Onko helvetin rangaistuksen kesto ikuinen?

Toivoisin että tässä keskustelussa käsiteltäisiin seuraava lainaus täältä:

http://kirjasto.adventist.fi/28-opinkohtaa-tuhatvuotta

Saatana ja syntiset hävitetään. Heti tuomion julistamisen tapahduttua Saatana enkeleineen ja häntä seuranneet ihmiset saavat rangaistuksensa. Heidän on kuoltava ikuinen kuolema. “Taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki” (Ilm. 20:9). Kaupungin ulkopuolella oleva maakin näyttää sulavan; siitä tulee suuri tulinen järvi. Tämä on se päivä, “jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan” (2. Piet. 3:7). “Herran kostonpäivä” (Jes. 34:8), jolloin hän tekee ‘oudon työnsä’ (Jes. 28:21) tuhotessaan vihollisensa, on koittanut. “Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen” (Ilm. 20:15). Paholainen ja hänen apulaisensa kärsivät saman kohtalon (Ilm. 20:10).

Koko Raamatun ilmoitus tekee hyvin selväksi, että tämä “toinen kuolema” (Ilm. 21:8), jonka jumalattomat joutuvat kärsimään, merkitsee heidän täydellistä hävittämistään. Mistä sitten on tullut käsitys ikuisesti palavasta helvetistä? Huolellinen tutkiminen osoittaa, että Raamattu ei opeta sellaisen helvetin tai piinan olemassaoloa.

  1. Helvetti. Raamatun opetuksen mukaan helvetti on “rangaistuksen ja hävityksen paikka ja tila, jossa ne, jotka hylkäävät Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen tarjoaman pelastuksen, kärsivät iankaikkisen tulen vaikutuksesta toisen kuoleman.” *13

(Sana ‘helvetti’ esiintyy suomalaisessa raamatunkäännöksessä vain Uudessa testamentissa ja on käännös kreikan kielen sanasta geenna, gehenna. Sana esiintyy yhtä poikkeusta (Jaak. 3:6) lukuunottamatta vain evankeliumeissa: Matt. 5:22, 29, 30; 10:28; 18:9; 23:15, 33; Mark. 9:43, 45, 47; Luuk. 12:5. - Suom. huom.)

Kreikan sana geenna on peräisin heprean sanoista Ge Hinnom, ‘Hinnomin laakso’ - Jerusalemin eteläpuolella sijaitseva rotko. Siellä israelilaiset olivat toimittaneet pakanallisia riittejä polttamalla lapsia Moolokille (2. Aikak. 28:3; 33:1,6). Jeremia ennusti, että tämän synnin tähden Herra tekisi laaksosta Murhalaakson, jonne israelilaisten ruumiita haudattaisiin kunnes niille ei olisi enää tilaa. “Kenenkään hätistelemättä saavat haaskalinnut ja villieläimet syödä kuolleiden ruumiita” (Jer. 7:32,33; 19:6; Jes. 30:33). Jeremian profetia epäilemättä johti israelilaiset pitämään Ge Hinnomia jumalattomien tuomion paikkana, rangaistuksen ja häpeän kammottavana paikkana. *14 Myöhemmin rabbiininen traditio mainitsee sen raatojen ja jätteiden polttopaikkana.

Jeesus käytti Hinnomin tulta vertauskuvana helvetin tulesta (ks. esim. Matt. 5:22; 18:9). Siten Hinnomin liekit kuvasivat viimeisen tuomion kuluttavaa tulta. Jeesus totesi, että helvetin tuli pystyy hukuttamaan sekä sielun että ruumiin (Matt. 10:28; vrt. Luuk. 12:5).

Millainen on luonteeltaan helvetin tuli? Palavatko ihmiset helvetissä ikuisesti?

  1. Jumalattomien kohtalo. Raamatun mukaan Jumala lupaa ikuisen elämän vain vanhurskaille. Synnin palkka on kuolema, ei ikuinen elämä helvetissä (Room. 6:23).

