Onko kristinuskolla ja islamilla sama Jumala?

Katolista kirkkoa koskeva ketju.

Avaan kysymyksellä:

Opettaako Katolinen kirkko todella, että muslimeilla ja kristityillä on sama Jumala? Mielestäni tämä on kysymys, josta voidaan perustellusti olla useampaa mieltä. Onko kirkko kuitenkin näin yksiselitteinen aiheesta? Jos kyllä, onko taustalla vanha ajatus islamista kristillisenä heresiana vai onko tämä nyt sitten tätä V2:n jälkeistä uutta uskontodialogia?


Ketju oli alunperin “Katolinen kirkko ja usko”, mutta koska siinä käsiteltiin aluksi vain ja ainoastaan kysymystä kristinuskon ja islamin Jumalan samuudesta, se uudelleennimettiin.

1 tykkäys

Voiko Jumala olla silloin sama, jos toinen porukka kieltää Kristuksen eli silloinhan kieltää myös Jumalan kolminaisuuden? Vai nähdäänkö tämä laupiaasti niin, että Jumala on sama mutta se toinen sakki ei ole vielä ymmärtänyt tai vain halunnut hyväksyä kolmiyhteistä Jumalaa?

2 tykkäystä

Kaiketi he, jotka tätä tulkintaa kannattavat, ajattelevat jokseenkin noin. Että kristityt ja muslimit uskovat samaan monoteistiseen Jumalaan, mutta ovat vain erimielisiä millainen tämä Jumala on tjsp.

Kysymys on sellainen, että siihen voidaan vastata monella tavalla riippuen siitä, mitä oikein tarkoitetaan. (Sanon tämän omana käsityksenäni, en minkään kirkkokunnan)

Ei minulla ole mitään ongelmaa ajatella, että muslimit palvovat samaa Jumalaa kuin me. Se, että he ovat hyvin monessa suhteessa aivan ulalla, ei tarkoita sitä, että he olisivat täysin hakoteillä. Eiväthän juutalaisetkaan tunnusta Kristusta ja myös Pyhä Kolminaisuus on heille yhtä hirveä skandalon kuin se on muslimeille, mutta se ei ole syy epäillä heidän heidän palvovan väärää Jumalaa. Minä en pidä muslimeista (enkä sen puoleen juutalaisistakaan), mutta heidän hapuileva yrityksensä etsiä Abrahamin Jumalaa, niin Muhammedin väärän profetian samentama kuin se ehkä onkin, on kuitenkin luettava heille plussaksi. He eivät ole idolatreja eli pakanoita sanan varsinaisessa merkityksessä. Minusta varhaiset kristilliset tarkkailijat, erityisesti pyhä Johannes Damaskolainen, olivat oikeilla jäljillä pitäessään islamia kristillisenä harhaoppina, jonkinlaisena uusareiolaisuutena.

Nykyinen älytön usko “dialogin” autuaaksitekevään voimaan on sitten kokonaan toinen juttu. Assisin uskontojenvälisistä kohtaamisista se jo alkoi. Olisi saanut jäädä alkamatta, jos minulta kysytään.

3 tykkäystä

@anon81097962 Ihan riittävä konsensus olisi sellainen “pitäkää tunkkinne, mutta antakaa olla rauhassa niiden, jotka eivät näkemyksiänne jaa” mitä tulee näihin uskontojenvälisiin kohtaamisiin.

4 tykkäystä

Käytännössä on toki käynyt niin, että islamin usko on lännessä jo varhaisessa vaiheessa luettu omaksi vääräksi uskonnokseen eikä kristillispohjaiseksi heresiaksi, kuten vielä Damaskolainen teki.

Kirkon ulkopuolella on klassisesti ajateltu olevan seuraavat ihmisryhmät (sisäkehältä, lähimpänä kirkkoa olevista alkaen): 1. ekskommunioidut katolilaiset, 2. skismaatikot, 3. luopiot, 4. hereetikot, 5. juutalaiset ja 6. uskottomat (infideles). Muslimit on luettu tähän kauimmaiseen uskottomien ulkoryhmään yhdessä varsinaisten pakanoiden kanssa.

2 tykkäystä

Luulisin että suurin piirtein näin. Toki meidän sakkiin mahtuu varmasti muitakin mielipiteitä.
Yleisestikin ottaen katolisuudessa on tällä hetkellä vallalla sellainen katsomus ja ihmisen uskonnollisuuden selitysmalli, että ihmisen taipumuksen etsiä Jumalaa, aikakaudesta ja kulttuurista riippumatta, inspiroi yksi ja sama Jumala.

