Onko ihminen vain yksi populaatioltaan pahasti liikakasvanut haittaeläin, joka aiheuttaa muiden lajien tuhoutumista?
Olen kulkenut paljon metsissä tämän koronakevään pysyvässä (ei 2vko) karanteenissa, ja katsellut kovakuoriaisia, perhosia ja matoja, lintuja, puita ja suokasveja, ja olen mielestäni löytänyt jokaiselle paikan ekosysteemissä, paikan ja konkreettisen merkityksen kokonaisuuden ylläpidossa ja elämisessä eteenpäin. Olen samalla pohtinut ihmisen osaa tässä elävässä luonnossa, kun on pakostakin saanut etäisyyttä eläkkeellä työhön (jolla toki hyödyttää perhettä ja sukulaisia avullaan - ihmisiä) ja kaikenlaiseen hyväntekeväisyystoimintaan (jolla toki hyödyttää muita ihmisia - siis taas vain ihmisiä),
Olen ehkä parhaimmillani hyödyttänyt ihmisiä, laajojakin porukoita kehitystehtävissä, mutta mikä on merkitykseni luonnolle, eläimille, kasveille…?
Luonnon kannalta taidan olla haittaeläin, joka vain yrittää lisääntyä ja auttaa lajitovereitaan. MIkä on arvoni luonnolle, aineelliselle maailmalle? Onko sitä?
Onneksi minullakin itsekkäällä p@ski@isella on kuitenkin arvo. AInoa arvo, mikä minulla on, tulee Jumalalta, mutta se riittää. Sen pitäisi tehdä minut ja meidät ihmiset hyvin nöyriksi. Nöyriksi luonnon suuntaan, koska kaiken sen ihanan keskelle on Jumala suonut tällaisenki haittaeläimen tulla, siksi meidän tulisi kohdella luontoakin (Jumalan lahjaa meille) hyvin. Noyräksi toki Jumalan suuntaan, kun Hän saattaa tällaiselle arvottomalle maailmanhaitalle suoda arvon, sen todellisen ihmisarvon.
Maailma pärjää ilman ihmistä, on pärjännyt enimmän osan aikaa. Maailma on luotu ensisijaisesti Kristusta varten. Ilman Kristusta ei ole maailmaa. Täytyy olla maailma jossa Kristus ihmisenä ja Jumalana voi elää ja asua.Ihmiset ovat sitten lisä tähän, Kristuksen kumppanineina ja vihamieninä. Ihmisen roolia luomisessa tulisi aina tarkastella Kristuksen, ei luonnon kautta. Ilman Kristusta ihminen on luonnon anomalia, merkityksetön itsessään.
Mun mielestä ihmisen arvo Jumalan luomana ja lunastamana yksilönä ei automaattisesti sulje pois sitä, etteikö ihmisten suuresta määrästä maailmassa voisi olla myös haittaa.
Ottaisin orgaanisemman tulokulman. Mielestäni maailma ei “pärjää” ilman ihmistä. Meitä tai tätä nyt artikuloitua “maailmaa” ei ole ilman valoa (gratia/energia) aikaa ja paikkaa. Maailma(mme) ei ole ymmärrettävä, havainnoitava maailma ilman niitä tai häntä, joka voi tämän havainnon tai päätelmän tehdä.
Sana ei tullut lihaksi itsensä, vaan luomansa takia. Kristus ei ole Kristus ilman Kolmiyhteisen Jumalan aikaansaamaa luomista, jonka jaloin siemen oli ja on ihminen. Kristuksen tai ajassa inkarnoituneen Sanan “maailmaan” kuuluu juurikin ihmisyys (luotu/sen luonto). Jeesus Kristus ei tullut lihaksi itsensä takia, vaan viedäkseen/luodakseen ristinkärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksensa kautta loppuun aikojen alussa luomansa ja langenneen ihmisyyden/maailman, jonka kruunu on juurikin ihminen.
