Onko ihminen haittaeläin - Ihmisen arvo?

Onko ihminen vain yksi populaatioltaan pahasti liikakasvanut haittaeläin, joka aiheuttaa muiden lajien tuhoutumista?

Olen kulkenut paljon metsissä tämän koronakevään pysyvässä (ei 2vko) karanteenissa, ja katsellut kovakuoriaisia, perhosia ja matoja, lintuja, puita ja suokasveja, ja olen mielestäni löytänyt jokaiselle paikan ekosysteemissä, paikan ja konkreettisen merkityksen kokonaisuuden ylläpidossa ja elämisessä eteenpäin. Olen samalla pohtinut ihmisen osaa tässä elävässä luonnossa, kun on pakostakin saanut etäisyyttä eläkkeellä työhön (jolla toki hyödyttää perhettä ja sukulaisia avullaan - ihmisiä) ja kaikenlaiseen hyväntekeväisyystoimintaan (jolla toki hyödyttää muita ihmisia - siis taas vain ihmisiä),

Olen ehkä parhaimmillani hyödyttänyt ihmisiä, laajojakin porukoita kehitystehtävissä, mutta mikä on merkitykseni luonnolle, eläimille, kasveille…?

Luonnon kannalta taidan olla haittaeläin, joka vain yrittää lisääntyä ja auttaa lajitovereitaan. MIkä on arvoni luonnolle, aineelliselle maailmalle? Onko sitä?

Onneksi minullakin itsekkäällä p@ski@isella on kuitenkin arvo. AInoa arvo, mikä minulla on, tulee Jumalalta, mutta se riittää. Sen pitäisi tehdä minut ja meidät ihmiset hyvin nöyriksi. Nöyriksi luonnon suuntaan, koska kaiken sen ihanan keskelle on Jumala suonut tällaisenki haittaeläimen tulla, siksi meidän tulisi kohdella luontoakin (Jumalan lahjaa meille) hyvin. Noyräksi toki Jumalan suuntaan, kun Hän saattaa tällaiselle arvottomalle maailmanhaitalle suoda arvon, sen todellisen ihmisarvon.

Arvo - mistä - mihin nähden - kenelle - miksi?

1 tykkäys

Maailma pärjää ilman ihmistä, on pärjännyt enimmän osan aikaa. Maailma on luotu ensisijaisesti Kristusta varten. Ilman Kristusta ei ole maailmaa. Täytyy olla maailma jossa Kristus ihmisenä ja Jumalana voi elää ja asua.Ihmiset ovat sitten lisä tähän, Kristuksen kumppanineina ja vihamieninä. Ihmisen roolia luomisessa tulisi aina tarkastella Kristuksen, ei luonnon kautta. Ilman Kristusta ihminen on luonnon anomalia, merkityksetön itsessään.

Omasta mielestäni

D

1 tykkäys

Tätä juuri olen ajatellut: ihmisen ainoa arvo tulee Kristuksen kautta, Jumalan kautta.

Mun mielestä ihmisen arvo Jumalan luomana ja lunastamana yksilönä ei automaattisesti sulje pois sitä, etteikö ihmisten suuresta määrästä maailmassa voisi olla myös haittaa.

2 tykkäystä

Ottaisin orgaanisemman tulokulman. Mielestäni maailma ei “pärjää” ilman ihmistä. Meitä tai tätä nyt artikuloitua “maailmaa” ei ole ilman valoa (gratia/energia) aikaa ja paikkaa. Maailma(mme) ei ole ymmärrettävä, havainnoitava maailma ilman niitä tai häntä, joka voi tämän havainnon tai päätelmän tehdä.

Sana ei tullut lihaksi itsensä, vaan luomansa takia. Kristus ei ole Kristus ilman Kolmiyhteisen Jumalan aikaansaamaa luomista, jonka jaloin siemen oli ja on ihminen. Kristuksen tai ajassa inkarnoituneen Sanan “maailmaan” kuuluu juurikin ihmisyys (luotu/sen luonto). Jeesus Kristus ei tullut lihaksi itsensä takia, vaan viedäkseen/luodakseen ristinkärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksensa kautta loppuun aikojen alussa luomansa ja langenneen ihmisyyden/maailman, jonka kruunu on juurikin ihminen.

Ihminen tai ihmisyys Kristuksessa ei voi olla vain “kumppanuutta”. Tämä olisi mielestäni ihan aitoa nestoriolaisuutta. Meidän tulisikin kohdistaa katseemme Kristuksen persoonaan, jossa luotu luonto löytää harmonian tai mukautuu jumalallisen luontoon. Khalkedonin (451) synodi puhuu samaisen “epäsymmetrian” puolesta. Tämän voi tietty nähdä luterilaisella puolella kuten Diakoni esittää, mutta minulle ortodoksina tämä tulee ekumeenisesti ymmärrettäväksi näin avattuna.