Selitysmalli on looginen, koska ei ole olemassa yhtä oikeaa Jumalaa ja liutaa leikkijumalia, eikä mielestäni voida ajatella että kaikki muu Jumalan tuntemisen etsintä kuin kristillisyys olisi esim. saatanasta.
Perimätiedon mukaan Muhammed piti Jumalana sitä Jumalaa joka oli mm. ilmoittanut itsensä juutalaisille.

"2. From ancient times down to the present, there is found among various peoples a certain perception of that hidden power which hovers over the course of things and over the events of human history; at times some indeed have come to the recognition of a Supreme Being, or even of a Father. This perception and recognition penetrates their lives with a profound religious sense.
Religions, however, that are bound up with an advanced culture have struggled to answer the same questions by means of more refined concepts and a more developed language. […]The Catholic Church rejects nothing that is true and holy in these religions. She regards with sincere reverence those ways of conduct and of life, those precepts and teachings which, though differing in many aspects from the ones she holds and sets forth, nonetheless often reflect a ray of that Truth which enlightens all men. Indeed, she proclaims, and ever must proclaim Christ “the way, the truth, and the life” (John 14:6), in whom men may find the fullness of religious life, in whom God has reconciled all things to Himself.(4)

The Church, therefore, exhorts her sons, that through dialogue and collaboration with the followers of other religions, carried out with prudence and love and in witness to the Christian faith and life, they recognize, preserve and promote the good things, spiritual and moral, as well as the socio-cultural values found among these men.

  1. The Church regards with esteem also the Moslems. They adore the one God, living and subsisting in Himself; merciful and all- powerful, the Creator of heaven and earth,(5) who has spoken to men; they take pains to submit wholeheartedly to even His inscrutable decrees, just as Abraham, with whom the faith of Islam takes pleasure in linking itself, submitted to God. Though they do not acknowledge Jesus as God, they revere Him as a prophet. They also honor Mary, His virgin Mother; at times they even call on her with devotion. In addition, they await the day of judgment when God will render their deserts to all those who have been raised up from the dead. Finally, they value the moral life and worship God especially through prayer, almsgiving and fasting.

Since in the course of centuries not a few quarrels and hostilities have arisen between Christians and Moslems, this sacred synod urges all to forget the past and to work sincerely for mutual understanding and to preserve as well as to promote together for the benefit of all mankind social justice and moral welfare, as well as peace and freedom.

  1. As the sacred synod searches into the mystery of the Church, it remembers the bond that spiritually ties the people of the New Covenant to Abraham’s stock."
    Nostra Aetate
    http://www.vatican.va/archive/hist_councils/ii_vatican_council/documents/vat-ii_decl_19651028_nostra-aetate_en.html

Minusta tuo on aivan oikea positio. Ymmärtääkseni myös vanhin kristillinen positio. Ymmärtääkseni esimerkiksi P. Johannes Damaskolainen lukee muslimit harhaoppisiksi eikä pakanoiksi.

1 tykkäys

Esim. CA luettelee heidät yhtenä harhaoppina. Samoin myös manikealaiset, jotka kai luetaan nykyisin tavallisemmin omaksi uskonnokseen kuin kristilliseksi heresiaksi.

1 tykkäys

Tämä se nykylinja oman ymmärrykseni mukaan on. Islamissa on paljon hyvää, totta ja kaunista, kuten tästä lainauksesta käy ilmi:

Tästä huolimatta en aivan vakuuttunut siitä, voidaanko sanoa, että muslimit palvovat samaa Jumalaa. (Tai no, näin voidaan ehdottomasti sanoa, vieläpä hyvin perustein, mutta sanooko kirkko asian näin yksiselitteisesti, kuten Komulainen esittää?) Tarkoittaako se, että uskotaan yhteen Jumalaan sitä, että uskotaan samaan Jumalaan?

On totta, että islamilla ja juutalaisuudella on erityisen läheinen historiallinen suhde kristinuskoon. Minusta tuntuu siltä, että sellainen puhe, jonka mukaan muslimit palvovat samaa Jumalaa kuin kristityt, laajentaa tätä ajatusta aivan liikaa. On aivan eri asia sanoa kristillisten liikkeiden palvovan samaa Jumalaa, kuin todeta, että kristityt ja muslimit tekevät samoin.

Tai miksi se rajaus sitten pitää tehdä vain islamiin ja juutalaisuuteen? Muissakin uskonnoissa on paljon hyvää ja yhtymäkohtia kristinuskoon löytyy. Monet uskonnot etsivät sitä yhtä ja oikeaa Jumalaa. On kuitenkin eri asia, että sanotaanko heidän palvovan samaa Jumalaa.