Raamattu opettaa, että jumalattomien kohtalona on tuho (Ps. 37:9,34), he tuhoutuvat (Ps. 37:20; 68:3). He eivät elä ikuisesti tietoisuuden tilassa, vaan heidät poltetaan (Mal. 3:19; Matt. 13:30,40; 2. Piet. 3:10). Heistä tehdään loppu (Ps. 145:20; 104:35), heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus (2. Tess. 1:9).

  1. Ikuinen rangaistus. Puhuessaan jumalattomien rangaistuksesta, Uusi testamentti käyttää sanoja ‘ikuinen’, ‘iankaikkinen’. Ne on käännetty kreikan kielen sanasta aioonios, ja niitä käytetään sekä Jumalasta että ihmisestä puhuttaessa. Väärinkäsityksen välttämiseksi on muistettava, että aioonios on merkitykseltään suhteellinen. Kun Raamattu käyttää sanaa aioonios (iankaikkinen, ikuinen) Jumalasta, se merkitsee että hänen olemassaolonsa on päättymätön - sillä Jumala on kuolematon. Mutta kun tätä sanaa käytetään kuolevaisista ihmisolennoista tai katoavista asioista, se merkitsee niin pitkää aikaa kuin henkilö elää tai asianomainen esine on olemassa.

Esimerkiksi Juudaksen kirjeen 7. jakeessa sanotaan, että Sodoma ja Gomorra kärsivät “iankaikkisen tulen rangaistusta” (VKR). Kuitenkaan nuo kaupungit eivät enää pala. Pietari kirjoitti, että tuo tuli poltti nuo kaupungit “poroksi” (2. Piet. 2:6). “Ikuinen” tuli paloi niin kauan kuin oli jotain palamatta, ja sitten tuli sammui (ks. myös Jer. 17:27; 2. Aikak. 36:19).

Samoin kun Kristus lähettää jumalattomat “ikuiseen tuleen” (Matt. 25:41), heidät poltetaan “sammumattomassa tulessa” (Matt. 3:12). Vasta sitten kun tuli on polttanut kaiken eikä mitään ole jäänyt palamatta, tuli sammuu. *15

Kun Kristus puhui “iankaikkisesta rangaistuksesta” (Matt. 25:46), hän ei tarkoittanut ikuista rankaisemista. Hän tarkoitti sitä, että samoin kuin “iankaikkinen elämä jatkuu halki ikuisuuden loppumattomien aikakausien, myös rangaistus on iankaikkinen - ei ikuisesti kestävää tietoista kärsimistä, vaan rangaistus, joka on lopullinen. Tuon rangaistuksen kärsivien loppu on toinen kuolema. Tämä kuolema on ikuinen, siitä ei ole eikä voi olla mitään ylösnousemusta.” *16

Kun Raamattu puhuu “iankaikkisesta lunastuksesta” (Hepr. 9:12, VKR) ja “iankaikkisesta tuomiosta” (Hepr. 6:2), se viittaa lunastuksen ja tuomion ikuisiin tuloksiin - ei loppumattomasti jatkuvaan lunastamiseen tai tuomitsemiseen. Samoin kun Raamattu puhuu ikuisesta tai iankaikkisesta rangaistuksesta, se puhuu rangaistuksen tuloksesta eikä rankaisemisesta. Se kuolema, jonka jumalattomat kuolevat, on lopullinen ja ikuinen.

  1. Kidutetaan aina ja ikuisesti. Myöskin Raamatun käyttämä ilmaisu “aina ja ikuisesti” (Ilm. 14:11; 19:3; 20:10) on antanut aihetta päätelmälle, että Saatanan ja jumalattomien rankaisemisprosessi jatkuisi kautta ikuisuuden. Mutta tässäkin alkutekstin sanonnan merkitys on riippuvainen siitä, mistä tai kenestä on kysymys. Kun puhe on Jumalasta, sen merkitys on absoluuttinen - sillä Jumala on kuolematon; mutta kun puhe on kuolevaisista luoduista, sen merkitys on rajoitettu.

