Tietenkin keskusteluun saa osallistua kuka tahansa.
Itseasiassa teologisestikin keskustelu saattaisi olla kiinnostava, jos se pointti vain halutaan nähdä.
On melko ristiriitaista ajatella, että jokin paikallinen katastrofi täytyy joko ennaltaehkäistä, jos se antaa itsestään etukäteen merkkejä, tai jos katastrofi kuitenkin pääsee tapahtumaan, niin sen uhreja täytyy auttaa ja sitten jos katastrofin mittasuhde muuttuu sellaiseksi, että koko ihmiskunnan olemassaolo tulee uhanalaiseksi, niin sen jälkeen asia voidaan unohtaa ja sanoa ettei kiinnosta.
Jos ajattelija on johdonmukainen, hän pyrkii ajattelemaan asioista, varsinkin moraalisista sellaisista, suunnilleen samalla tavalla riippumatta problematiikan mittasuhteista.
Eli jos joku haluaa auttaa yhtä ongelmiin joutunutta ihmistä, hän saattaa voida tehdä niin ilman kenenkään ulkopuolisen apua.
Jos puolestaan 100 ihmistä tarvitsee apua, joukko auttajia voi yhdistää voimansa ja antaa avun yhdessä.
Jos 100.000 ihmistä tarvitsee apua, auttaja voi yhdessä muiden kanssa vedota vaikka maansa hallitukseen, jotta avuntarvitsijoita voidaan auttaa.
Jos 100.000.000 ihmistä tarvitsee apua, niin kansainvälisin toimin voidaan välittää apua avuntarvitsijoille.
Jos koko ihmiskunta tai huomattava osa siitä on vaarassa -> ei kiinnosta.
Kyllä minusta tässä jonkinlainen ristiriitatilanne on. Itseasiassa alan huvittua omituisesti, jos kukaan ei kykene näkemään asiaa samalla tavalla kuin minä.
Loppujen lopuksi kukaan ei voi etukäteen tietää, missä menee raja ja missä kaikki mahdollisesti ylitetään. Tai voisiko ongelmiin ajoissa puuttuminen tuoda merkittävän avun ihmiskunnan ongelmiin ja vaikkapa pelastaa koko maapallon. Jumalan aivoituksia maailmanlopun suhteen ei tunne kukaan. Miksi siis pitäisi nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa? Kyllä Jeesus tulee sitten kun tulee.