Kyllähän puolustusvoimien ylläpito ja esimerkiksi päätökset asehankintojen kohdistamisesta perustuvat uhkien ennakointiin.
Tuossa nähdäkseni arvosteltiin lakijärjestelmän hitautta silloin kun kohdataan nopeasti muuttuva uhka.
Monissa maassa on helposti määrätty voimakkaita toimia. Suomessa ei onnistu, koska asia pitäisi pyörittää raskaan lakimuutosprosessin kautta. Ei ole ennakoitu…
Aivan. Suomen laki vaatii perusteellista tarkastelua, jotta täydet typeryydet voitaisiin välttää. Lakisanoilla saivartelu on raivostuttavaa. ‘Välttämätön’ sana ei tiukasti arvioiden toteudu koskaan.
Vaikka korona tarttuisi yhtä aikaa joka ikiseen suomalaiseen, voitaisiin siinä sairastelun alkuvaiheessa, kun henki vielä kulkee, todeta, että nyt ehkä olisi tarpeen tehdä jotain, mutta ei se kyllä vieläkään ole aivan ‘välttämätöntä’.
Ennen kuin tasa-arvovaltuutettu ja ihmisoikeuskomissaari ja ihmisoikeusasiantuntijat pääsevät asiassa puusta pitkään, on vuosi 3000 ja monta pandemiaa on jo tullut ja mennyt.
Tällaisisa tilanteissa kuin koronan toinen aalto olisi tosi hyvä, että voitaisiin pikaisesti reagoida ja laittaa rajoituksia voimaan ilman, että jäädään jauhamaan salliiko perustuslaki ja hallitusohjelma ja ties mikä.
Nytkin on nähty että kadet ovat sidotut monilta järkeviltä rajoitustoimilta, ja jotkut vielä heittävät löylyä lisää nostamalla omaa poliittista profiiliaan alkamalla saarnaamaan ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta jos joku ehdottaa liikkumisen/toiminnan rajoituksia. Onhan se hyvä että kaikilla on ihmisoikeus saada tasa-arvoisesti nauttia koronan potemisesta.
EU on hanakka tuomitsemaan Unkaria ja Puolaa niiden heikkouksista demokratiassa ihmisokeuksien ja tasa-arvon suhteen, mutta nämä EU:n valio-oppilaat (Ruotsi priimuksena) ei saa, eikä osaa suojella edes omia kansalaisiaan.
Kyllä vaan, tässä on ristiriitaa.
En silti innostu Puolan ja Unkarin kehityksen muista ilmiöistä jos ne demokratian kannalta ovat niin huonoja kuin kerrotaan.
Pohjoismaista yliampuvalta tuntuvaa yksilön vapauden suojelua pitäisi vaan järki kädessä tarkastella kriisin aikana. Miksi on niin vaikeaa säätää lakeja jotka normaalisti takaavat suuret vapaudet mutta kriisin aikana etusijan saisi yhteiskunnan hyvä yksilön hyvän väistyessä rajoitusten vuoksi? Lopulta kuitenkin myös yksilöt hyötyvät jos heitä pannaan ruotuun hetken aikaa. Tietäen ja varmistaen sen että vapauden rajoittaminen loppuu kun pandemian välitön uhka on väistynyt.
Juuri näin. Toisaalta demokratiaakin kohtaan voi kohdistaa ansaittua kritiikkiä.
Demokratia on siitä huono järjestelmä, että melko lailla vastakkaiset ideologiat vuoroin sitten muuttavat lakeja ja asetuksia haluamaansa suuntaan ja sitten purkavat hävinneen vastapoolinsa päätöksiä. Tässä voidaan sitten miettiä, kuinka paljon yhteiskunnan resursseja palaa näissä kuvioissa.
Ja demokratia ei toteudu kunnolla, koska kampanjointi ynnä muu nielee rahaa ja rahan keruuprosessi ei onnistu ilman taloudellisia tukijoita, joiden etuja sitten valittu edustaja joutuu ajamaan.
Nyt alkaa Martin Scheininkin tulla järkiinsä. Harhaisilla nettipalstoilla vedetään juutalaisuus mukaan juttuun. Tuo juutalaisten perusteeton kollektiivinen mollaus on typeryydessään aivan sietämätöntä.
Joo, sitä löytyy käsittämättömän paljon yhä kristittyjenkin piirissä.
Jos israelilaiset juutalaiset tekevät jotain jonkun mielestä väärin -> amerikkalaiset (ja muut) juutalaiset ovat tähän yhtä syyllisiä. Ja päinvastoin.
Lopputyöryhmä kuvaa niitä kohtauksia, joita on mahdollista kuvata.
Lakonisesti toteaisin tähän, että ‘oliko pakko kuvata’ ja että ‘yrititteköhän vain sitä parastanne?’.