Raamatun kuvaus Edomin rankaisemisesta antaa hyvän esimerkin tästä. Jesaja sanoo, että Jumala muuttaisi maan “palavaksi pieksi. Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu; se on oleva raunioina polvesta polveen, ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen” (Jes. 34:9,10). Edom hävitettiin, mutta ei se enää pala. Sen hävityksen “iankaikkisuus” kesti kunnes tuho oli täydellinen.

Kaikkialta Raamatusta voimme selvästi havaita, että käsitteellä “ainiaan” on rajansa. Vanha testamentti sanoo, että orjan on palveltava isäntäänsä “ainiaan” (2. Moos. 21:6), että Samuel - poikanen sai jäädä pyhäkköön “ainiaaksi” (1. Sam. 1:22, VKR; uusi kirkkoraamattu suomentaa sanonnan alkutekstin todellisen merkityksen mukaisesti: “koko elämänsä ajaksi”) ja että Joona ajatteli joutuneensa kalan vatsaan “ainiaaksi” (Joona 2:7), “iankaikkisesti” (VKR). Uusi testamentti käyttää sanontaa samalla tavoin: esimerkiksi Paavali neuvoi Filemonia ottamaan vastaan Onesimuksen, jotta tämä saisi asua hänen luonaan “ikuisesti” (Filem. 15). Kaikissa näissä tapauksissa sanonnat ‘ainiaan’ ja ‘ikuisesti’ tarkoittavat: ‘niin kauan kun asianomainen elää’.

Psalmissa 92:8 sanotaan, että jumalattomat “tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi”. Ja ennustaessaan suuresta lopullisesta maailmanpalosta Malakia kirjoittaa: “Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin - sanoo Herra Sebaot - eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta” (Mal. 3:19).

Kun jumalattomat - Saatana, pahat enkelit ja katumattomat ihmiset - ovat kaikki hävitetyt tulella, enää ei ole käyttöä Kuolemalle eikä Tuonelalle. Nekin Jumala hävittää ainiaaksi (Ilm. 20:14).

Raamattu tekee siis hyvin selväksi, että rangaistus, ei rankaiseminen, on ikuinen - toinen kuolema. Tästä rangaistuksesta ei ole ylösnousemusta, sen vaikutukset ovat ikuisia.

Arkkipiispa William Temple oli oikeassa kun hän lausui: “Yhden asian voimme sanoa varmuudella: ikuinen piina ei kuulu kuvaan. Jos ihmiset eivät olisi omaksuneet kreikkalaista ja epäraamatullista käsitystä yksilön sielun luontaisesta häviämättömyydestä ja sitten lukeneet Uutta testamenttia tuo käsitys valmiina mielessään, he olisivat omaksuneet siitä (Uudesta testamentista) opin annihilaatiosta eikä ikuisesta piinasta. Raamattu nimittää tulta ikuiseksi, ei siihen heitettyä elävää olentoa.” *17

Kun Jumalan lain rikkomisesta säädetty rangaistus on täysimääräisesti toimeenpantu oikeuden vaatimukset on tyydytetty. Nyt taivas ja maa julistavat Herran vanhurskautta.

MITÄ SIIS AJATELLA EDELLÄ MAINITUSTA?

Kun luin tuon aloituksen lainauksen, niin sellainen muistikuva on, että yhdessäkään raamattulainauksessa ei sanota suoraan, että helvetti ei ole ikuinen. Sen sijaan kaikki ne kohdat joissa sanotaan, että se on ikuinen tulkitaan niin, että rangaistuksen kesto on ikuinen, mutta ei rankaiseminen. Saan siis sen käsityksen, että adventistien käsitys perustuu puhtaasti tulkinnalle.

