@Glacialis kirjoitti:
Evoluutioteorian tai vallitsevan tieteen mukaan kärsimykset ovat piinanneet eläimiä kauan ennen ihmisen ilmaantumista, joten kärsimys ihmisen lankeemuksen jälkeisenä ajallisena seurauksena jää todella uskon varaiseksi asiaksi.
No ei ihan jääkään! Minä en voi yksinkertaisesti uskoa evoluutioteorian paikkansapitävyyteen ihan inhimillisen järjenkään tasolla. Kun kohtaan mm. eläimiä kävelylenkilläni, niin jokainen niistä muodostaa minulle mahdottomuuden uskoa evoluutioteoriaan. Esim. kun katson ja mietin kyyhkystä, niin miten monen “miljoonan” asian pitääkään natsata kohdalleen, jotta sen lento olisi mahdollinen? Silmien ja lennon koordinointi pitää toimia saumattomasti, ilmavirtausten sopiva mahdollistuminen ja niiden huomioonottaminen niin ikään. Yleensä auringon on täytynyt asettua juuri oikeaan paikkaan luodakseen edellytykset elämälle ja maapallon niin ikään. Maan on täytynyt tuottaa juuri oikeanlaisen ravintoketjun kaikelle elolliselle. Edelleen ja edelleen…
Tämän kaiken syntyminen jostain täysin määrittelemättömästä bigbangista on mahdotonta järjellisesti hyväksyä. On ihan järjen mukaistakin ajatella ihmistä suureman persoonan olevan taustalla. Raamattukin vahvistaa tämän ihan yleisen ilmoituksen piiriin kuuluvana asiana.
Room 1:19-20: sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa
Tarkoitukseni ei ole käynnistää mitään yleistä evoluutiodebattia jälleen, mutta kun foorumilla on juuri nyt aika hiljaista niin ajatelin vain vähän jakaa noita mietteitäni, joita usein lenkkini varrella putkahtaa mieleeni.