Kiitos vaan brittivariantista.
Tympäisee, kun ihmiset kyselevät pienten lasten muskarien perään ja ihmettelevät, kun siellä ja sielläkään ei järjestetä. Eivätkö he osaa tehdä mitään itse lastensa kanssa?
Sitä myös ihmettelen, kun kokouksessa on turvavälit, käsidesit, maskit ja KAHVITARJOILU. Siitä vaan maski pöydälle ja kahvia ryystämään. Eikö voi sen aikaa pärjätä kahvittelematta, kun on muiden kanssa samassa tilassa?
Kahvi kuuluu niin vahvana suomalaiseen kulttuuriin, että vastaus on ei voi. Tuo asia on ärsyttävän tuttu meille, jotka emme juo kahvia. Aina joku ottaa hirveät stressit siitä kun ei ole mitään kahvin tilalle.
Etämuskari on keksitty, voisiko siitä olla näille iloa?
:D:D:D:D:D [oikein onelinerien täyttymys]
Tuo kahvitarjoilu on kyllä kumma juttu. Olin loppuvuodesta yhdessä kokouksessa, jonka oli pitänyt olla jo keväällä ja johon tuli väkeä ympäri maakuntaa. Uskaltauduin paikalle, kun sanottiin että pidetään turvavälit ja käytetään maskeja. Näin olikin, mutta sitä ennen oli kahvia ja pikkusuolaista tarjolla. Itse olin juonut reilusti vettä etukäteen juuri siksi, että jaksaisin kokouksen ajan. Niinpä istuin reilusti muista etäämmälle, ja vaikka pienen painostuksen jälkeen otin vastaan karjalanpiirakan (kahvia en juo, koskaan) niin jätin sen kuitenkin koskemattomaksi, varsinkin kun tarjoamista oli säestänyt tarjoajan yskäisy. Havaitsin siinä konkreettisesti, miten erilaisia käsityksiä ihmisillä voi olla tautitilanteen huomioimisesta.
Jos on kunnollinen suojavarustus, niin ei kahvitarjoilu ole silloin mikään ongelma:
Osalle ehkä olisi, aika moni alle kouluikäinen lapsi ei taida osata osallistua sellaiseen ilman, että joku aikuinen on vieressä auttamassa ja opastamassa. Vaatii pedagogista osaamista saada lapset muskarissa tekemään asioita. Etämuskarista tulee herkästi vain ruudun tuijottelua, jossa lapsi passiivisesti katsoo ruutua, mutta ei itse tee mitään, ainakaan ilman lähitukihenkilöä opastamassa etämuskarilähetyksen ohessa.
Osa lapsiaan muskariin vievistä on itse lastensa kanssa lähes 24/7, ja muskari lienee osalle vanhemmista yksi harvoista oman ajan hetkistä, jolloin hoidossa on yksi lapsi vähemmän. Osa muskaria käyvistä lapsista on päivähoidossa. Vauvamuskarissa tosin vanhempikin on mukana, kun taas vähän isommat lapset ovat muskarissa sitten jo itsenäisesti. Etäversiossa niistä voi jäädä pois sosiaalinen konktakti muihin samanikäisten vanhempiin. Varmaan moni vanhemmista osaa tehdä lastensa kanssa “mitään”, mutta ammattitaitoisiksi korkeakoulututkinnon musiikkikasvatuksesta omaavan musiikkikasvattajan korvaajiksi moni vanhempi ei koe osaavansa silti muuntautua.
Osalle ehkä olisi, aika moni alle kouluikäinen lapsi ei taida osata osallistua sellaiseen ilman, että joku aikuinen on vieressä auttamassa ja opastamassa. Vaatii pedagogista osaamista saada lapset muskarissa tekemään asioita. Etämuskarista tulee herkästi vain ruudun tuijottelua, jossa lapsi passiivisesti katsoo ruutua, mutta ei itse tee mitään, ainakaan ilman lähitukihenkilöä opastamassa etämuskarilähetyksen ohessa.
Osa lapsiaan muskariin vievistä on itse lastensa kanssa lähes 24/7, ja muskari lienee osalle vanhemmista yksi harvoista oman ajan hetkistä, jolloin hoidossa on yksi lapsi vähemmän. Osa muskaria käyvistä lapsista on päivähoidossa. Vauvamuskarissa tosin vanhempikin on mukana, kun taas vähän isommat lapset ovat muskarissa sitten jo itsenäisesti. Etäversiossa niistä voi jäädä pois sosiaalinen konktakti muihin samanikäisten vanhempiin. Varmaan moni vanhemmista osaa tehdä lastensa kanssa “mitään”, mutta ammattitaitoisiksi korkeakoulututkinnon musiikkikasvatuksesta omaavan musiikkikasvattajan korvaajiksi moni vanhempi ei koe osaavansa silti muuntautua.
