Miten voi ilman sanaa uudestisyntyä?
Minä en ymmärrä sellaista mahdollisuutta, mutta taitaa olla parempi etten rupea siitä vääntämään.
Kokeilin Katrmaarin esittämää asiaa kerran 1970-luvulla. Reaktio oli hurja.
En tiedä, osaanko ilmaista ajatustani, mutta minusta tätäkään asiaa ei tule tarkastella sellaisena abstraktina oppinäkemyskysymyksenä. Kuulostan nyt hellarilta, mutta kristinuskossa ei nähdäkseni ole ensisijaisesti kyse opista, vaan Jumalaan turvautumisesta. Oppi on tärkeää, mutta sillä on viime kädessä vain välinearvo. Palvonta voi osua ihan oikeaan, vaikka ymmärtäisi opin väärin.
5 tykkäystä
Sillä samalla tavalla kuin Vanhassa testamentissa. Jokuhan sieltä ei edes kuollut vaan vain temmattiin ylös. Miten? Vaeltamalla maan päällä ja löytämällä edestään Jeesuksen.
Ja toki siis kirjoituksissani lähtökohta on Raamatusta lähtevä. Eli Suomeksi uskon Raamatusta joka sanan ja pidän sen haastamista osaltaan tylsänä ja eritoten tarpeettomana. Eli Suomeksi olen uskovainen ja uskon täysin mm. että Jeesus todella kuoli ristillä ja että hän todella nousi sen jälkeen ylös kuolleista kolmantena päivänä.
Kristinuskon näkökulmasta Islamilla ja kristinuskolla ei ole sama Jumala, koska Jeesus ei ole Islamissa Jumala. Onko Islam parempi vai pahempi lähtökohta kristinuskoon kuin vaikka syvä ateismi lienee vaikea kysymys. Kysymys joka lienee osaltaan sama kuin että kun menee vaikka tennisvalmentajan oppiin niin onko parempi ettei ole koskaan pelannut vai se että on pelannut mutta on oppinut tekniikat väärin.
Ei ole kyse jostain opin hienouksien väärinymmärtämisestä, vaan Jumalan ilmoituksen aktiivisesta torjumisesta. Välinearvo tietysti on opilla ja se on se, että voidaan kertoa vaikkapa se, millainen on se Jumala, jota palvomme. Isä, Poika ja Pyhä Henki jne.
Minusta tuntuu, että aika harva kristitty osaa selittää tätä. Viimeksi Sisiliassa tuli vastaan paikallinen katolilainen, joka kysyi luterilaiselta kaverilta, onko heilläkin Pyhä Kolminaisuus eli Isä, Jeesus ja Maria.
Jeesuksen ristilläkuoleminen on hyvä rukoilunkohde. Eli vilpittömästi rukouksessa voi kysyä uskooko täydestä sydämestään siihen, että Jeesus on Jumala joka kuoli ristillä meidän syntiemme tähden ja nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista. Samassa rukouksessa voi vilpittömästi pyytää Jeesusta näyttämään miksi ei täydestä sydämestään asiaan usko, jos asia niin on.
Hmm. En oikein tiedä, kuinka “aktiivista” jonkun perusmuslimin kristinuskon torjunta on. Jos kasvan kylässä, jossa kaikki ovat muslimeita, ja äitini opettaa minulle, että Jumala on yksi, Muhammed hänen profeettansa, ja Jumalaa palvellaan tunnustamalla tämä, rukoilemalla, paastoamalla, almuja antamalla, ja pyyhinvaelluksilla, niin ihmekö tuo, jos sen hyväksyn ja sen mukaisesti elän? Ja jos sattuisinkin elämään kontaktissa kristittyihin taikka Euroopassa, onko silti kovin suuri ihme, jos pidän kiinni perheeni minulle antamasta uskonperinnöstä ja luotan siihen, että he ja kaikki heitä edeltäneet sukupolvet eivät olleet väärässä?
