@Silvanus ehdotti uuden ketjun avaamista tästä kysymyksestä, joten avataan. Itse väittäisin, että voi olla olemassa tilanteita, joissa homosuhde seksuaalisine elementteineen on pienempi paha. Tällainen tilanne voi olla esim. jo muodostuneen sateenkaariperheen kohdalla. En mää osaisi käskeä sellaisessa suhteessa elävää ihmistä hajottamaan perhettään, kun lapsille tämä kokoonpano on perheeksi muodostunut vaikkei se biologiaan perustukaan. Ja voi olla olemassa joitain muitakin tilanteita, mutta tällaisten tilanteiden olemassaolo ei muuta itse pääsääntöä. Ylipäätään aika monien syntikysymysten kohdalla voi olla olemassa jokin tilanne, jossa käskyn kirjaimen rikkominen on oikein. Käsky ei silti lakkaa olemasta voimassa.
Minusta ajatus, että seksuaalielementti asiassa olisi jotenkin puolusteltavissa kristillisellä traditiolla on pölhö. Miten ihmeessä se onnistuu?
On. Kirkko kehottaa homosuhteissa eläviä eroamaan toisistaan. Lapset jäävät tietysti sille osapuolelle, joka on biologinen vanhempi. He voivat halutessaan tavata myös toista “vanhempaansa”.
2 tykkäystä
Se vääntö käydään Perhe-ketjun puolella.
On sekin varmaan mahdollista, mutta ei välttämättä kaikissa tilanteissa kaikille ihmisille. Jos on mahdollista elää perheenä ilman homoseksiä, niin se on varmaan parempi vaihtoehto. Mun pointti oli lähinnä se, että voi olla olemassa sellainen tilanne, jossa seksiä sisältävän homosuhteen jatkaminen on vähiten huono vaihtoehto. Läheskään jokaisella homolla ei ole sellainen tilanne - ei välttämättä edes perheellisellä. Ja pitää toki muistaa myös aseksuaalisten homojen olemassaolo, joiden kohdalla on älyttömän vaikea nimittää suhdetta synnilliseksi ylipäätään, Raamattu kun ei kiellä samaa sukupuolta olevien yhdessä asumista ja halailua. Mutta siinä on kyse parin promillen vähemmistöstä ihmiskunnassa.
@Mauriina n näkökantaan kommentoisin, että en oikein tajua biologisen vanhemman suosimista, vaikka se onkin tietyssä mielessä ymmärrettävää. Lapsi itse ei kuitenkaan rajoita kiintymystään sen mukaan, kuka on biologinen vanhempi ja kuka ei, vaan kiintyy yhtäläisesti kaikkiin kasvattajiinsa.
1 tykkäys
Minusta homoseksi on kaikissa tilanteissa syntiä. Ehdottomasti! Siitä ei ole kahta puhetta.
5 tykkäystä
Suuri osa tuntuu jatkavan perhe-keskustelua täällä…
Modeilin perheviestejä perheketjuun.
1 tykkäys
Esimerkki kaikessa humaanisuudessaan noudattaa sitä loogista linjaa,
että kristitty voi elää Jumalan sanan vastaisesti välttääkseen jotain.
Sekin on kristillistä, että rakkaus lähimmäiseen menee sääntöjen ylitse,
sitä kai sapattina kaivoon pudonneen härän ylös nostaminenkin tarkoittaa,
tai jonkun työn tekeminen sunnuntaina lähimmäisen rakkauden tähden.
Voiko rakkaudessa vaikuttava usko sallia ihmisen elää vastoin aika yksiselitteistä sanan neuvoa?
Voiko junaryöstön tekijä tehdä rippiä rikoksestaan, mutta siitä huolimatta jäädä
asumaan Brasilian lämpöön saalis taloudellisena turvanaan? Minun on vaikea uskoa, että omatunto antaisi sellaisessa myöten, jos todella uskosta on kysymys.
Minä en oikein pysty lähtemään tähän keskusteluun ennen kuin on selvitetty seksuaalisuus, seksi ja synti -kysymysnippu yleisellä tasolla ensin…
Onko tässä viestissä mahdollisimman monimutkaisesti vastattu otsikon kysymykseen “on”?
Höh, ihan selkeähän tuo viesti oli. Juo lisää kahvia. Kyllä, vastattiin “on” ja ihmeteltiin, miten mikään muu vastaus olisi mahdollinen. Ajatus tuntuu absurdilta ja kuulisin mielelläni jatkokehittelyä.
1 tykkäys
Tässä on vähän samaa henkeä, että jos hemmo on esim. addiktoitunut käyttämään huumeita, niin eikö ole julmaa vaatia häntä lopettamaan? Tai addiktoitunut kleptomaniaan, tai heteroseksuaalisiin sivusuhteisiin, jne?
Meillä on heikkouksia, ja usein lankeamme synteihin, joista voi tulla elämäntapa. Olen ollut itse aikanaan addiktoitunut myös erääseen haitalliseen, ja Raamatun mukaan synnilliseenkin tapaan, mutta päässyt siitä eroon (uskon avulla) ja pysynyt erossa jo yli 10v, joten luulen pysyväni vastaisuudessakin. Olisiko minun pitänyt jatkaa hommaa vain koska “tilanne oli sellaiseksi päässyt kehittymään”? Minulle Raamatussa ilmaistu syntikäsitys, ja uskoontulon antama kunnioitus Jumalan ilmoitusta kohtaan antoi voiman lopettaa synninteko, en usko että olisin siihen ilman uskonvakaumusta pystynyt.
2 tykkäystä
Luojan kiitos, että ei ole. En kaipaa aikaa jolloin homoseksuaalit saivat pelätä koko ajan. Jos ei väkivaltaisia hakkaajia, niin sitten poliisia. Ja hakkaajista ei voinut hakea suojaa poliisilta, koska olisi vaan itse jäänyt homoudesta kiinni…
1 tykkäys
Ilmeisesti sinä Atte olet elänyt tuona aikana, kun niin hyvin muistat sen? Totuus tästä asiasta on kuitenkin se, että ennen nykyisen homo-liikkeen syntyä ketään ei kiinnostanut koko asia. Jos ei ole täysi surkimus, osaa hoitaa yksityisasiansa niin, ettei herätä huomiota.
2 tykkäystä
Menemme otsikon ulkopuolelle. Mutta tällaiseen puheenvuoroon ei voi olla puuttumatta. Onko salailu ja piilottelu ainoa oikea tapa suhtautua ihmisten erilaisuuteen. Minusta ei. Kuulin hetki sitten ihmisestä jota lapsuudessa ulkoisen sairauden vuoksi vaikkapa opettajien toimesta toivottiin piilotettavaksi laitoskouluun joka ei mitenkään hänelle olisi sopinut. Kammottava ajatus. Aivan samaa on vaatimus kaiken erilaisuuden salailusta. Toki harva meistä tuskin ei mitään ulkopuolisilta salaisi, mutta kyllä seksuaalinen identiteetti on asia jonka ei pidä kuulua salailun ja peittelyn piiriin. Ongelma ovat ne jotka eivät erilaisuutta hyväksy. Eivät erilaiset ihmiset.
3 tykkäystä
Kyllä olen. Nykynuorten on helppo väheksyä sellaista minkä voi lakaista tietämättömyytensä taakse…
Vähän epäilen, että sinä itse kuulut tähän “nykynuorisoon”, jolla ei voi olla omakohtaisia muistoja 70-lukua edeltäneeltä ajalta.
1 tykkäys