kokee voimakkaan kääntymisen, toisille se on hidas kasvuprosessi, kuten itselleni, jossa voi olla muutamia isompia askelmia, jolloin on tapahtunut enemmän. Hengen kosketus, jota helluntailaiset kutsuvat henkikasteeksi, voi olla myös äkillinen prosessi, jossa joku saa ehkä armolahjoja. Raamattu puhuu Apostolien teoissa helluntaina tapahtuneesta ihmeestä, jossa monet täyttyivät Hengellä ja profetoivat ja puhuivat kielillä.
Samaa on tapahtunut paljon myöhemmin Suomessakin esimerkiksi herännäisyydessä voimakkaan Telppäsniityn hurmosherätyksen yhteydessä tai Uukuniemellä, jossa Helena Konttinen saarnasi ja profetoi unessa ja hurmoksessa parannusta tietäen monien ihmisten synnit ja taustat ja kehottaen heitä parannukseen. Konttinen profetoi myös monia tulevia tapahtumia aina sodista, aseista ja naispappeudesta lähtien.
Hyvät kirjoitukset tiedoksemme. On syytä tänään myös tietää, että ko. ilmiöt yms. eivät ole yksiselitteisiä ja tae mistään. Ehdottomasti tulisi osata aina arvioida, mielellään oikein.
Kellään ei näytä olevan henkien erottamisen armolahjaa ja samanmielisiä (toisistaan riippumattomia) tarvittaisiin useampi oikein arvioimaan. Arvioimisestakin on tullut ongelma tasaveroisesti ilmiöiden kanssa.
Ko. ilmiöitä esiintyy kaikissa uskonnoissa ja jopa uskomattomilla, niihin ihastunut eksyy helposti pääasiasta.
Periaatteessa kyseinen lahja on jokaisella uskovalla, ehkä vain eri mitassa riippuen uskossa kasvamisen asteesta. Onhan jo uskominen ensimmäinen osoitus henkien erottamiskyvystä.
Usein nuo henkilahjat mystifioidaan kun annetaan tunteen uskon sijasta ohjata järkeä. Ajatellaan, että henkien erottamisen lahjan omaava on joku silmät sirrillään kulkeva ihmisolio, joka jostain syystä on joutunut uskovien sakkiin. Ei tajuta, että kyseinen lahja ei ole mitään muuta kuin kyky erottaa harha oikesta ja mitä kauemmin uskova on Pyhän Hengen johdossa ollut Jumalan Sanan johdossa ja ohjauksessa, sitä lukien ja tutkien sitä paremmin hän erottaa henget. Hän on siis ihan tavallinen uskova, jalat ehkä lujemmin maassa kulkeva kuin moni kanssauskova.
On kysymys Jumalan lahjasta, jonka hän antaa omilleen. Jokaisessa Jumala toimii, koska Hän asuu Henkensä kautta uskoontulleessa. Jumalan Seurakunnassa on eri tehtäviä sekä voimavaikutuksia, lahjoja, joilla kukin palvelee Seurakuntaa.
Usein hengelliset “kykymme” toimii parhaimmillaan, kun emme niitä itse painota. Voimme välittää sanoman Jumalan sydämeltä tietämättämme.
“jalat maassa” kuvaa ihmisen luonnetta, muttei hengellistä, mikä on Ylhäältä, riippumatta sielullisesta herkkyydestämme.
Karkeasti: Mikä ei korota Kristusta on Paholaisesta ja hylättävää.
Kolossalaiskirje 1:18 esimerkiksi mm. neuvoo:
" 18. Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen."
Sanoinko minä jotain muuta? Kun puhuin henkien erottelemisen armolahjasta niin halusin vain tähdentää, ettei kysymyksessä ole mikään mystinen asia, jollaisena se usein tahdotaan nähdä. Se on tarkoin sanaan sidottu lahja, ei mikään metafyysinen silmät viiruiksi vetävä hengen kosketus irrallaan sanasta, ainakaan lahjan omaavalle. Ehkä isket nyt terveeksi tekemisen lahjan pöytään ja sanot ainakin sen olevan jotain muuta kuin sanalla perusteltavissa olevan entiteetin? Totta on, että se vaatii ns. fides heroican erillään tavallisesta arkipäiväisestä uskomisesta. Minä kuitenkin väitän myös sen olevan sanaan voimakkaasti sidotun. Olen käyttänyt siitä vertausta, että kun olen lenkillä ja minua vastaan syöksyy vihainen susi ja lausun sanat “väisty Jeesuksen nimessä,” niin teho riippuu sanoistani, eli oliko niiden sanojana minä itse pöhöttyneessä vanhassa aatussani, vai olivatko sanat lausutut Pyhän Hengen voimasta. Jälkimmäisessä tapauksessa susi löytää välittömästi toisten koordinaattien mukaisen reitin kuin minun syömiseeni tähtäävän väylän. Näin siis eivät nämäkään ole mitään mystisiä juttuja, vaan sanalla määriteltävissä, eivät pelkäästään hengen manifestaatiota, vailla ankkuripohjaa Jumalan sanassa.
Paitsi, vaikka susi väistyisi ei välttämättä kyse Pyhästä Hengestä ja jos oikeasti Jumalasta ja tahdostansa niin tietenkin väistyy. Harvoinpa väistyy.
Neljä vuotiaana karhu väistyi, vaikka olin pentujen ja emokarhun välissä. Välttämättä en tiedä ja tuskin rukoilin edes, mutta puhuin karhulle ja sitten toinen tiellä kulkija sieppasi minut ja juoksi kotiini kainalossaan.
Emme voi tietää parantamisen armolahjassa miksi joku paranee ja monet ei. Myös ilman parantamista ja muissakin uskonnoissa samoin. Ei voi myöskään varmuudella sanoa, että Jumala ei parantaisi, mutta harvinaista se on vakavissa tapauksissa ja yleistä vähemmän vakavissa, jotka paranevat muutenkin. Emme siis voi mitenkään tietää armahdetaanko vai ei. Jumala näyttää olevan näissä asioissa varsin suvereeni ympäri maailmaa, silti voi olla myös että Jumala ei ole ollenkaan näissä asioissa toimijana. Jeesukseen uskovia sairastaa ja kärsii suhteessa hieman enemmän kuin muita.
Apostoleista kuoli suht. koht. nuorena kaikki paitsi Johannes. Jeesuskin kuoli ja kärsi ihmisenä. Lähetystyöntekijöitä kuolee surmattuna ja toiset säilyvät ihmeenomaisesti jne.