On vaikea olla vähän ahdistumatta tällaisessa tilanteessa muslimin puolesta. Massiivinen osa minun uskoani - tai sitä, mikä tulee avukseni, kun muu usko loppuu kesken - löytää juurensa kasvatuksestani. Juu, toki mietin asioita yhdessä vaiheessa pääni puhki itsekin ymsyms., mutta silti on hyvin mahdollista ja todennäköistäkin, etten olisi täällä ilman niitä äidin päähäntakomia raamatunkertomuksia. jokasunnuntaisia puuduttavia kirkkokäyntejä ja tietoa siitä, että äiti, äidinäiti, hänen äitinsä, ja sukuni ties kuinka kauas hamaaseen menneisyyteen ovat tasoittaneet minulle tämän polun. Ehkä sillä ei pitäisi olla suurta merkitystä, mutta sillä on, halusin tai en - katolinen kristinusko nyt vain on minulle kaikista vaihtoehdoista tutuin ja luontevin. Mutta tämä tarkoittaa, etten omien tekojeni puolesta ole yhtään eriävässä asemassa ylläkuvattuun muslimiin verrattuna - ainoastaan tuuri heitti minut (uskoakseni, toivoakseni) jo valmiiksi oikeaan lähtöasemaan.
Kääntymys yhdestä kirkkokunnasta toiseen ei ole pieni juttu - kääntymys uskontokunnasta toiseen on sitä vielä vähemmän. Veikkaisin, ettei kovin monen tahto ole siinä niin vapaa toimimaan, kuin mitä kuvitellaan, ja uskon myös, että Jumala tietää tämän, eikä anna vilpittömän muslimin uskon ja rakkauden valua täysin hukkaan.
4 tykkäystä
No, voimmehan sitten heittää roskakoriin senkin Herramme Jeesuksen Kristuksen sanan: “Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6).
1 tykkäys
No ei tuollainen ole kristinuskoa ja häpeä kirkolle, joka on noin huonosti opettanut.
En minä katso tuota roskakoriin heittäväni, mutta vähän eri tavalla varmaan tulkitsen, kuin jotkut muut. Taivaassa ei varmaan ole muslimeja, hinduja, suomenuskoisia, vaan vain kristittyjä. Mutta Taivaassa toivoakseni on suuret joukot muslimeina, hinduina ja suomenuskoisina kuolleita, mutta Jumalaa elämässään kuitenkin aidosti rakastaneita ihmisiä.
2 tykkäystä
Kirjoitat ihan mielenkiintoisesti ja uusia näkökulmia avaavasti 
Tuo palvonta.
Näin nopeasti ja suoriksi sanoen: Emme me Jumalan majesteettia palvomalla
pelastu, vaan hyväksymällä hänen tahtonsa ja uskomalla, että rikkomuksemme on Kristuksessa annettu anteeksi, niin ettei hän niitä enää muista.
Tämä muu palvominen ei toteuta tätä Jumalan tahtoa, ajattelen. En voi sentähden millään nähdä islamissa mitään rinnakkaista tietä.
Joh.
.28. Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?"
29. Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”.
1 tykkäys
Jeesus on keskeisin tekijä kristinuskossa, ilman Hänen sovitustyötä ja sen hyväksymistä omaan elämäänsä, ei ole kristittyjä, tämä tulee parhaiten esille ns. pienoisevankeliumista, Joh.3: 16.
Joku tuolla ylempänä sen sanoikin; " Jolla ei ole poikaa, sillä ei ole Isääkään, näin myös ajattelen. 
1 tykkäys
Tämä on totta, mutta siitä huolimatta Jumala tahtoo meidän palvovan häntä. Palvonnan merkityksestä pitäisi melkein kyllä avata oma ketjunsa…
Tuon selvästi ja koruttomasti sanottu. Joku raja on pidettävä. Sovitus Kristuksessa on sentään jotain muuta kuin vilpitön pyrkimys Jumalan miellyttämiseen. Jos se riittäisi, on Kristus turhaan kärsinyt ja kuollut.
Katolisen kirkon katekismus 847:
Tämä lause [“Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta”] ei koske niitä, jotka ilman omaa syytään eivät tunne Kristusta ja kirkkoa:
“Ne jotka ilman omaa syytään eivät tunne Kristuksen evankeliumia eivätkä hänen kirkkoaan, mutta etsivät Jumalaa vilpittömin sydämin ja armon vaikutuksen alaisina koettavat teoillaan täyttää hänen tahtoaan, jonka he tuntevat omantunnon äänestä, he voivat saavuttaa iankaikkisen autuuden.”