Sain tällaisen kommentin tämän keskustelun ulkopuolelta. Laitan sen esille:

“Kyllä Raamatun mukaan iankaikkinen helvetti on iankaikkinen. Se on yksinkertaisesti selvää jo siitä, että taivas ja kadotus uudelleen ja uudelleen rinnastetaan kestonsa puolesta toisiinsa. Kuten esim. Matt. 25:46, jossa puhutaan sekä iankaikkisesta rangaistuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Jos jälkimmäinen kestää ikuisesti, samoin myös edellinen. Ei ole mahdollista, että samassa jakeessa po. sana “iankaikkinen” olisi ensin jotain muuta kuin “iankaikkinen” ja sen jälkeen vasta varsinaisesti “iankaikkinen”. Tämän mukaisesti tulee ymmärtää muutkin jakeet Raamatussa.”

Mitä väliä? Taivas on joka tapauksessa parempi vaihtoehto. Ei ole tarpeellista tietää niin tarkasti, mitä sieltä ulos jääville tarkalleen ottaen tapahtuu.

2 tykkäystä

Minusta tuolla on paljonkin merkitystä, ja kysymys on ihan mielenkiintoinen. Harmi vaan etten tiedä vastausta.

1 tykkäys

Kuten olen aiemmin sanonut, lopullinen helvetti on iankaikkinen, koska aikaa ei enää ole. Jonkinlainen ajallinen kesto olisi mahdoton asia.

4 tykkäystä

“Lopullinen”?

(Lisää merkkejä s’il vous plait.)

Ai mitä tuolla tarkoitin? Lähinnä kai sitä, että kai myös luodaan uudesti. Ainakin se on erilainen siinä, että siellä on ruumiillisia olentoja.

Eikö tuo ruumiillisuus ja ajattomuus sovi vähän huonosti yhteen, kun aika jai on nimenomaan fyysiseen masilmasn (olemassaoloon) liittyvä juttu? :thinking:

2 tykkäystä

Kristityt kuitenkin uskovat ruumiin ylösnousemukseen.

Ei ole ja ensisijainen peruste on se, että se sotii Jumalan olemusta vastaan. Jeesuksen vertauksessa velallinen ei pääse vankeudesta pois ennen kuin on maksanut viimeisenkin roposen. Tämä käy yleiseen oikeustajuun. Yleiseen oikeustajuun, silmä silmästä ja mitä kylvät sitä niität -periaatteeseem ei sovi se, että sittenkin kun velka on hyvitetty rangaistus vain jatkuu ja jatkuu. Vaikka on Raamatun kohtia joita voidaan lukea ikuisen helvetin tueksi, on myös toisenlaisia kohtia, kuten edellä mainittu.

Juuri näin. Kristinuskon valtauoma tuntee ikuisen kadotuksen lisäksi myös ajallisen rangaistuksen. Se on nimeltään Purgatorium eli “puhdistuspaikka” (vaikka kyseessä tuskin on “paikka” siinä merkityksessä kuin me sen ymmärrämme), Kiirastulenakin se tunnetaan.

2 tykkäystä

Jos aikaa ei ole, ei ole myöskään ylösnousemuskehoa, joka liikkuu ajassa ja tilassa. Jos aikaa ei ole (täysin järjenvastaisesti) myöskään niillä kehollisilla, jotka herätetään Taivaaseen, heillä ei ole myöskään esim. musiikkia, jonka ehdoton edellytys on aika. Ei ole inhimillisiä ajatuksia, jotka edellyttävät aikaa, ei muutosten havaitsemista ympäröivässä todellisuudessa, joka edellyttää aikaa.

3 tykkäystä

Ja niinhän se on, että helpotusta omalle kohdalle ei pidä etsiä miettimällä helvetin kestoa, vaan helpotus pitää etsiä evankeliumista ja Jeesuksen läheisyydestä. Jumalan armo Golgatalla on helpotus. Helvetti on kauhea asia, oli se mitä tahansa.

Onko ihmisen mielelle hyväksi uskoa ikuiseen helvettiin? Ei varmaan siinä tapauksessa, jos ei puhuta tarpeeksi paljon armosta. Toisaalta usko ikuiseen helvettiin voi saada ihmisiä tekemään parempia valintoja, jotka ovat hyväksi myös hänen mielelleen ja pelastuksen kannalta.