Ihminen tai ihmisyys Kristuksessa ei voi olla vain “kumppanuutta”. Tämä olisi mielestäni ihan aitoa nestoriolaisuutta. Meidän tulisikin kohdistaa katseemme Kristuksen persoonaan, jossa luotu luonto löytää harmonian tai mukautuu jumalallisen luontoon. Khalkedonin (451) synodi puhuu samaisen “epäsymmetrian” puolesta. Tämän voi tietty nähdä luterilaisella puolella kuten Diakoni esittää, mutta minulle ortodoksina tämä tulee ekumeenisesti ymmärrettäväksi näin avattuna.
@Uskonsoturin toive ihmiskunnan vapaasta lisääntymisestä ei ole asia, jonka luonto kestää. Hän esitti esimerkiksi toisessa ketjussa ajatuksen, että valtameret ovat niin suuria, ettemme me ihmiset voi niitä pilata.
Katsoin Netflixistä Our Planet sarjaa, jossa kertoja sanoi, että noin on aikaisemmin luultu, mutta ei luulla enää. Valtameret voidaan siis nykykäsityksen mukaan pilata, jos tuossa ohjelmassa esitetty asia pitää paikkansa.
Mielestäni ei ole mikään mahdottomuus, että väestönkasvun ja luonnon pilaantumisen takia, voidaan joutua vielä suursotaan, joka tulee olemaan uhrien määrän suhteen sellainen, että Hitlerin ja Stalinin teot kalpenevat mennen tullen.
Voi olla, että tavalliset ihmisetkin saadaan innostumaan tuhoamistoiminnasta, jos maapallon tuho näyttää täysin selvältä, jos se jätetään tekemättä.
Tällaisten skenaarioiden, eli kansanmurhafantisioiden takia, pitäisi väestönkasvua rajoittaa. Mielestäni ei ole ollenkaan mahdotonta, että osa ihmisistä ei hyväksy ihmisen sukupuuttoa kiltisti odottaen, että me kaikki kuolemme, vaan alkaa toiminta liikaväestön hävittämiseksi.
Näihin asioihin olisi pitänyt kiinnittää huomiota jo viime vuosisadan alkupuolella ja toimia siten, etteivät ihmiset lisäänny liikaa. Noh… vapaus, veljeys ja tasa-arvo eivät sellaista ajatusta hyväksy, vaan kavahtaa sitä. Seuraukset voivat ennen pitkää vaan olla kohtalokkaita hyvistä päämääristä johtuen.
Tähän aiheeseen ei kukaan näytä oikein haluavan tarttua. Ilmeisesti se koetaan niin vaikeaksi, että suut pysyvät supussa.
Toisaalta jo se, että tällä palstalla ei haluta aiheesta keskustella, indikoi, että sama asiantila on muuallakin. Ja se taasen antaa olettaa, että päättävässä asemassa olevat eivät myöskään puhu/tee mitään ko aiheeseen liittyvää, koska se on tabu.
Minusta tuntuu, että vähättelet hyvin tärkeää asiaa.
Jos sanotaan, etteivät liiallisen ihmispopulaation tuottamat globaalit ongelmat ole mielenkiintoisia, niin mitkä sitten ovat? Tulipalo paikallisella kaatopaikalla?
Tuntuu siltä, että koska et halua puhua vaikeasta aiheesta, sanot, ettei se ole ‘mielenkiintoinen’. Näin ongelma on ratkaistu ja mitään ei tarvitse sanoa.
Tälle peukku. Kristinuskossa ihmisen arvo on ilmoituksen perusteella varsin selvä. Luontosuhdetta ja sen teologiaa voi toki pohdiskella jos haluaa, mutta se ei ole sama kuin tuhoskenaarioiden pyörittely. Jälkimmäinen ei hyvään aikaan ole kiinnostanut minua erityisemmin.
Ei se minuakaan sillä tavalla positiivisesti sykähdytä. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sellainen skenaario olisi mahdollinen.