Minusta tuntuu siltä, että jos toteamme muslimien palvovan samaa Jumalaa, se ikään kuin legitimisoi koko islamin jumalapuheen samalle tasolle kristinuskon jumalapuheen kanssa.
Muslimit voivat “osua palvonnallaan Jumalaan” jos tällaista hassua ilmausta tahtoo käyttää, mutta niin voivat monien muidenkin uskontojen edustajat. Kuten tuosta katekismuksen kohdasta käy ilmi, kaikista uskonnoista voidaan pelastua. Tämäkin pelastus tulee kuitenkin Kristuksen kautta. Siinä mielessä muslimi “voi osua” Jumalaan islaminuskostaan huolimatta. Ei siis islamin ansiosta, mihin puhe “samasta Jumalasta” tuntuisi viittaavan.
Yhä edelleen islamissa on paljon kaunista, hyvää ja totta. Voimme myös todeta, että toiset uskonnot selvästi johtavat lähemmäs kristinuskon jumalakuvaa kuin toiset. En silti sanoisi, että kristityt ja muslimit palvovat samaa Jumalaa.
Voin kyllä myös olla väärässä.
1 tykkäys
Minusta vastaus tähän kysymykseen on sellainen ikävä kyllä- ja ei vastaus.
Kyllä: Muslimit ja kristityt tunnustavat palvovansa sitä Jumalaa joka ilmaisi itsensä Abrahamille, antoi lain Moosekselle, lähetti profeetat ja Jeesuksen; maailmankaikkeuden suvereenia luojaa, ikuista ja oikeudenmukaista, jonka lisäksi ei ole toista. Kristityt, muslimit ja juutalaiset uskovat yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan vaikka ovatkin erimielisiä siitä, mikä on tuon Jumalan eksakti ilmoitus ihmiskunnalle.
Ei: Kristityt ja muslimit eivat palvo samaa Jumalaa, sillä Jahve on kolmiyhteinen, Allah ei. Allahilla ei ole poikaa, Jahvella on. Jahven viimeinen lähettiläs on Hänen oma poikansa Jeesus, joka varoitti odottamasta ketään toista. Allahin viimeinen lähettiläs on Muhammed, joka kielsi Jeesuksen olleen Jumalan poika.
Yleisellä tasolla siis voidaan sanoa vastauksen olevan kyllä, mutta jos halutaan tehdä oikeutta kummankin uskonnon käsitykselle Jumalasta ja lähettiläästä, vastaus on ei, sillä viimeiset lähettiläät ovat ristiriidassa keskenään sekä Jumalan olemuksesta että ilmoituksen sisällöstä.
1 tykkäys
Ei olekaan, mutta väärin opetettu ja väärin ymmärtävä ja huonosti sanoittaja voi olla kristitty. Minusta tämä on hyvä paralleeli sille, että älyllisellä tasolla erehtyvä voi hyvin kuitenkin palvoa ihan oikeaa Jumalaa. Tämä ei välttämättä päde kaikenmaailman jihadisteihin, mutta pätee ehkä kebabia vääntävään kulmakuppilan Abdullahiin.
Miten Jahvella voi olla Poika, jos Jahve on Kolmiyhteinen? (Tartun vain terminologiseen epäselvyyteen.) Jeesus itse on Jahve, yhdessä Isän ja Hengen kanssa.
1 tykkäys
Tuohan on yleinen suomalainen harhaoppi puhua “Jeesuksesta ja Jumalasta” 
3 tykkäystä
Miten Jahvella voi olla Poika, jos Jahve on Kolmiyhteinen? (Tartun vain terminologiseen epäselvyyteen.) Jeesus itse on Jahve, yhdessä Isän ja Hengen kanssa.
Niin, miksi Jeesusta sanotaan Jumalan pojaksi jos hän kerran itse on Jumala? Olen siinä käsityksessä että kutakin kolminaisuuden persoonaa voidaan sanoa Jumalaksi, koska kaikki ovat luontonsa puolesta sitä. Halusin korostaa tuota “Jumalalla on poika” aspektia, koska koraani nimenomaan sanoo “pois se, että Jumalalla olisi poikaa!”.(Suura 4:171)