“Ei voi keskustella” tarkoittaa, että “jos yrittää keskustella, niin vastassa on inttämistä ja jankuttamista, miten minä olen tiede ja sinä olet joulupukki”.
Aloitin kerrankin keskustelun lukemisen lopusta alkuun ja luotin siihen, että muut ovat päätyneet johonkin välitulokseen nyt kolmensadan viestin aikana. Näin ei selvästi ole.
Tieteen havaintoja ei omista kukaan. Ne ovat samat kaikille. Niistä tehdään sitten argumentteja, että millä tavalla ne pitää tulkita.
Oon nähnyt väitteitä, että NASA rahoittaa näitä litteän maan tyyppejä. Ajatuksena on se, että mitä ikinä aiheellista kritiikkiä joku esittää, niin litteän maan tyypit ottavat kritiikin omakseen, ja kritiikin kohteet voivat sanoa, että näettekö minkälaisen jengin kanssa olette samassa veneessä?
Mielestäni on selvää, että Leisola tarkoittaa kritiikillään vähän jotain muuta.
Hirveää poseeraamista puolin ja toisin. Ja vaikka toinen puoli ei tarkoittaisi poseerata, niin heille vastataan poseeraamalla, aivan kuin he olisivat vain poseeranneet. Jolloin katoaa merkitys siltä, että oliko heidän esiintymisensä oikeasti pelkkä poseeraus.
Kiva tietää, että moottorin osia löytyy muualtakin. Se avaa lisää kysymyksiä ja uusia argumentteja. Se ei silti poista sitä, että nykyaikana tieteessä on käytännössä kyse ideologiasta. Se tarkoittaa, että jos kreationisteissa on metafyysisesti ajatellen jotain hölmöä, mistä siis monet evolutionistit–kuten myös monet kristityt, jotka eivät ole kreationisteja–heitä kritisoivat, niin se on tässä, että he omaksuvat tieteeltä sen ideologiset piirteet.
Joten tämä, no, kusemiskilpailu saa sellaisen muodon, että kreationistit imitoivat evoluutioteorian ideologisia piirteitä. Miksi? Koska se on heidän vihollisensa. Joka on vähänkin tutustunut Girardin ajatuksiin, ymmärtää miten ideologien törmäyksessä osapuolet alkavat muistuttaa enenevästi toisiaan. Ja tämä johtuu siitä, että jos haluat voittaa vihollisen, niin sinun pitää kohdata vihollinen. Se ei tarkoita vain paikkaa ja aikaa, vaan myös termejä, joilla ottelu käydään.
Saatetaan olla monesta asiasta samaa mieltä. Ero tulee kuitenkin ehkä siinä, että vaikka itse olen alkanut kohautella olkapäitä Reinikaisen ja Leisolan kohdalla–vaikka toisaalta heidän juttunsa kiehtovat minua ihan tarinoina–niin en ajattele, että evolutionistien jutuilla on yhtään sen enempää selitysvoimaa. Siinä, missä Leisola tai Reinikainen ei näytä tietävän argumenttia moottorien osista, on evoluution puolella läjittäin samanlaisia sokeita pisteitä ja vastaamattomia kysymyksiä.
Kreationismi ei käytännössä ole monesti muuta kuin evoluutiota kohtaan tieteen termein esitettyä kritiikkiä. Sellainen on määritelmällisesti tieteen tekemistä. Vasta siinä vaiheessa, kun mennään vaihtoehtoisten selitysten antamiseen, aletaan kilpailla ideologioiden kentällä. Juju ei ole siinä, että evoluutio olisi tieteen puolella ja kreationismi yksin menisi ideologian kentälle, vaan siinä, että evoluutio dominoi ideologioiden kenttää.
Nousee esiin kaksi ilmiötä. Toinen on se, että koska eletään modernia aikaa, ei tiede sinänsä ole niin kiinnostavaa kuin ideologisen kentän hallinta. Ja tästä johtuen, jos evoluutioteoriaa kritisoi väärä henkilö, niin varmin tapa hänen voittamiseensa on sysätä keskustelu ideologioiden kentälle. Eli kreationisteihin sovelletaan yleensä menetelmää, että hyökkäys on paras puolustus. Jos evoluutio olisi vain tiedettä, niin tapahtuisi se ilmiö, että kreationismi menisi yksin ideologioiden kentälle, ja saisi dominoida sitä. Silloin meistä kaikista tulisi kreationisteja.