Mutta jos nyt unohdetaan hetkeksi tuhoskenaario ja ajatellaan etteivät ihmiset ala tappaa toisiaan vähentääkseen populaatiota, niin eikö tämä nykykehitys kuitenkin vaikuta aika huolestuttavalta? Ja jos luonto kokee ihmisen toiminnan takia sellaisen kiertokulunmuutoksen, että se uhkaa koko ihmiskunnan olemassaoloa, niin eikö sellaiseen kehitykseen pitäisi jollakin tavalla puuttua? Mitä voisivat olla keinot? Onko sinulla näkemyksiä?
Mielestäni @Uskonsoturi :n esittämä ihmispopulaation rajoittamaton kasvu on ainakin sellainen kehityskulku, joka ei ole millään tasolla realistinen, vaan maapallolla on vaikeuksia kestää edes tämän nykyisen populaation aiheuttamaa kuormitusta.
Ihminen voi ajaa koko planeetan elämän turmioon. Koska kauan ennen kuin ihminen kuolee sukupuuttoon, kuolee monta muuta lajia sukupuuttoon. Miksi sen pitäisi antaa tapahtua? Tarkastelipa asiaa sitten ateisti tai kristitty.
Eli jos paikkakuntasi kaatopaikka palaa, olet varmaan asiasta ‘kiinnostunut’, eli koitat selvittää, tuoko tuuli myrkyllisiä savukaasuja juuri sinun suuntaasi tai ylipäänsä ihmisasutusta kohti.
Mutta jos tuho tulee pidemmällä ajanjaksolla ja laajemmassa mitassa, niin asia ei enää ‘kiinnosta’ vähääkään…
Minuakaan tämä keskustelu ei erityisemmin sytytä. Ihminen tekee kyllä haittaa luomakunnalle, itselleen ja toisilleen, mutta en silti pidä ihmistä haittaeläimenä tai eläimenä ylipäätään. Ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella luomakuntaa ja pyhittää sitä. Tässä on onnistuttu varsin huonosti. Jos aikoinaan onnistuttiin niin huonosti, että Jumala päätti pyyhkäistä ihmiskunnan pois vedenpaisumuksen avulla, niin kuinka paljon enemmän ansaitsisimme saman kohtalon nykyään, kun eliöitä kuolee ennennäkemättömällä vauhdilla sukupuuttoon ja sademetsiä tuhotaan jne.?
Toisaalta, Jumala on ilmoittanut jo tekevänsä kaiken uudeksi, ja sen edellytyksenä ei ole se, että me onnistuisimme omilla teoillamme jotenkin säilyttämään luomakunnan sellaisena kuin millaiseksi se on luotu. Se uudeksi tekeminen tulee tapahtumaan joka tapauksessa, ihan riippumatta siitä, miten hyvin tai huonosti onnistumme luomakunnan viljelemisessä ja varjelemisessa.
Näin varmasti on. Mutta mielestäni teemme pahasti, jos ehdoin tahdoin päästämme kaiken menemään huonompaan suuntaan.
Mielestäni ei ole eroa, lähteekö ambulanssi pelastamaan esim liikenneonnettomuudessa loukkaantunutta vai tehdäänkö jokin abstrakti päätös, jonka seurauksena kituminen ja kärsimys vähenee.
Koska jos jälkimmäisellä ei ole mitään väliä, niin yhtä hyvin voimme jättää ambulanssin lähettämättä.
Halusit vain välttää kysymyksen pointin. Ymmärtänet hyvin sen mitä tarkoitan, mutta et halua käsitellä asiaa syystä tai toisesta.
Varmasti olisit huolissasi, jos riittävän suuri tulipalo syttyisi kaatopaikalla ja tuuli puhaltaisi kotiasi kohti.
Aihepiiri on niin epämiellyttävä, että alkaa suunnaton kiertely ja kaartelu. Väite siitä, että aihe on mielenkiinnoton ei voi pitää paikkaansa, vaan aihetta ympäröi täydellinen denial. Kieltäminen on alkeellinen defenssi, kuten varmaankin tietänet.