Minä en oikein pysty lähtemään tähän keskusteluun ennen kuin on selvitetty seksuaalisuus, seksi ja synti -kysymysnippu yleisellä tasolla ensin…
Onko tässä viestissä mahdollisimman monimutkaisesti vastattu otsikon kysymykseen “on”?
Höh, ihan selkeähän tuo viesti oli. Juo lisää kahvia. Kyllä, vastattiin “on” ja ihmeteltiin, miten mikään muu vastaus olisi mahdollinen. Ajatus tuntuu absurdilta ja kuulisin mielelläni jatkokehittelyä.
1 tykkäys
Tässä on vähän samaa henkeä, että jos hemmo on esim. addiktoitunut käyttämään huumeita, niin eikö ole julmaa vaatia häntä lopettamaan? Tai addiktoitunut kleptomaniaan, tai heteroseksuaalisiin sivusuhteisiin, jne?
Meillä on heikkouksia, ja usein lankeamme synteihin, joista voi tulla elämäntapa. Olen ollut itse aikanaan addiktoitunut myös erääseen haitalliseen, ja Raamatun mukaan synnilliseenkin tapaan, mutta päässyt siitä eroon (uskon avulla) ja pysynyt erossa jo yli 10v, joten luulen pysyväni vastaisuudessakin. Olisiko minun pitänyt jatkaa hommaa vain koska “tilanne oli sellaiseksi päässyt kehittymään”? Minulle Raamatussa ilmaistu syntikäsitys, ja uskoontulon antama kunnioitus Jumalan ilmoitusta kohtaan antoi voiman lopettaa synninteko, en usko että olisin siihen ilman uskonvakaumusta pystynyt.
2 tykkäystä
Luojan kiitos, että ei ole. En kaipaa aikaa jolloin homoseksuaalit saivat pelätä koko ajan. Jos ei väkivaltaisia hakkaajia, niin sitten poliisia. Ja hakkaajista ei voinut hakea suojaa poliisilta, koska olisi vaan itse jäänyt homoudesta kiinni…
1 tykkäys
Ilmeisesti sinä Atte olet elänyt tuona aikana, kun niin hyvin muistat sen? Totuus tästä asiasta on kuitenkin se, että ennen nykyisen homo-liikkeen syntyä ketään ei kiinnostanut koko asia. Jos ei ole täysi surkimus, osaa hoitaa yksityisasiansa niin, ettei herätä huomiota.
2 tykkäystä
Menemme otsikon ulkopuolelle. Mutta tällaiseen puheenvuoroon ei voi olla puuttumatta. Onko salailu ja piilottelu ainoa oikea tapa suhtautua ihmisten erilaisuuteen. Minusta ei. Kuulin hetki sitten ihmisestä jota lapsuudessa ulkoisen sairauden vuoksi vaikkapa opettajien toimesta toivottiin piilotettavaksi laitoskouluun joka ei mitenkään hänelle olisi sopinut. Kammottava ajatus. Aivan samaa on vaatimus kaiken erilaisuuden salailusta. Toki harva meistä tuskin ei mitään ulkopuolisilta salaisi, mutta kyllä seksuaalinen identiteetti on asia jonka ei pidä kuulua salailun ja peittelyn piiriin. Ongelma ovat ne jotka eivät erilaisuutta hyväksy. Eivät erilaiset ihmiset.
3 tykkäystä
Kyllä olen. Nykynuorten on helppo väheksyä sellaista minkä voi lakaista tietämättömyytensä taakse…
Vähän epäilen, että sinä itse kuulut tähän “nykynuorisoon”, jolla ei voi olla omakohtaisia muistoja 70-lukua edeltäneeltä ajalta.
1 tykkäys
No ei se nyt kyllä aina ihan näinkään mene.
1 tykkäys
Useimmiten menee. Tympäisee tämä nykyinen identiteeteistä yms. jauhaminen. On sitä eletty ennenkin.
2 tykkäystä
HAH muistan asioita jopa 60-luvulta… En sentään ihan dementoitunut vielä ole. Ja niinhän ne sanovat, että vanhat asiat häipyy muistista viimeksi…
Mutta saathan sinä epäiillä ihan vapaasti. Mutta eniten tuolllainen kertoo kyllä sinusta itsestäsi…
Mitenkäs se menikään… Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille
Haluaisitko itseäsi noin kohdeltavan ?
Tove Jansson syntyi v 1914 ja eli avoimesti homoseksuaalisessa suhteessa 50-luvulta asti.
1870 syntyi Magnus Enckell, jonka suhteista tiedettiin, vaikka ne eivät kamalan julkisia olleetkaan.
En tiedä, miten vanha Atte on.
1 tykkäys
1971 homous dekriminalisoitiin. Siihen asti se oli rikos.
Silti samansukupuolisia parisuhteita oli. Niistä tiedettiin yleisesti, mutta mitään meteliä ei nostettu. Elettiin ja annettiin toistenkin elää. Siihen aikaan oli muutenkin tavallista, että samaa sukupuolta olevat ihmiset asuivat yhdessä pelkästään tovereina. Vahtiminen keskittyi ennen miesten ja naisten välisiin suhteisiin. Yleensä seksuaalisia tekoja ei tehdä julkisesti, joten niistä kiinnijääminen oli harvinaista. On kuitenkin hyvä, että enää ei homoseksuaalisista teoista rangaista.
2 tykkäystä
Fiksuna kirjoittajana tiedät kyllä että avoimmuus ja hyväksyttävyys tavallisten arkisten ihmisten kohdalla ei ole ollut samanlainen kuin joidenkin taiteilijoiden kohdalla. Tiedät aivan varmasti miten pitkään piilottelu ja kaapissa oleminen on jatkunut ja varmaan olet tietoinen siitä, että elämä vaikkapa läheisiltä salaillen ei ole helppoa, miellyttävää ja toivottavaa täydellistä elämää. Uskon että osaat asettua myös tässä asiassa niiden ihmisten asemaan jotka ovat joutuneet elämään kulissielämää.
Eikö se että annetaan toisten elää tarkoita myös sitä, että toiset voivat elää vapaasti julkisuudessa piilottelematta omia läheisiä suhteitaan, läheisintä ihmistään? Ei “annettiin toistenkin elää” voi tarkoittaa vain sitä, että kielteisesti suhtautuvien täytyy saada elää niin että eivät näe eivätkä kuule sellaista mitä eivät itse hyväksy. Sehän tarkoittaa sitä, että toisten ei anneta elää kuten katsomme itsellämme olevan oikeuden elää.
Tästä sinulle pisteitä. Olen ollut toisenlaisessa käsityksessä ajatuksistasi.
Tämä keskustelu kuuluisi nyt jo johonkin muuhun otsikkoon. Yritän löytää sopivan kunhan aikaa löytyy. Ehdotuksia otetaan vastaan 
Ei minusta heteroseksistä tai-suhteistakaan pidä jauhaa julkisesti. Yksityiselämä on yksityiselämää. Minusta jonkinlainen arvokkuus pitää säilyttää.
2 tykkäystä