Kun eilen luin tuon aloituksen lainauksen, niin sellainen muistikuva on, että yhdessäkään raamattulainauksessa ei sanota suoraan, että helvetti ei ole ikuinen. Sen sijaan kaikki ne kohdat joissa sanotaan, että se on ikuinen tulkitaan niin, että rangaistuksen kesto on ikuinen, mutta ei rankaiseminen. Saan siis sen käsityksen, että adventistien käsitys perustuu puhtaasti tulkinnalle.

Sain tällaisen kommentin tämän keskustelun ulkopuolelta. Laitan sen esille:

“Kyllä Raamatun mukaan iankaikkinen helvetti on iankaikkinen. Se on yksinkertaisesti selvää jo siitä, että taivas ja kadotus uudelleen ja uudelleen rinnastetaan kestonsa puolesta toisiinsa. Kuten esim. Matt. 25:46, jossa puhutaan sekä iankaikkisesta rangaistuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Jos jälkimmäinen kestää ikuisesti, samoin myös edellinen. Ei ole mahdollista, että samassa jakeessa po. sana “iankaikkinen” olisi ensin jotain muuta kuin “iankaikkinen” ja sen jälkeen vasta varsinaisesti “iankaikkinen”. Tämän mukaisesti tulee ymmärtää muutkin jakeet Raamatussa.”

Aivan, ja juuri siksi teologien keksimä filosofinen ajatus viimeisen tuomion jälkeisestä ajattomuudesta on vaikeasti ymmärrettävissä.

1 tykkäys

Minä en näe tässä mitänä ongelmaa.

Jos materiaan liittyy väistämättä aika (ajallisuus), niin kuinka ruumiillinen ylösnousemus voi olla ajaton?

1 tykkäys

Eikö ylösnousemusruumis ole toisenlainen, kuin nykyinen. Sitä eivät koske nykyisen ruumiin ajalliset tai tilalliset rajoitukset. Jeesus kulki lukittujen ovien taakse. Katoavaisuudessa kylvetään, katoamattomuudessa herätetään. Eikö aika tarkoittaisi katoavaisuuden jatkumista?

Minun on vaikea ymmärtää mitä tarkoittaa ruumiin ylösnousemus, jos ei siihen liity jonkinlaista materiaa ja näin ollen myös aikaa. Ylösnoussut Jeesus kulki lukittuun huoneeseen, joo, mutta Jeesus ei uponnut maan pinnan läpi tai leijunut ilmassa. Mitä tästä voidaan päätellä? En tiedä. Jos ylösnoussut Jeesus olisi potkaissut jalkapalloa, olisiko hänen jalkansa vain mennyt pallosta läpi vaikuttamatta siihen mitenkään? Jos näin olisi, emmekö puhuisi jostakin ei-ruumiillisesta ja ei-materiaalisesta?

“Katoavaisuuden”, “ikuisuuden”, yms raamatullisista termeistä tuskin kannattaa keskustella suomen kielen pohjalta, vaan täsmällisten raamatunkohtien ja niissä käytettyjen kreikan tai heprean sanojen pohjalta.

1 tykkäys

Oppia kadotuksen loputtomuudesta on perusteltu seuraavasti: vaikka kadotukseen joutuvan ihmisen ajalliset rikkomukset Jumalaa vastaan ovat äärellisiä, jotka voivat äärellisyydestään johtuen saada vain äärellisen tai siis vain ajallisen eli joskus loppuvan rangaistuksen, niin rangaistus pitkittyy kadotuksessa elävälle siitä syystä, että kadotetun ihmisen synnissä eläminen jatkuu kadotuksessa. Rangaistusta lyödään siis tilille jatkuvasti lisää.

