Toisaalta tuo on linjassa sen Korinttilaiskirjeen listan kanssa, jossa miehimykset ovat kaikkea mahdollista pahaa juonittelijoista ja juopoista käärmeensikiöihin.
1Kor. 6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, 10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
Siis miten tuossa niin sanotaan?
Room. 1:24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, 25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
Tämä sen sijaan puhuu kokonaisessa kulttuurissa tapahtuvasta muutoksesta.
On mahdotonta ymmärtää Raamattua sillä tavalla kuin sen kirjoittajat ja ensimmäiset lukijat sen ymmärsivät, jos lähtee liikkeelle amerikkalaisen fundamentalismin maailmankuvasta - joka siis on vain loppuun asti viety moderni maailmankuva, johon Raamatun teksti tuodaan ulkopuolelta.
Minkään noiden tekstien mielenkiinnon kohde ei ole lajitella itsenäisiä, vapaita ja anonyymejä yksilöitä. Ei siksi, että ne olisivat lepsuja tällaisia yksilöitä kohtaan. Vaan siksi, että niiden sisällä modernia, länsimaista yksilöä ei ole olemassa. Sen sijaan tekstit ymmärtää paljon paremmin jos ajattelee, että ne kuvailevat ilmiöitä. Ihminen, niin paljon kuin on yksilö, on sitä osallistumalla tiettyihin ilmiöihin.
Kaikki, mitä ihminen on, on saatu tai matkittu, lahjana tai kilpailuna, mimesiksen tai imitaation kautta. Jos oikeasti haluaa käsittää, mitä estetiikka on, niin tämä on yksi keskeinen elementti: Ihminen ei ole mitään itsessään, vaan on jotain ainoastaan saatujen asioiden ja niihin olevien erojen ja etäisyyksien kautta.
Kaksi keskeistä Hart-sitaattia:
Again, our being is an ontic ecstasy, rising from nothingness, an arrival from nowhere, and so a judgment in each instant.
Beauty is the true form of distance.
Kirkko, usko ja katekismus esittävät tietyn seksuaalisten suhteiden muodon oikeana siksi, että se on kaunis eli esteettinen tuossa merkityksessä, että se toteuttaa etäisyyden muotoa. Eli onttinen ekstaasi. Se tarkoittaa samaa kuin nouseminen tyhjästä. Eli ihminen ei tee jotain siksi, että on jotain. Vaan tekemällä jotain hän tulee siksi, mikä hän on teon hetkellä ja sen jälkeen. Eli hän saapuu ei mistään ja siksi vasta jokainen saapumisen hetki avaa sen, mihin, siis minkälaiseen olemiseen tai identiteettiin, ollaan saapumassa. Viimeinen on se, miten käsitän tuon judgment in each instant.
Olennaista on havata se, että kaikki, mihin voi saapua, ei ole yhdentekevää tai arvoltaan samaa. Voi myös todeta sen, että edetä ei tarvitse sokkona, vaan ohjausta voi saada niiltä, jotka ovat jo saapuneet. Kolmanneksi, monien asioiden synnillisyys tulee siitä, että niiden tekeminen tai niissä kiinni oleminen on saapumatta jäämistä olemukseltaan. Eli ihminen jää muotoutumatta.
The story wants to tell you, so to speak, that the danger that you face when you voluntarily confront something you are afraid of, in order to learn, is actually a danger. It’s real. If you’re going to confront something that is dangerous enough and formative enough to, like virtually kill you, and you’re going to survive, what does that mean? It means that your capacity for death and renewal is what saves you.
– Jordan B. Peterson, Brilliant In-Depth Analysis of Harry Potter (leike, alkuperäinen lähde linkissä)
Jos ei syntiä olisi, tämä saapuminen ei mistään olisi pelkästään sitä. Mutta koska synti on olemassa, edellyttää uudeksi saapuminen entisestä kuolemista. Kun taas tämä kuolemisesta kieltäytyminen ja sen entisen nostaminen itsessään olevaksi on ontologiseen myyttiin uskominen. Kutsu uuteen ja ylösnousemukseen on kutsu vanhan kuolemaan.