Toisaalta tuo islam heresiana on aivan ymmärrettävä ajatus. En kuitenkaan usko, että kirkko nykyään käyttää sellaista kieltä. Lisäksi on huomioitava, että vaikka islamia olisi pidetty sen syntyaikoina kristillisenä heresiana, se ei kuitenkaan tarkoita, että islamin sisäisen kehittymisen jälkeen se olisi sitä yhä tänä päivänä.

No, eipä tällä juurikaan mitään merkitystä ole.

1 tykkäys

Selvähän se ajatus on. Islamissa uskotaan Jumalaan, joka on luonut maailman ja ilmestynyt Abrahamille. Ja profeetoille. Toki kristinuskon näkökohdasta hänet on käsitetty väärin tai vääristelty monella tavoin. Se eroaa kuitenkin erilaisten muiden uskontojen jumalista, sillä näitä ei ole mitenkään liitetty tähän samaan historiaan. (Usein ei historiaan lainkaan) Minusta kysymys on siinä mielessä yhdentekevä, että sen vastaus riippuu näkökohdasta.

Paavali puhui Areopagilla tuntemattoman jumalan alttarista ja hapuilevasta etsinnästä, jonka aika on nykyään ohi. Mutta hän myös näki epäjumalanpalveluksen demonisena. Asiassa ei liene meilläkään ole syytä olla yksipuolisia.

1 tykkäys

Minä kurja uskoin niin, että pahasti hakoteillä ovat kaikki ne,
jotka eivät pelastuakseen turvaa Kristukseen ja hänen sovintoarmoonsa.
Mitään ei auta, ei edes kolminaisuuden ymmärtäminen, jos sovitus ei ole kunnossa.
Kristus on vastaus kaikkeen. Hän ei kehottanut turvautumaan miekkaan ja tappamiseen uskon levittämisessä, vaan rakastamaan, palvelemaan ja olemaan nöyrä. Näen islamissa tälle kaikelle vastakohdan, jonka Sielunvihollinen on säveltänyt.
Asiat ovat todella huonossa hapessa kristikunnassa, jos tämä raja hämärtyy.
Niin kai tulee käymään.

2 tykkäystä

Eräänlaisena tunnustuksena sille, että islamin ja kristinuskon Jumala on sittenkin sama, voisi nähdä kielen. “Allah” kuuluu sekä kristittyjen että muslimien (tietysti myös juutalaisten) vokabulaarin, sikäli kuin arabia on näiden äidinkieli.

Kun kristinusko levisi joskus 1600-luvulla Taka-Intiaan, valitsivat lähetyssaarnaajat kristittyjen Jumalaa kuvaavaksi sanaksi niin ikään “Allahin”, vaikka arabiaa jossain Malakan niemimaalla ei puhunut äidinkielenään käytännössä kukaan. Tämä oli myös pyhän Francisco Xavierin, SJ, valinta.

Malesian kohdalta muistanemme muutaman vuoden takaisen kärhämän, kun maan islamilaiset oikeusoppineet yrittivät velvoittaa maan kristityt luopumaan “Allah”-sanan käytöstä puhuessaan omasta Jumalastaan. Tilalle heidän piti omaksua paikallisten kielten esi-islamilainen sana “divo”, joka on helppo huomata indoeurooppalaiseksi (kaiken järjen mukaan hindulaisperäiseksi) yleisnimeksi. Oikeusriidasta tarkemmin täällä.

Oliko käännytyksen kohteena muslimeita vai mistä moinen? Tuntuu hassulta, kun Intiassa on ollut kristittyjä P. Tuomaasta lähtien.

Harhaopit ovat aina Saatanan aikaansaannosta, jotta ihmiset eksyisivät.
Minusta Allah-nimen käyttöön otto islamin omaksuneessa maassa (kristittyjen parissa) on vielä aika kevyt todiste siitä, että Jumala on sama.
Pitäisikö nyt mormonitkin nähdä erehtyneinä, mutta “ei täysin hakoteillä olevina”?

Minä pelkään, että naispappeuden, parisuhdeasian ja eutanasian jälkeen islamin hyväksyminen toiseksi tieksi tulee olemaan uusi kristikuntaa hajottava tekijä.
En halua syyttää ketään kanssakirjoittajaa tällaisen tien propagoimisesta,
mutta asian hämärtyminen tuntuu kurjalta.

2 tykkäystä

Intia on iso ja tuomaskristittyjen määrä sekä alueellinen näkyvyys pieni.
Eiköhän siellä ihan musta pakanuus ole tullut lähettiä vastaan.

Taka-Intialla taidetaan tarkoittaa ihan jotain muuta kuin Tuomaan evankelioimaa Intiaa. Malesia, Indonesia yms.

Hah! Nyt on siirtomaatermistön tuntemuksessa paha aukko.

Sanotaanko toisin: Indokiina.