Yhteiskunnassa rangaistus (esim. vankila tai ääritapauksessa kuolemanrangaistus) ei ole kostoa pahasta, vaan pelote tai vastamotiivi ihmisten rikollisille aikeille. Sillä on siis viittaus tulevaisuuteen: jos teet näin tai noin, sinulle käy huonosti; on siis oman hyvinvointisi kannalta parempi, jos pidättäydyt vahingoittamasta muita.

Jos joku yksityinen ihminen kostaa samalla mitalla itseensä kohdistuneen vääryyden (esim. hammas hampaasta), niin se on minulle merkki kostavan ihmisen pahasta tai turmeltuneesta luonnosta, koska koston tarkoituksena ei ole estää julkisen tai kaikille rikkojille kuuluvan yhteiskunnallisen rangaistuksen tavoin vastaavaa toteutumasta muiden kohdalla (onhan kosto yksityinen eikä julkinen), ja ainakin minun on vaikeaa nähdä, miten samalla mitalla samanlaista vääryyttä vääryydentekijälle tekijä millään tavalla jalostaisi kostollaan häntä, jolle tekee samoin kuin tämä on tehnyt kostajalle. Kosto vain lisää vihaa ja katkeruutta. Yhteiskunnallisen rangaistuksen tehtävänä on esimerkiksi puolestaan eristää muille haitaksi oleva ihminen muista, joten sen takana ei ole pahanilkisyydestä johtuva tekijä. Vääryydentekijä voi vankilassa miettiä, miten hän voisi saavuttaa hyviä asioita elämässään ilman rikollisuutta, kun pääsee vankilasta.

Koskaan loppumattomalla helvettirangaistuksella ei tunnu olevan mitään jalostavaa vaikutusta ihmiseen. Se tuntuu täysin kohtuuttomalta kostolta, ei oikeudenmukaiselta rangaistukselta. Jos koskaan loppumaton helvetti on tosiasia ja Jumalan näkökulmasta kostoa, tuskin se on samanlaista kostoa kuin pahanilkisen ihmiskostajan kosto, joka saa alhaista nautintoa ja tyydytystä siitä, kun toinen kärsii?

Onko kosto oikeutettavissa hyvässä ja moraalisessa mielessä vain koston itsensä tähden, ilman tulevaisuuteen liittyvää pahan ehkäisyä (vertaa yhteiskunnalliset rangaistukset vastamotiiveina tai ehkäisevinä tekijöinä rikollisille motiiveille)? Mitä järkeä on rangaista, jos rangaistuksella ei voi ehkäistä pahaa tulevaisuudessa tapahtumasta? Ainoastaan paha olento kostaa koston itsensä tähden.

3 tykkäystä

Eikä ole.

Jos joku harkitusti tarkoin tekonsa etukäteen miettien hakkaa syyttömän uhrinsa vaikkapa loppuiäkseen pyörätuoliin, niin oikeudenmukainen tuomio siitä olisi se, että samalla mitalla tekijä hakattaisiin samaan tilaan. Siis se olisi oikeudenmukainen tuomio.

Sitten toki ihminen voi antaa teon jopa kokonaan anteeksi, jos tekijä vilpittömin mielin sitä pyytää ja aidosti syvästi katuu tekoaan. Hyvin pitkä ja tuskallinen prosessi uhrille tuollainen.

Samoin ihminen voi ulkoistaa moraalisen toimintansa ulkopuolisille esimerkiksi yhteiskunnalle. Antaen yhteiskunnan hoitaa tuomitsemisen siitä huolimatta, että se ei ole, eikä voi olla oikeudenmukaista.

Nykyajan ongelma erityisesti kristittyjen parissa nimenomaan on, että syyllisiä ei haluta tuomita vaan päinvastoin halutaan antaa samantien armoa. Unohtaen täysin esimerkiksi ne pyörätuolipotilaat, tai ne joiden elämä muutoin tuhottiin psykopaattisten mielipuolien toimesta, joiden avuksi vielä tekojen jälkeen lehahtaa lauma ns. hyväntekijöitä seliteelemään mustan valkoiseksi.

Kun tuomitsee epäoikeudenmukaisesti tuomitsee samalla uhrin.