Varmaan sen ajan pärjää, kun on muiden kanssa samassa tilassa kahvittelemattakin. Mutta moni tulee kokouksiin suoraan jostakin tai lähtee sieltä suoraan johonkin. Lisäksi osa kokouksista on pitkiä itsessään. Siitä on aika paljon näyttöä, että ruokailut voivat vaikuttaa kokousten sisältöön.
Yksi aika paljon viitattu tutkimus on sellainen, jossa tutkittiin, mitä eroa on tuomareiden antamissa tuomioissa, jos verrattiin juuri ennen ruokataukoa tehtyjä tuomareiden ratkaisuja siihen, millaisia ratkaisuja he tekivät ruokatauon jälkeen. PNAS-lehdessä julkaistut tulokset olivat järkyttäviä niiden näkökulmasta, joiden mielestä kaikkien tulisi olla tasa-arvoisia lain ja tuomioistuinten edessä, koska näytti siltä, että oikeuskäytäntö oli erilaista ennen ruokataukoa verrattuna tilanteeseen heti ruokatauon jälkeen:
We record the judges’ two daily food breaks, which result in segmenting the deliberations of the day into three distinct “decision sessions.” We find that the percentage of favorable rulings drops gradually from ≈65% to nearly zero within each decision session and returns abruptly to ≈65% after a break. Our findings suggest that judicial rulings can be swayed by extraneous variables that should have no bearing on legal decisions.
Kokouksesta voi saada herkästi tunnelmaltaan kireämmän, jos mukana on nälkäisiä osallistujia, kun taas keskustelu voi olla kohteliaampaa ja ystävällisempää kahvitauon jälkeen. Vaikka johonkin yksilöön ruokailu ei paljoa vaikuttaisi, kokouksessa voi olla yksi tai useampi sellainenkin henkilö mukana, johon se voi vaikuttaa enemmän.
Tämä ei kyllä tarjoa mitään yksiselitteistä vastausta maskien ja kahvitarjoilujen kannalta. Ensinnäkin, tarjoilun järjestäminen ei millään muotoa takaa, ettei kenelläkään osallistujalla olisi nälkä. Jos osallistujissa on ruokarajoitteisia, ei tarjolla välttämättä ole mitään sopivaa, tai jos syöminen on oikeasti jäänyt vähemmälle, ei pari hassua pullansiivua välttämättä kauheasti auta. Toisekseen ongelman voi hoitaa myös selkeällä etukäteistiedotuksella: “HUOM! Kokouksessa on maskipakko koko ajan, eli kokouksen aikana ei ole mahdollista syödä tai juoda mitään, ellei kyseessä ole hätätilanne. Pyydämme osallistujia huomioimaan tämän omissa ruoka-aikatauluissaan!”
Tässä puhutaan kuitenkin yksittäisestä kokouksesta, ei koko työpäivän järjestelyistä. On aivan mahdollista syödä ennen kokousta riittävästi. Sen sijaan kokoaikaisille työntekijöille on varsin mahdotonta järjestää 100% maskipakkoa muiden ihmisten läsnäollessa, kun syödä on jo pakko eikä jokaiselle työntekijälle useinkaan riitä yksityistä tilaa sitä varten. Tämä on se vääjäämätön heikko lenkki työyhteisöjen koronantorjunnassa.
Ei tarjoa toki mitään yksiselitteistä vastausta, vaan päinvastoin monimutkaistaa asiaa. Ruokarajoitteista huolimatta yleensä ihmiset voivat vähintään juoda jotain. Se voi jo piristää. Pullansiivu ei vie välttämättä isoa nälkää, mutta jo pienenkin pullanviipaleen syöminen nostaa verensokeria. Korkeampi verensokeri on yhteydessä niin vireystilaan kuin myös esimerkiksi siihenkin, että nälän kokemus vähenee.
Asioita voi hoitaa etukäteistiedotuksella, tai sitten ei. Ihmiset saattavat tulla kokoukseen hyvin erilaisista tilanteista. Joku tulee jääkaapin ääreltä, toinen ei. En tiedä, millaisesta kokouksesta tuossa oli kyse. Asian yksi puoli on vielä se, että kahvitarjoilu ei ole usein ihan irrallinen itse kokouksesta, vaan usein sen tyyppisissä tilanteissa epämuodollisissa keskusteluissa tehdä merkittävämpää ajatustenvaihtoa kuin varsinaisessa kokouksessa, joka etenee usein esityslistan mukaan. Korona-aikana etätöihin siirtyneiden keskuudessa yksi iso harmittelun aihe on ollut se, että kahvitauot ajatustenvaihtohetkineen ovat jääneet pois.